Konsolialustoille ilmestyy räiskintäpelejä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kevyitä arcadetykityksiä, eeppisiä soolorähinöitä ja taktisia tiimihiiviskelyjä suoltava genre jyrää kotisohvien himokkaimmatkin militaristisankarinsa helposti alleen, eikä valinta kaupan hyllyllä ole enää itsestäänselvyys. Yliturvonneen lajityypin suosituimpaan alalohkoon kuuluvat toisen maailmansodan sotapelit sekä joukkuepohjaiset iskuryhmärymistelyt. Menestyksekäs ranskalaispelitalo Ubisoft päätti yhdistää nämä kaksi alalajia toisiinsa ja tuloksena syntyi firman historian ensimmäinen taktinen WW2-sotapeli, Brothers in Arms: Road to Hill 30.
Hurjasti ennakkoon hypetetty sotapelijulkaisu lupailee aikakautensa tarkinta historiallista presentaatiota, intuitiivista joukkojenhallintaa sekä tinkimätöntä audiovisuaalista toteutusta Xbox Live -verkkomoninpelin kera. Ubisoftin koville mainospuheille annetaan reilusti katetta, mutta myös isoja notkahduksia.
Sotahistorian siipien havinaa
Brothers in Arms: Road to Hill 30 perustuu toisen maailmansodan Normandian maihinnousun (D-Day) tosipohjaisiin tapahtumiin kahdeksan päivän ajanjaksolla kesäkuusta 6. päivä vuonna 1944 alkaen Saksan diktatuurista hirmuvaltaa vastaan. Sotahistorian suurimpaan maihinnousuun osallistui Yhdysvaltojen, Englannin ja Kanadan sotilaita. Liittoutuneiden suorittama massiivinen yhteishyökkäys oli kriittinen toisen maailmansodan loppumisen kannalta Saksan joutuessa ankarasta vastarinnastaan huolimatta antautumaan. Brothers in Arms: Road to Hill 30 kuvaa alustavasti näitä ratkaisevia tapahtumia Yhdysvaltojen 101. laskuvarjodivisioonan tulevan joukkueenjohtajan, kersantti Matt Bakerin silmin.
Brothers in Armsin ulkoinen presentaatio ottaa vahvoja tyylillisiä vaikutteita mainiosta Band of Brothers (Taistelutoverit) -minisarjasta kuljettamalla yksinpelikampanjaa maltillisen patrioottisilla orkesterimelodioilla, latauskuvissa poseeraavilla jenkkisoltuilla ja fiilistelevällä yleistunnelmalla. Itse peli noudattaa FPS-genrestä tuttuja lainalaisuuksia, mutta ripottelee mukaan myös aineksia, jotka saavat kuluneisiin sotakulisseihin astetta vahvemman läsnäolon tunteen. Komeasti toteutetussa alkuintro-osuudessa tästä saadaan heti tuntuvaa esimakua.
Aseveljet asemiin
Saksalaisjoukkojen sotilaallinen kurittaminen aloitetaan, kun reilut 35.000 laskuvarjojääkäriä pudotetaan massiivisessa ilmasaattueessa Ranskan yllä sakemannien puolustuslinjojen taakse, mukana Matt Baker joukkoineen. Pelaaja saa omakohtaisen laskuvarjohyppynsä jälkeen ensimmäiseksi tehtäväkseen suunnata avometsäalueen poikki kokoontumispaikalle, josta itse pääkampanja aloitetaan. Kampanjan kaksikymmentä välianimaatioin kuorrutettua episodimaista tehtävää vaihtelevat yksittäisten vihollispesäkkeiden puhdistamisesta erilaisiin väijytys-, pelastus- ja saattotehtäviin. Tehtävien ohella Bakerin hahmokin kehittyy alkutapahtumien filosofisesta rivisotilaasta vastuulliseksi joukkueenjohtajaksi.
Tyypillisiin sotapeleihin verrattuna Brothers in Arms ottaa jättiaskeleen kohti taktisempaa ja realistisempaa taistelutilanteen mallintamista. Päättömällä ramboilulla saa itsensä hyvin nopeasti hengiltä, eikä kevyempää sooloilua kannusteta yhtään paremmalla lopputuloksella. Eteneminen vaatii huolellista koordinointia, tulitukea sekä tehokasta kykyä hyökätä vihollisen selustaan. Tämä toteutuu BIA:ssa maksimissaan kahdesta kolmen sotilaan tulijoukkueesta, joita hyödynnetään puskureina taistelukentällä. Näistä tulitukijoukkue on varustettu puoliautomaattisilla M1-kivääreillä ja rynnäkköjoukkue täysautomaattisilla M1A1-konepistooleilla. Joukkuetyypit avustavat pelaajaa parhaiten nimensä mukaisesti.
Avustavien tulijoukkojen käskyttäminen sotatoimialueella on todella vaivatonta. Vasen liipaisin toimii käskysuuntimena, jota pitämällä pohjassa joukkueen asemapaikan voi helposti valita ruudulle ilmestyvän ikonin avulla. Liipaisimen vapauttaminen lähettää ryhmän samantien käsketylle asemapaikalleen. Toiminnolla voi ohjata myös painostavaa suoratulta yksittäistä vihollista vastaan tai lähettää joukkueensa rynnäkköhyökkäykseen. Ristiohjaimella voi lisäksi koota harhailevan ryhmän takaisin pelaajan luo tai käskyttää tätä suojautumaan.
Brothers in Armsin hektiset tulitaistelut nojaavat vahvasti vihollisen aseelliseen painostamiseen (supression), jolla jäljitellään aitoa reagointia raskaan tulen alla. Oman joukkueen tulivoimaa voi näin kohdentaa haluttuun vihollisyksikköön, ja mikäli tämän tekee tarpeeksi tehokkaasti, vihollisen kyky ja halu vastata tuleen heikentyvät merkittävästi. Tällöin pelaajalle jää aikaa siirtyä parempiin asemiin tai etsiytyä kyykkivän germaanisoltun selustaan yllätysiskua varten. Kiperiiin asemasotatilanteisiin BIA tarjoaa lisäoptiona back-namiskalla aktivoitavan "taistelunäkymän", joka pysäyttää pelin ja antaa pelaajalle vapaasti pyöriteltävän lintuperspektiivivinkkelin lähiympäristöstä taktista itsekonsultaatiota varten.
Sotarealismin kujanjuoksu
Autenttista sotimista mallintava Brothers in Arms kestää pintapuolista tarkastelua erinomaisesti. Joukkojen innovatiivinen käskytys, jyvänäkymästä toteutettu realistinen tähtäysmalli (Iron Sight) rekyyleineen ja tulitaisteluiden todenmukainen mallinnus erottavat BIA:n helposti tusinaräiskintöjen yläpuolelle, mutta tarkempi läpileikkaus paljastaa pelin syövereistä myös tukun vaisumpia osa-alueita. Isoimpina riippakivinä ovat sotimisen pieni mittakaava, taisteluympäristöjen taktiset pullonkaulat ja kampanjatehtävien sirpaleisuus, jotka jättävät toisen maailmansodan tapahtumat sarjaksi miniatyyrikokoluokan irrallisia yhteenottoja.
Ubisoftin ennakkoon hehkuttama realismi ei myöskään yllä pelipintaa syvemmälle. Tämä näkyy mm. rintamasotureiden kuolemanjälkeisenä paluuna pelaajan tueksi aina uuteen tehtävään, vaikka nämä olisivat juuri henkensä heittäneet edellisessä tehtävässä. Vastaan ei tule myöskään tilanteita, jossa pelaaja tai aseveli voisi haavoittua kranaatinsirpaleesta tai luodista jääden verisenä huutamaan apua, kunnes omat soltut tulisivat sitomaan verenvuotoa, lastoittamaan jalkaa tai teippaamaan avonaista päälakea yhteen. Pelin kansikuva toveria kantavasta sotilaasta paljastuu näin kuplaksi, kuten myös puolittain teeman syvin olemus: aseveljeyden merkitys ja menetys.
Pelissä on myös lukuisia pienempiä epäkohtia, joita olisi voitu hioa loppuun asti. Muun muassa läpäisyfysiikoissa on bugi, joka saa luodit tunkeutumaan - onneksi vain visuaalisesti - kivimuureista ja muista paksuista objekteista läpi. Vastaavasti kiväärillä ei saa edes lahopuuaitaa lävistettyä, puhumattakaan vihollista sen takana. Räjähdysten mukanaan tuomat räsynukke-fysiikat eivät myöskään kohtaa 18-vuoden ikärajamerkintää groteskin väkivallan osalta, ja lonkalta ampuminen ilman tähtäinristikkoa on uskomattoman vaikeaa jopa lähietäisyydeltä. Lisäksi latausajat ovat anteeksiantamattoman pitkät alituisen kovalevysiirron takia.
