Ei ehkä järin innovatiivinen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta lajityyppinsä mobiilina edustajana uraauurtava ja yleisemminkin varsin laadukas tapaus. Ei näin näyttävää (kyllä, visuaalisuus on minulle tärkeää) ja tattiohjauksella varustettua (eli padit eivät ole minua varten) vastaavaa peliä ole vielä nähty.

Eikä ihan hetkeen tulla näkemään.

Viihdyttävä ja koominen pakomatka täynnä vaarallisia tilanteita ja oivaltavia huoneita.

Pelin jokaiseen huoneeseen on kätketty mahdollisuus tapattaa karkulaiset ilahduttavan koomisella tavalla. Kertoo minusta varmaan kaiken mahdollisen kun minua ei ollenkaan haitannut epäonnistuminen huoneessa märän jäljen jäädessä lattiaan paistinlastalla irroitettavaksi.

Jatko-osaa odotellessa...

Originelli peli-idea? Check! Tavallisuudesta poikkeava? Check! Alkuperäisnimike? Check! Jotain jota voit pelata vain Vitalla? Check!

Taskussa formulan poltetta? Tämä kelpaa.

Peli on itse asiassa yllättävän hyvännäköinen Vitalla. Kyllä tämä on heittämällä paremman näköinen kuin PS2-versiot aikoinaan. Kummasti tuntuu arvostelijoiden silmissä PS2-pelien ulkonäkö parantuvan sitä mukaa mitä pidempi aika niiden pelaamisesta on oikeasti kulunut. Autot ovat yksityiskohtaisia, tekstuurit hieman ehkä sumeita, mutta eivät ainakaan PS2-tyyliin väriseviä kammotuksia, joten graafinen ulkoasu onnistuu luomaan toimivan illuusion Formula pelistä. Ja ennenkaikkea, mobiilina versiona se hakkaa 3DS version mennen tullen.

Pelin todellinen taika alkaa vasta lopputekstien jälkeen.

Ja ei, tätä ei pidä missään nimessä ymmärtää siten, että pelin varsinainen kampanja olisi jotenkin huono. Yksinpeli kahlataan illassa tai parissa läpi (joka sinäällään on jo ilahduttava kokemus), jonka jälkeen voi kyllä vielä metsästää viimeisiä saavutuksia trofee kokoelmaan, mutta pelin ympärille rakennettu yhteisö on loppujen lopuksi se juttu minkä takia tätä peliä ei käytettynä voi mistään oikein löytää.

Jryi päätti arvosteluiden puolella pistää Vitan Assassin's Creedin alempaan keskikastiin, mutta minun on oltava valitettavasti eri mieltä. Tämä saattaa tosiaan johtua siitä etten ole kotikonsoleiden Assassiinejä pelannut ensimmäisen pelin ensimmäistä tehtävää pidemmälle siinä missä jryi on sarjan suurimpia faneja, joten minulla ei ole vertailukohtaa siitä että millainen pitäisi modernin, kotikonsoleilla kuorrutetun Assassiinin olevan.

Tämä on minun ensimmäinen syvällisempi kosketus Wipeout-maailmaan. Olen aikaisemmin kokeilut PS3:n vastaavaa vetoa ja aikaisemman PSP:n yritystä, mutta mitään imua niihin ei ole koskaan syntynyt. Pelisarja on aina ollut osaltani "hohoijaa, F-Zero teki Cubella jo kaiken aiemmin ja näyttävämmin".

Joten yllätys oli melkoinen kun Wipeoutin demon imasin Vitalle ja iskin tulille... 24 tuntia myöhemmin kaivoinkin pelikorttia esiin kaupan paketista.

Perusvarmaa fps pelaamista harvinaisemassaa kannettavassa muodossa: se toimii sittenkin!

Tehdään selväksi heti ensi alkuun, että kyseinen peli ei ole mikään virstanpylväs fps-pelien historiassa. Se ei salli useampaa ratkaisua eri tilanteisiin, se ei edellytä aktiivista ympäristön tutkimista ja se on tiukasti käsikirjoitettu putki joka johtaa pisteestä A pisteeseen B. Se on genrensä edustaja perinteisimmillään.

Kyynel tulee kun tätä pelaa vihdoin ja viimein vuosikymmenen odotuksen jälkeen.

Mielummin tätä pelaa kuin katsoo CSI:tä.