Ponttisena pulmia pähkäilen ja pahiksia pyssytän

Oletko joskus halunnut kokea, miltä tuntuu olla kuuluisan agentin matkassa itse tätä ohjaten? 007 First Light antaa elävän vaikutelman tunnetun hahmon elämästä, johon sisältyy toimintaa, jännitystä ja huumoria, unohtamatta pätevää juonta.

Vain yksi selviää

Olosuhteet eivät ole kaksiset, kun seikkailu käynnistyy. Kuoleman porteilta matkansa hitaasti aloittava ja ainoana eloonjääneenä heräävä Bond sukeltaa saman tien elokuvista tuttuun tilanteeseen: vaaroja on joka puolella. Toisinaan aseina ovat vain vaistot ja tilannetaju, joita täydentävät äänettömyys sekä sopiva pimeys. Uhkaavista olosuhteista huolimatta Bond saa yhteyden tahoon, joka asettaa hänelle tavoitteita ja pyrkii tukemaan etenemistä. Avusta huolimatta eniten vaaditaan silti salaiselta agentilta itseltään sillä hänen pitää käyttää tilannekohtaista älyään ja selviytyjän vaistojaan edetäkseen, eikä annettuja tehtäviä sovi unohtaa vaaroista huolimatta. Tunnelmallisimpia kohtia ovat osuudet, joissa varjoissa piileskely ja ympäristössä sijaitsevien asioiden oikea-aikainen hyödyntäminen avaavat reittien solmukohtia yksi kerrallaan.

Puuhastelua terästävät toisinaan nopeat valintatilanteet, joissa täytyy tehdä ratkaisu sekuntien laskiessa kohti nollaa. Ylimääräistä jännitystä luovat myös vihollisten näkökentät, kun he huomaavat jotakin tavallisesta poikkeavaa, ja sama pätee juonen kannalta valittaviin puheenparsiin. Välillä tuumailin, muokkautuuko Bondin persoona sen mukaan, mitä vastaan, mutta tämä vaatisi käytännössä toisen läpäisykerran sen vertailemiseksi. Tietyissä tilanteissa valmiiksi tehty käsikirjoitus kuitenkin toistuu ennalta määrättyyn tapaan, vaikka valinta olisi erilainen, mutta tästä on liian vähän esimerkkejä kattavan vertailun aikaansaamiseksi.

Kadetista ammattilaiseksi

Casino Royalen nähneet tietävät, että Daniel Craig ei ollut vielä legendaarisen 00-statuksen saanut valmis agentti, vaan hän vasta opetteli niin sanotusti talon tavoille ollakseen koodinimensä arvoinen. 007 First Light antaa jotakuinkin samanlaisen lähtökohdan tarinalle, mutta Bondille kasvonsa lainannut ja häntä ääninäyttelevä Patrick Gibson on Craigiin verraten kenties liiankin nuorekkaan oloinen näin vastuulliseen rooliin. Tämä toisaalta sopii pelin muottiin, jossa Bond on hyvin sanavalmis, sopivan utelias ja innokas kohtaamaan haasteita 27-vuotiaana vaaroja pelkäämättömänä persoonana.

Bond-elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa 007 soluttautui rikollisjärjestö Spectren valta-alueelle, jossa osa pahamaineisen järjestön "potilaista" oli ollut koulutettavana jo kuuden kuukauden ajan, ja Bond saapuu paikalle vasta viime tipassa. First Lightissa Bondilla on vastaava haasteensa läpäistä koetukset, sillä muut aloittivat koulutuksen M16-tukikohdassa niin ikään puoli vuotta aikaisemmin, ja täysipainoiseksi salaiseksi agentiksi päästäkseen Bondin on läpäistävät kaikki vaaditut testit. Voisi sanoa, että toimintaosuudet ovat helpompia kuin auktoriteetteja paikoin uhmaavan Bondin sanan säilän kalistelut ylempiensä kanssa, mutta ne ovat samalla mielenkiintoinen osa kiehtovaa kasvutarinaa, jonka varrelle on onnistuttu ripottelemaan myös hieman huumoria.

Eivät ne elokuvatkaan ole jatkuvaa toimintaa

Se voi tulla joillekin yllätyksenä, että 007 First Light ei suinkaan ole pelkkä toimintapeli, vaan paljon syvällisempi kokemus. Tanskalaisen IO Interactiven laaja kokemus Hitman-julkaisuista antaa ikoniselle sankarille niitä mausteita, jotka sopisivat vaikka elokuvaan. Joku voisi kuitenkin sanoa allekirjoittaneelle, että sivistyksessäni on valtava aukko, sillä en ole koskaan edes ohimennen kokeillut ainuttakaan kyseisen palkkamurhaajapelisarjan teosta, mutta muiden pelaamista katselleena tunnen silti kyseisen genren kohtalaisen hyvin. James Bond on itselleni niin kuolematon hahmo viihdyttävine elokuvineen, että otan ilolla vastaan kaiken, mitä uutukainen pystyy tarjoamaan, ja Hitmanien kädenjälki näkyy etenkin juonikkuutta, havainnointia, tilannetajua ja päättelykykyä vaativissa kohdissa.

Sekin on ollut ilahduttavaa huomata, että eri tilanteissa toimintatapoja on lähes aina useampi kuin yksi, ja rytmitys toimii elokuvamaisen tasoisella tavalla. Luonnollisesti Bondilla on etenemisen tukena useita apuvälineitä, mistä kiitos kuuluu tutulle Q-osastolle. Legendaarisen Desmond Llewelynin tasolle ei kuitenkaan päästä teknisten laitteiden osaston väen keskuudessa, mutta tämän herrasmiehen aikoinaan Bondille sanomat sanat pätevät silti edelleen: "Ilman Q-osastoa olisit kuollut jo kauan sitten", minkä voinee huoletta allekirjoittaa. Teknisten apuvälineiden kavalkadi tarjoaa myös vaihtelua, joka sopii monelle pelityylille. Olisin silti hieman odottanut samanlaista auktoriteettia Q-osaston väeltä etenkin silloin, kun suoraan sanoen käyttäydyin kuin pahemman luokan kiusankappale erikoisvempeleitä kokeillessani. Llewelynille tyypillinen "Pay attention 007!", eli "Kiinnitä huomiota 007!", tai kommentit Bondin lapsellisuudesta esimerkiksi tämän zoomaillessa sihteerin rintavakoa olisivat saaneet hymynkareita huulille, vaikka ne olisikin sanonut joku toinen.

Tunteita, improvisointia ja tiedustelua

Viimeisen päälle koulutettu Bond ja tämän tukena oleva tiimi ovat tietysti päämäärää ajatellen paras mahdollinen yhdistelmä kohtaamaan haasteita, mutta aina kaikki ei mene kuin Strömsössä. Tehokas viestintä, tilanteisiin sopeutuminen oikealla tavalla ja yllättävät käänteet saavat parhaimmillaan meiningin tuntumaan kuin olisi aidosti 007:n jalkineissa valkokankaalla. Taustalla musiikki ikään kuin kertoo meneillään olevat olosuhteet, ja muu äänimaailma täydentää tunnelmia realistisella tasolla. Kohtaukset ovat eläväisiä, mutta silti "pelimäisiä", sillä etenkin salamyhkäisyyttä, hiiviskelyä ja harhautuksia vaativissa kohdissa on annettu sopivasti tilaa myös pienille huolimattomuusvirheille ja epäonnistumisille. Tämä tasapainottaa pelattavuutta erinomaisen paljon, kun realismia ei ole liikaa.

Toimintapelien ystävälle, eli minulle, herkullisinta antia ovat tietysti raisut ja nopeatempoiset toimintakohtaukset, vaikka osaan nauttia myös pienten aivopähkinöiden ratkaisuista. Tuliaseiden käyttö varsinkin soluttautumiskohdissa on kuitenkin aina se viimeinen keino, mutta joskus on kiva kokeilla, millainen kaaos epätavallisesti toimimalla syntyy. Englantia osaavalle lyhyehköistä keskusteluista saa sopivalla tavalla täydennystä myös juonen ulkopuolelta, ja tällöin saattaa saada kevyitä maistiaisia pelin huumorista. Voisi sanoa, että tekemisen rentous ja tietynlainen vapaus esimerkiksi jutella ihmisille ennen pääkohteeseen siirtymistä rauhoittaa mieltä, eikä ohjainta tule puristettua liian vakavalla otteella etenkään silloin, kun tekee mieli tutkia kaikki paikat tarkemmin. Eri tilanteisiin voi kuitenkin olla kätkettynä pieniä ansoja sen enempää paljastamatta. Lisäarvoa ja pituutta 007 First Lightille saa pienten haasteiden ja alueisiin piilotettujen kerättävien esineiden muodossa.

Pitkä matka

Kokonaisuutena 007 First Light kätkee sisäänsä useamman erilaisen tarinan, joista ei käänteitä, toimintaa ja syvällisiä piirteitä puutu. Jos valitsisin entisestään tuntemattoman elokuvan ja Bond-pelin välillä, löisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: yhdistäisin nämä First Lightin avulla. Vaikka harrastankin elokuvalisensseihin perustuvia pelejä melko harvoin, olen viihtynyt salaisen agentin monipuolisen tarinan parissa poikkeuksellisen hyvin. Koen jopa näkeväni uudelleenpeluuarvoa pitkässä tarinassa, vaikka siihen saa parhaimmillaan upotettua jopa 25–30 tuntia, tai kaiken suorittavalle vieläkin enemmän aikaa.

Avoimemman maailman pelikokemusta hakeville Bond-seikkailu ei välttämättä ole sitä ominta kauraa, sillä kyseessä on hyvin lineaarinen kokemus, vaikka tietyissä kohdissa voikin toimia useammalla kuin yhdellä tavalla. Se kuitenkin kiehtoo erityisesti, että peli saa ajattelemaan ja miettimään mielessä mitä seuraavaksi voisi tapahtua. Elokuvamainen ja paikoin ehkä liiankin hidas tyyli edetä saattaa toisinaan tuottaa haukotuksen tai pari, mutta animoituja kohtia ei ole silti liikaa, sillä 007 First Light sisältää pelintekijöiden mukaan 2,5 tuntia välianimaatioita, joka on kokonaisuudesta varsin pieni osa. Miettikääpä, että taannoisessa Death Strandingissa niitä oli kolme kertaa enemmän!

Se saattaa kuitenkin ärsyttää joitakin, että alku luo sopivan toiminnallisen ja taktisen pohjan tarinalle, mutta ennen isompia operaatioita matkalla koetaan pitkähkö ja hieman seesteisempi välivaihe, joka saattaa tuntua tylsältä. Näinhän se kuitenkin menee useissa Bond-elokuvissakin – alussa on isompi rähinä, sitten koetaan seesteisempi vaihe, ja vasta sitten suunnataan kohti seikkailun ydinosaa.

Pitkä matka on tultu niiltä ajoilta, kun pelasin hyvin simppeliä The Spy Who Loved Me -peliä Commodore 64:lla, mutta Bond-elokuvien ystävänä tätä parempaa en olisi osannut toivoa. Ansaitut 5 tähteä mestarilliselle seikkailulle, jolla on aivan ansaitusti K18-leima, vaikka tämä ei mikään kuolemilla mässäilevä Dead Space olekaan. 007 First Light on elokuviin pohjautuvien pelien kärkiosastoa.