Keskustelualueellamme on ketju nimeltään Backlogin purkua.
Jaa, mikä, backlogi, mitä se meinaa? Googlen kääntäjä tunnistaa sen englanninkieliseksi sanaksi, joka tarkoittaa ruuhkaa. Sen tähän tilanteeseen paremmin sopiva käännös olisi kuitenkin työjono.
Pelien parissa se tarkoittaa niitä kaikkia nimikkeitä, jotka odottavat edelleen pelaamistaan joko fyysisenä pelilevynä tai digitaalisesti ostettuna. Kaikkia niitä tuotoksia, joihin ei ole vielä tullut syystä tai toisesta tutustuttua.
Yksi esimerkki olisi vaikkapa aiemmin alennushinnalla ostamani The Last Campfire, joka on odottanut vuoroaan hyvän tovin. Nyt kuitenkin otin asiakseni pelailla sen läpi, ja kertoa saaneeni jälleen yhden pelin backlogilta pois.
Pienen tiimin hedelmä
The Last Campfire on No Man’s Sky -scifihiekkalaatikosta tutun Hello Gamesin tuotos vuodelta 2020. Sen on kehittänyt kolme studion työntekijää: Steve Burgess, Chris Symonds ja James Chilcott.
Matka nuotioille vie läpi synkkien sekä valoisien maisemien.
Kyseessä on puzzleseikkailu, jossa pelaajan ohjastama Ember-olento seikkailee aivopähkinöitä ratkoen ja muita sieluja auttaen. Iso osa pelaamista on forlorn-nimellä kutsuttujen raukkojen pelastamista. Nuo olennot ovat jämähtäneet paikoillensa ympäri pelimaailmaa värittöminä vailla tarkoitusta.
Näitä olentoja lähestyessä Ember siirtyy ratkomaan erilaisia aivopähkinöitä, joiden ohessa kuullaan tarinoita kyseisen olennon surullisesta taustasta ja kohtalosta.
Koko pelin kaiken kerronnan sekä joka mahdollisen hahmon puheet tuo eloon brittiläis-norjalais-islantilainen näyttelijä Rachel August. Omanlaisensa ääni ja aksentti jää kyllä mieleen positiivisella tavalla.
Aivopähkinöiden alueet ovat usein pieniä.
Mutta niistä puzzleista. Ne ovat kauttaaltaan helppoja, joskus liiankin, homman ollessa ohi noin minuutissa. Mukaan mahtuu myös kourallinen aivopähkinöitä, joita piti oikeasti miettiä ja kokeilla useammat tovit. Ne harvassa olevat haasteet olivatkin koko seikkailun kohokohtia.
Lyhyt nuotiohetki
Matka viimeiselle nuotiolle on mukavan lyhyt kokonaisuus. Siihen menee arviolta noin viisi tuntia kokonaisuudessaan, vaikka pelastelisikin enemmän olentoja kuin on tarpeen.
Lue myös: Ette kuulkaa usko, miten paljon hupia saa revittyä 0,99 euroa maksaneesta pelistä
Peli on jaettu muutamaan alueeseen, joissa jokaisella on leirinuotio. Pelaajan olisi määrä tuoda tulen ääreen vähintään tietty määrä tarkoituksensa unohtaneita sieluja, jotta polku uudelle alueelle aukeaisi. Keräämällä yhteen vain minimimäärän väkeä, voi kestoa lyhentää vielä siis entisestään.
Tällä kalastajalla ei mene kovin lujaa.
Kovin suuria juonikuvioita ei parane odotella, mutta tarinakokonaisuus paljastuu kyllä yllättävän kauniiksi. Paljoa siitä ei kehtaa sanoa, ettei tule paljastaneeksi kaikkea. Joku voisi kutsua kokonaisuutta taiteelliseksi. On henkilöstä kiinni, onko tämä positiivinen vai negatiivinen asia.
Kuin kettupeli
Oliko The Last Campfire alennushintansa väärti? Kyllä, olihan tuo. Ne muutamat vaativammat aivopähkinät olivat oivia, Emberin tarinalla on kaunis päätös ja taustalla soi useampi kappale tunnelmallista sävelmää.
Sen silti sanoisin, että Switch-versio tuskin on se paras ja kaunein. Graafinen anti ei ole sitä viimeisintä huutoa ja ajoittaista nykimistä on havaittavissa. Kyseessä taitaa olla samanlainen tilanne kuin kettupelin kanssa (Arvostan kettupeliänne etenkin viidestä syystä, mutta muutamat tunnit taisivat nyt riittää, kiitos vain), että muiden alustojen versiot ovat suositeltavampia. Kenties. Todennäköisesti.
Hauska joskin lyhyt puzzle edellyttää palikan pyörittelyä.
Mutta niin, halusinpa nyt kertoa, että tyhjensin yhden pelin pois backlogistani. Pitänee mainita asiasta Backlogin purkua -ketjussa keskustelualueellamme.
Jos itselläsi ei ole saman sortin asiaa muille kerrottavaksi, niin ei hätää. Onhan noita keskusteluketjuja muun muassa autoilun ihanuudesta, tulevasta PlayStation 6 -konsolista sekä ultimaattisen pelitelevision metsästyksestä.
Lisää aiheesta
No nyt se löytyi! Paras peli, jota en halua pelata
Väittivät Dave the Diveria toissavuoden parhaaksi peliksi! En ole eri mieltä, mutta...
Ei kiitos, odottelen mieluummin tulevaa elokuvaversiota
Suosittelen! Mutta en suosittele! Tavallaan kuitenkin! Mutta se elokuva!
Game Pass -jäsenet (ja oikeastaan kaikki muutkin): pelatkaa Death’s Dooria, se on vallan mainio peli
Pelatkaa hyvä peli, koska se on hyvä. Nyt! Heti! Tai kohta! Kun ehditte!
Alati tuopin hinnalla myynnissä oleva peli viihdyttää, mikä lienee tarkoituskin
Tämä pelin on usein alessa kuin... pintahiiva.
Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun.