Petri Katajan blogi
Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu Agent A: A Puzzle in Disguise, josta maksoin jokunen aika sitten 0,99 euroa.
Voiko noin halpa tuotos muka viihdyttää?
Olen A, Agentti A
Agent A: A Puzzle in Disguise ei välttämättä ole kovinkaan tuttu nimi, sillä kyseessä on astetta pienemmän tiimin astetta pienempi tuotos. Sen on työstänyt australialainen Yak & Co -studio, joka kertoo Steam-sivuilla tekevänsä käsintehtyjä seikkailuja.
Kuten pelin nimi vihjaakin, ovat agenttihommat tekemisen keskiössä. Genrenä tuotoksella on point-and-click-tyylinen pulmaseikkailu, joka vie pelaajat 60-luvun tyyliseen vakoojaseikkailuun, jossa päästään tutkimaan peliympäristöjä, keräilemään ja käyttämään esineitä sekä ratkaisemaan monenmoisia aivopähkinöitä, puzzleja.
Tuotos julkaistiin iOS:lle jo vuonna 2015, kun taas jotakuinkin kaikki muut tuon hetken laitteet Xbox Onesta PlayStation 4:ään, PC:tä unohtamatta, saivat omat versionsa vuotta myöhemmin.
Itse otin vastikään testiin Switch-julkaisun, kun kerran halvalla sai. Nimikkeen normaali hinta on noin 20 euron pintaan, mutta Nintendon eShopissa oli hintalapuksi lätkäisty lukemat 0,99 euroa. Miksipä ei tuolla hinnalla, sillä muistan lukeneeni "joskus jostain jotakin kehuja" tästä pelistä. Jos tuo summa menee kankkulan kaivoon, niin menetys ei ole suuren suuri.
Mutta voiko 0,99 euroa maksanut nimike tosiaan viihdyttää? Tuolla melkeinpä samalla summalla sai aikoinaan ostettua vähemmän kehuttavan Spectrewoods-nimisen… pelin, jonka läpäisi parissa minuutissa platinapystin arvoisesti. Etkö usko? Tsekkaa tämä juttumme, jossa on koko tekeleen läpipeluuvideo mukana: Ostin halvimman pelin, mitä PlayStation Storesta vain sai – oliko 0,12 euroa maksanut tekele edes tuon hinnan arvoinen?
Kummankin tuotoksen kokeneena voi todeta, että kyllä, tämä peli on huomattavasti viihdyttävämpi kuin Spectrewoods.
Tarina ei ole kummoinen, mutta eipä tuo haittaa
Tarina käynnistyy, kun ilkimysvakooja Ruby La Rouge tekee iskun päähahmo Agent A:n organisaatiota vastaan. Nimihahmon esimies kuolee, ja kostoa vannotaan. Matka vie La Rougen piilopaikkaan, hulppeaan meren rannalla olevaan asumukseen.
Homman nimenä on tutkia jokaista mahdollista asiaa, esinettä, patsasta ja vaikkapa lavuaaria, jotta pelaaja saa haltuunsa olennaisia esineitä ja tietoja etenemistä varten. Mekaniikat ovat yksinkertaiset mutta toimivat: pelaaja napauttaa esineitä, ratkoo koodilukkoja, etsii piilotettuja vipusia ja käyttää inventaariota klassiseen “etsi oikea esine oikeaan paikkaan” ‑tyyliin. Pulmat ovat pääosin loogisia ja etenevät melkein kuin omalla painollaan, vaikka muutama aivopähkinä vaatii ympäristön havainnointia.
Juoni on jaettu viiteen kappaleeseen, joista ensimmäiset ovat hitusen kompaktimpia kuin loppupään laajemmat rutistukset. Pelaaminen on eri "huoneissa" liikkumista. Klikkaillaan vaikkapa ovea, jolloin näkyville hypähtää näkymä tuon uksen takaa. Vapaata kävelyä tahi kuvakulman muuttamista ei ole.
Agentti A kommentoi kaikkea mahdollista tekstimuodossa. Ja hyvinpä kommenteeraa, sillä hahmon ajatukset on kirjoitettu mukavan humoristisesti. Tulipa sitä muutaman kerran jos ei nyt tyrskähdettyä, niin vähintään hymähdettyä eri sortin vitsailuille. On puujalkaa, on viittauksia muihin viihteenmuotoihin, on muuta höpöilyä.
Keveän kuvan antaa myös vaikeustaso, etenkin matkan alku. Alkutaipale antaa seikkailusta näet sen verran helpon kuvan, että olisin sitä ollut valmis suosittelemaan jopa täysien ummikoiden ensimmäiseksi pelikokemukseksi. Alussa koettavat pari kappaletta soljuvat eteenpäin melkeinpä kuin itsestään ilman sen suurempia jumeja. Näissä kohdin ei myöskään ole kovinkaan montaa "huonetta", joissa käydä pyörimässä. Nopeaa ja mukavaa.
Lisää aiheesta: Kokeilin sitä paljon kohkattua Balatroa ja... on terveydelleni parasta, etten asenna sitä kännykkääni
Sitten saapuvat kaksi viimeistä kappaletta, joissa on tutkittavana huomattavasti laajemmat tilukset aiempiin kokemuksiin verrattuna. Jouduin myös itse jonkin sortin jumeihin, kun oikea tapa tai edes lokaatio edetä ei suoraan auennut. Ei sillä, ihan hauskaa se tuokin oli, mutta vähemmän olisi tässä kohti ollut parempi. Etenkin koska alkutaipale oli niin ihanan kompakti.
Kuin banaani
Se on todettava, että huvituin tästä pelistä enemmän kuin muutamasta muusta isomman budjetin teoksesta. Muun muassa Shredders sekä Kena: Bridge of Spirits jättivät itseni hitusen kylmäksi, mutta tämä pieni agenttihöpöily jaksoi kiinnostaa lopputeksteihin asti.
Ja eipä se Agent A: A Puzzle in Disguise ole kovin pitkä epistola. Loppunäytöksen saa verkkokalvoilleen muutamien tuntien jälkeen. Switch kertoo omaksi peliajakseni viitisen tuntia.
Jos halajaa halpaa tekemistä, välipalaa muiden isojen nimikkeiden välissä, on Agent A: A Puzzle in Disguise varsin sopiva teos. Senpä takia ajattelin tästä nimikkeestä tarinoida parit sanat. On sitä huonompiakin asioita, joihin pistää pari euroa. Nimike tuntuu olevan alennuksessakin suht tiuhaan, kenties jopa sillä hetkellä kun luet tätä tekstiä.
Lisää aiheesta:
