Kena: Bridge of Spirits herätteli positiivista huomiota esiintyessään viime vuonna Sonyn Future of Gaming -tapahtumassa. Tuolloin erityisesti kehuja kerännyt ulkoasu on kuin onkin saanut kylkeensä timanttisen pelattavuuden, tykkäiltävät hahmot ja satumaisen tunnelman – lopputulemanaan kerrassaan loistava peli!

Korruptoituneiden kotikontujen kirous

Kena: Bridge of Spirits ei suuresti selittele alkuasetelmiaan, vaan pelaaja heitetään suoraan tositoimiin henkiolentojen kanssa kaveeraavan Kenan saappaisiin. Tarkoituksena on saattaa sankarimme kotimetsää korruptoivia henkiä lopullisesti viimeisille leposijoilleen ja valjastaa kaikessa tohinassa avuksi siellä täällä lymyileviä Rot-henkiturrikoita. Nämä hassunhauskat otukset ovatkin vastaan tulevien pelimekaanisten kikkailujen ytimessä astetta perinteisemmän mätkinnän ja jousiammuskelun ohella.

Avuliaita Rot-mörrimöykkyjä voi bongailla sieltä täältä pelimaailmasta, milloin kiven alta milloin lehtikasasta. Joskus kaverukset voivat piilotella pienimuotoisten pulmatehtävien takana, jolloin niiden löytäminen on entistäkin mukavampi yllätys. Apurit myös roikkuvat jatkuvasti Kenan mukana, minkä lisäksi tämän sekalaisen seurakunnan ulkoasuja voi kevyesti kustomoida pelimaailmaan piilotetuin ehostuksin. Lisätään tähän vielä turkasen tyylikäs päähahmo ja silmiä hivelevän kauniit maisemat, niin kasassa onkin yllättäen taidesuunnittelultaan aivan priimatasoa oleva teos. Ainoastaan hieman itseään toistaviin vihulaisiin olisin kaivannut enemmän vaihtelua, mutta tällaisenaankin mokomia on oikein mukava pätkiä halki, poikki ja pinoon.

Itse peli etenee perinteiseen malliin isommasta pomotaistelusta toiseen, joista jokaisen jälkeen tarina nytkähtää eteenpäin ja Kenalle avautuu uutta lääniä koluttavaksi. Matkan varrella opitaan lisäksi uusia kykyjä, jotka rohkaisevat metroidvaniamaisesti etsimään uusia reittejä ja salaisuuksia sen pääpolun ulkopuoleltakin. Pelaajaa ei kuitenkaan missään vaiheessa taluteta kädestä, itse asiassa hetkittäin sen oikean etenemiskeinon tai -reitin löytäminen vaatii yllättävän paljon vaivannäköä. Vaikka meneillään olevan tehtävän kohdepiste möllöttää enimmän osan ajasta kartalla, vaaditaan sen luokse pääsemiseksi niin ympäristön tarkkaa silmäilyä kuin nokkelien pulmailujen kohdalla hieman hoksottimiakin. Pelaajaa ei päästetä tylsistymään missään vaiheessa, sillä etenemisestä on tehty kautta linjan kekseliästä.

Ei mikään Dark Souls, ei mikään läpihuutojuttu

Kenan lempeän ja lapsekkaan ulkokuoren alla piilee hieman yllättäen keskivertoa haastavampi vaikeustaso, joka korostuu erityisesti muutamissa pomotaisteluissa. Näissä kahinoissa kahden eri lyöntinapin, erikoishyökkäysten, väistelyn, suojauksen ja Rot-kykyjen oikeaoppinen hyödyntäminen vaatii sorminäppäryyttä sekä jonkin verran hyviä hermoja, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Uusien kykyjen ja taistelumekaniikkojen sisäistäminen kulkevat lopulta inhimillistä oppimiskäyrää pitkin, mikä taas tuo pelaajalle juuri sopivasti onnistumisen tunteita. On muuten myös mukava huomata, että samoja taisteluita ei tarvitse sahata useampaa kertaa, sillä kertaalleen kurmotetut pahikset pysyvät poissa lopullisesti eikä seikkailua ole keinotekoisesti pitkitetty. Koko savotta on tahkottu läpi vajaassa kymmenessä tunnissa, mikä on juuri sopivasti.

Kaunis kuin Rot pienenä

Kena: Bridge of Spirits on todella, todella kaunis peli. Satumaisen nätit maisemat elävät matkan varrella juuri sopivasti ja ehtaan ysärihenkeen erillisinä pelimoottorin ulkopuolisina videopätkinä toteutetut välivideot tuovat positiivisella tavalla mieleen Dreamworksin ja Pixarin elokuvatarjonnan. Ember Labin historia animaatiolafkana näkyy: se, mitä esimerkiksi aavistuksen kankeissa hahmoanimaatioissa hävitään, otetaan heittämällä takaisin häkellyttävän tyylikkäässä taidesuunnittelussa. Kauneutta ei ole myöskään piilotettu näkymää rumentavan sälän taakse, sillä hud-elementit pidetään piilossa jotakuinkin aina taistelutilanteita lukuun ottamatta.

Kena: Bridge of Spirits on ehdottomasti vuoden kovimpia yllättäjiä, katsoo sitä ihan mistä näkövinkkelistä tahansa. Pelien saralla uusi tuttavuus Ember Lab on onnistunut luomaan julmetun pätevän kokonaisuuden, jossa on enemmän sydäntä kuin tusinassa perusseikkailussa yhteensä – olisi vääryys antaa Kenalle jotain muuta, kuin täydet viisi tähteä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi