Parahimmat Bramble: The Mountain Kingin tekijät, mikä teitä vaivaa?

Tämä kokemus ei todellakaan jättänyt kylmäksi.

Pelasin vastikään läpi ruotsalaisen Dimfrost Studion Bramble: The Mountain King -nimisen pelin, joka jätti jälkeensä aikamoisen vaikutuksen.

Eikä pelkästään hyvällä tavalla. Se saakin kysymään yhtä kysymystä. Parahimmat pelintekijät, mikä teitä vaivaa?

Ruotsalaiset tekivät pelin, minä sain sydärin

Bramble: The Mountain King on vuoden 2023 toimintaseikkailu, jossa pelaaja ottaa ohjattavakseen Olle-nimisen pojan. Hän herää yöllä, eikä siskokaan ole enää samassa huoneessa nukkumassa. Ikkuna on auki, joten sisarus lienee lähtenyt pimeään metsään itsekseen.

Olle pelkää pimeää, mutta vielä enemmän hän pelkää olla ilman siskoaan. Niisk. Metsään on siis lähdettävä.

Kuva

Ihan kuin lähimetsässä oltaisiin!

Pelaaminen on paikasta toiseen matkaamista, piilottelua sekä hiippailua, pulmien ratkomista ja ajoittaista tasohyppelyä. Meno on kovasti kuin Little Nightmares -tuotoksissa.

Kotimaisittain erityiseksi seikkailun tekee se, että se on pullollaan skandinaavista mytologiaa. Metsä ja muutkin ympäristöt ovat kuin suoraan suomalaisista ja ruotsalaisista metsistä. Matkan varrella nähdään hienoja maisemia, mutta myös kauhua. 

Kauhupuolta edustavat muun muassa kamalat ja pakokauhua nostattavat olennot, joita pöpelikössä kohdataan. Kapuloita Ollen rattaisiin heittävät muutamat suomalaisittainkin tutut hahmot. 

Kuva

Kukas se siellä taustalla katselee?

Esimerkiksi Näkki aiheuttaa matkan alkupuoliskolla sen verran säikytystä, että puklut meinaavat tulla housuun. Ja onpa muuten yhdellä kauhulla jopa kotimaisittain kirjoitettava nimikin. Mielenkiintoista, harvoin näitä peleissä nähdään.

Mennääks metsään?

Seikkailu alkaa leppoisasti. Metsä ei ole kovinkaan uhkaava ja päästäänpä sitä myös leikkimään piilosta pienten tonttuhahmojen kanssa. Mukavaa!

Mutta sitten. Kohta ollaan yltä päältä veressä, kuollaan piikkeihin, juostaan kauhuja pakoon sydän kurkussa ja noin ylipäätään muutenkin jännitetään mitä kamalaa seuraavaksi tapahtuu.

Kuva

Ensimmäinen taistelu näyttää punaiselta.

Pomotaistelujakaan ei ole unohdettu, sillä niitä on kourallinen. Osa niistä vaatii hyviä refleksejä ja toimintapelimäistä menoa. Kuvailisin menoa kokonaisuudessaan jopa Little Nightmaresia kamalammaksi, kauhuisemmaksi.

Lue myös: Voi ryönä, tämä peli on helpompi ruotsalaisille kuin suomalaisille 

Tässä kohti lienee hyvä mainita pelin käynnistyksessä näkyvä varoitusteksti. Se kuuluu näin: "Varoitus. Tämä peli sisältää yksityiskohtaista väkivaltaa ja paljon verta ja hurmetta. Lisäksi se sisältää viittauksia väkivaltaisiin aiheisiin, kuten itsemurhaan, lapsenmurhaan, murhaan, alaikäisten vahingoittamiseen, psykologiseen traumaan ja eläinten vahingoittamiseen."

Kuva

Hahmojen ja tapahtumien taustaa avataan useammat kerrat kirjojen muodossa.

Tämähän kuulostaa leppoisalta. Oikein hurmetta. Ja tuo kohta, jossa mainitaan lasten vahingoittaminen? Eikä, en halua, en suostu.

Haluatko traumoja nyt vai kohta?

Nyt seuraa pieniä spoilereita. En paljasta tarkkaa seikkailun puolivälillä kohdattavaa tapahtumaa, mutta sen luonnetta ja aiheuttamia tuntemuksia kyllä. Jos et halua tietää asiasta mitään etukäteen, jos olet vaikka aikeissa kokea nimikkeen itse, niin ohita tämä kappale.

Kuva

Tekstit on suomennettu mainiosti, ainoastaan tässä kohti suoritus ontui.

Eli! Itse asiassa seikkailussa on yksi kohta, joka sai sydämen valahtamaan jonnekin vatsan pohjalle. Olin tuosta kohtauksesta osittain spoilaantunut, joten tiesin mitä tuleman piti. Mutta äänimaailma ennen tapahtumaa ja lopputuloksen näyttäminen lähikuvassa sai silmäkulmat kostumaan ei-hyvällä tapaa. Olo tuon jälkeen oli suorastaan kurja, huono, ei-hyvä.

Miten tuota kohtausta voisi kuvailla suoraan paljastamatta sen sisältöä? Jos vaikka viittaisin tuohon aiempaan varoitustekstiin? Se kannattaa todellakin ottaa tosissaan.

Tuota kohtausta pelatessa tuli mieleen kysyä, että onkohan teillä, arvoisat Bramble: The Mountain Kingin tekijöillä, kaikki kunnossa?

Kuva

Tässä kohtaa soi meille ihan jokaiselle tuttu laulu.

En ole kohdannut saman sortin asiaa peleissä aiemmin kohdannut, enkä kyllä haluakaan.

En tähän kirjoita suoraan mistä on kyse, mikäli seikkailun haluaa kokea itse, mutta voisin keskustelualueemme puolella raapustaa asiasta pari spoileritagien taakse piilotettua lausetta. Siihen käsiksi tämän linkin (klik) kautta.

Lyhyt, kaunis ja kamala

Bramble: The Mountain King on mielenkiintoinen tapaus. En ole kauhupelien suuri ystävä, mutta "tuttu" tapahtumaympäristö ja sen hahmot kiinnostivat koko matkan ajan. Eipä kyseessä ole kovin pitkäkään epistola, sillä lopputekstit näkee noin viidessä tunnissa.

Kuva

Ei vaikuta lupaavalta tämä näkymä.

Muutamat kohtaukset olivat suorastaan kauheita, pari kertaa meinasi tulla jonkin sortin halvaus säikyttelyjen takia, ja tippakin saatiin linssiin. Mutta se on todettava, että jälkikäteen en kadu pelaamista lainkaan. Tunteita tunnettiin.

Erityiskiitosta pitää antaa ihan vihoviimeiselle taistelulle, joka oli paitsi viihdyttävä myös varustettu suorastaan nokkelalla musiikilla. Mainio lopetus tälle vuoristoradalle.

Jos haluaa tuntea asioita, niin tämä ruotsalaisteos saa sen kyllä aikaan.