Putkimiehen kuningas jalkapallo

Mario on monessa mukana. Nintendo todella nyhtää rahat pois kuuluisan maskottinsa nimellä, sillä punanuttuinen putkimies on tasohyppelyjen lisäksi nähty mm. lautapeleissä sekä urheilemassa baseballin, koripallon, golfin ja tenniksen parissa. Nyt Mario pääsee ystäviensä ja vihollistensa kanssa nurmikolle potkimaan valkoista, pyöreää nahkakuulaa. GameCubelle ilmestyneen Super Mario Strikersin jatko-osa, Mario Strikers Charged Football on yksinkertainen, mutta valloittava sukellus jalkapallon maailmaan.

Nintendon jalkapallomaailmassa otellaan neljällä neljää vastaan. Jokaisessa joukkueessa on kapteenin lisäksi kolme kenttäpelaajaa. Kapteeni on joukkueen tärkein lenkki ja rooliin onkin tarjolla tuttuja Nintendo-maskotteja, kuten Yoshi, Bowser ja tietenkin Mario itse. Muutkin pelaajat tulevat Mario-tasohyppelypelin hahmokaartista. Mukana on Shy Guyn ja Koopan kaltaisia vähemmin tunnettuja tuttavuuksia.

Pelaaja ohjaa pääasiassa kapteenia, mutta myös muita ottelijoita pääsee liikuttamaan. Tietokone hoitaa tonttinsa kohtalaisesti, mutta ottelut pitää ratkaista itse. Hyökkäyspeliä varten on kehitetty ainoastaan kapteenilla suoritettava superpotku. Oikealla ajoituksella tuloksena voi olla maali poikineen. Puolustava joukkue voi estää superpotkun joko taklaamalla vastustajan kapteenia ajoissa tai luottaa maalivahtiinsa. Keinoäly hoitaa torjuntatehtävät normaalitilanteissa, mutta superpotkun tullessa siirrytään erilliseen minipeliin. Siinä maalivahdin hanskoja liikutetaan Wiin ohjaimella ja niillä yritetään saada kiinni mahdollisimman moni taivaalta satavista palloista.

Ei ahdasmielisille

Kuten jo hahmokaartista voi päätellä, Mario Strikers ei yritä olla realistinen. Pelattavuus on vahvasti arcade-henkistä; turboa pystyy käyttämään loputtomasti, taklata voi kortteja pelkäämättä, loukkaantumisia ei tule ja banaanipotkut lähtevät salamoiden ja liekkien siivittäminä. Myös areenat ovat kieli poskessa suunniteltuja. Jalkapallopeli, jossa kentän reunalla kuplii laava, ei voi olla huono. Alustat eivät kuitenkaan eroa tarpeeksi toisistaan. Strikersin näkökulmasta on se ja sama, liukuuko pallo jäällä vai asfaltilla.

Yksin pelatessa pystyy harjoittelemaan, pelaamaan yksittäisiä otteluita tai osallistumaan turnauksiin. Vaikeusaste ei ole normaaliturnauksissa kovin hyvin porrastettu: alussa runsaita voittoja tulee liukuhihnalta, vasta aivan lopussa on tiukempaa. Myöhemmin avautuva Super Cup -turnaus taas on alusta loppuun vaikea.

On siis selvää, että moninpeli on Mario Strikersin parasta antia. Jo kaksin- tai nelinpeli samalla koneella on todella hauskaa, mutta nettipeli on erityisen hyvin toteutettu. Wiillä ei ole tarpeeksi hyviä online-julkaisuja, joten Mario Strikers kiilaa verkkopelien kärkikastiin. Ottelut eivät hidastelleet testissä ja pelaajiakin riitti runsaasti. Jälkimmäinen on tosin johtanut välillä serverien kaatumiseen, kun Wiin omistajat ovat tulleet joukolla ottamaan mittaa toisistaan.

Perinteitä kunnioittaen

Mario-urheilupelien tavaramerkki, eli värikäs grafiikka, ei ole aivan yhtä vahvasti läsnä Strikersissa. Väripaletti on tällä kertaa hieman tummempi, mutta peli on edelleen tunnistettavissa Nintendon tekemäksi. Mukana on muutamia koomisia välianimaatioita ja valaistusefektejä, mutta ne toistavat itseään siinä määrin, että Strikers ei grafiikaltaan pysty nousemaan GameCuben parhaimmiston yläpuolelle.

Äänipuolellakaan ei ole ihmeitä tarjolla. Yleisö kohisee tasaisena mattona ja hahmot äityvät välillä karjumaan satunnaisia huutoja. Selostusta ei onneksi ole, mutta kuuluttaja kiljuu maalin jälkeen kuin olisi saanut luodin ahteriinsa.

Mario Strikers on hyvä poimi ja pelaa -tyyppinen peli. Pienissä erissä annosteltuna siihen ei kyllästy nopeasti. Yksinpeli jää paitsioon, mutta etenkin verkossa pelattuna Mario Strikers pääsee oikeuksiinsa. Hauska ja yllättävän onnistunut peli.