Ennakkoon suitsutettu vihollisteköäly toimii BIA:ssa fiksummin kuin monessa muussa FPS-pelissä, mutta pelkkä suojan takana kyykistely ja sieltä ampuminen eivät osoita järin erikoista taisteluosaamista, ellei sakemanneja halua kuvata toisen maailmansodan suurimpina vellihousuina. Germaanisissit osaavat kyllä ampua ja reagoida hyvinkin nopeasti pelaajan liikkeisiin, mutta aktiivisia selustahyökkäyksiä, kranaattiväijytyksiä sekä äkäisiä rynnäköitä nämä Hitlerin ujot juoksupojat eivät osaa pelaajan kauhuksi suorittaa. Taistelut noudattavat lisäksi samoja rutiineja pelin alusta loppuun saakka. Missä tankkipataljoonat, missä ilmalaivueet, missä suuren sodan tuntu ja Saksan pelottava sotakoneisto?
Audiotulta munille
Brothers in Armsin graafinen ulkoasu on varsin kaksijakoinen. Siinä missä omat taistelutoverit kasvomallinnuksineen ja animaatioineen ovat laadukkaasti toteutettuja yhdessä räjähdysefektien, kameraan roiskahtavan mullan sekä shokkitehosteiden kanssa, itse peliympäristö jää valjummaksi. Tuhoutumattomilla pelialueilla on usein seinämäisiä pusikoita, joiden läpi ei pääse edes tankilla ja tökerön staattiseksi maalatulla taivaalla tai horisontissa ei jostain syystä sotaa käydä lainkaan. Puolilineaaristen kenttien maisemointi metsäalueineen ja maatiloineen toimii kuitenkin struktuuriltaan uskottavasti tekstuurifiltteröinnin vajavuudesta huolimatta. Ruudunpäivitys on tasaista avoalueita lukuunottamatta, jolloin pitkä piirtoetäisyys haukkaa isomman palan tahmauskakkua.
BIA:n ehdottomia vahvuuksia ovat sen uskomattoman jykevät ja autenttiset äänitehosteet. Dolby Digital 5.1 -äänentoistolaitteiden kautta Brothers in Arms murskaa audiobittiä kuin tuhat tonnia raskasmetallia ja pelaaja viedään väkisin taistelun keskipisteeseen. Taistelutovereiden sähäkkä reagoiminen pelaajan käskytykseen, ympäristöön sekä omaan statukseen lisäävät osaltaan intensiivistä tunnelmaa. Harmittavasti muusta äänimaailmasta ei oteta aivan samaa irti sakemannien toistaessa samoja fraaseja kuolonkorahduksineen ja muun sotaympäristön ilmentäessä hiljaisuuttaan kuin pelaajan käymät taistelut olisivat ainoita koko alueella kilometrien säteellä.
Pelin moninpelioptiot ovat alempaa keskitasoa. Yhteistyömoodi puuttuu kampanjan osalta kokonaan, joskin tavallinen jaetun ruudun 1 vs 1 tai 2 vs 2 -joukkuematsi onnistuu system link -pelien ohella. Xbox Live -verkkomoninpelin osalta tarjotaan suppeat, joskin toimivat vaihtoehdot. Omaa taktista taituruutta pääsee harjoittamaan joko jenkkinä tai saksalaisena kymmenessä eri väijytys- ja hyökkäysoperaatioissa 10 minuutin aikarajalla. Jokaiseen tehtävään profiloidut moninpelikartat ovat keskikokoisia riittävällä taktisella liikkumavaralla. Rutiinilla toteutetun Live-tuen käytön sujuvuutta hidastavat yksinpelin tapaan latausajat.
Yksinuottinen taisteluvirtuoosi
Huolimatta kritiikistä, Ubisoftin Brothers in Arms: Road to Hill 30 on teksasilaiselta Gearbox Softwarelta ajatuksella rakennettu sotapeli, jonka oivallukset puhaltavat uusia tuulia toisen maailmansodan virtuaalitaisteluihin. Täydelliseen pakettiin tarvitaan kuitenkin viimeisteltyä toteutusta jokaisella osa-alueella, ja tähän ei Gearboxin materiaalileveys riitä. Itseääntoistavat taktiikat minimalistisissa rähinäpuitteissa alkavat maistua parin päivän läpipeluun jälkeen eiliseltä leivältä, vaikka taistelumekaniikka onkin näyttävästi toteutettu. Keskinkertaisilla moninpelitiloillaan BIA pysyy hetken aikaa sisäradalla, mutta FPS-räiskintöjen maratoonariksi sen yksiulotteinen marginaalisisältö ei riitä. Uutta realismipainotteista sotapeliä hakevalle Brothers in Arms on kaikesta huolimatta audienssin arvoinen pöpelikkörymistely pienemmän kokoluokan WW2-näyttämöllä.
