Kilpailua parhaasta tanssimattopelisarjasta ei ole PlayStationilla voinut kehua kovaksi. Dancing Stage
–sarja on vuosi toisensa jälkeen osoittautunut parhaaksi rytmipeliksi,
eikä loppua ilmiölle ole näkyvissä. Kilpailijat toisensa jälkeen ovat
epäonnistuneet, eivätkä ne ole yltäneet Konamin tanssimattopelisarjan
tasolle lähinnä kehnon pelattavuutensa takia. Dancing Stage onkin
hallinnut tanssipelimarkkinoita simppelin, mutta addiktiivisen
perusideansa voimin. Vain sarjan kehnot PAL-julkaisut ovat estäneet
sitä nousemasta pelien aateliin. Puitteet ovat olleet siis kunnossa,
mutta nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa PlayStation 2:lla peli on
ahdettu täyteen sisältöä. Yhteensä 54 kappaletta, uudet pelimuodot sekä
EyeToy-tuki tekevät Fusionista markkinoiden parhaan rytmipelin.


Dancing Stage Fusionin pelaaminen toimii kuten sarjan aiemmissa osissa.
Pelaaja painaa oikeassa rytmissä ruudussa näkyviä nuolinäppäimiä
musiikin mukaan käyttäen joko erikseen myytävää tanssimattoa tai
peliohjainta. Tavallisella ohjaimella pelattuna Dancing Stage ei ole
koskaan ollut suurta hupia, mutta kunnon matolla tanssiminen on mitä
rattoisinta puuhaa. Tähän mennessä sarjan Euro-julkaisujen ongelmana on
ollut vähäinen sisältö, mutta tällä kertaa sekin puoli on kunnossa,
kiitos kymmenien lisensoitujen kappaleiden. Paketista löytyvät
esimerkiksi SingStaristakin tutut Jamelien Superstar sekä The Darknessin I Believe In A Thing Called Love. Letkeästi 80-luvun menosta taasen vastaavat Kim Wilde Kids in America- ja Toni Basil Mickey-kappaleellaan. Vielä kun mukana on myös klubeilta tuttua konemusiikkia, kuten Un Deux Trois, voidaan sanoa, että listoilla on tavaraa joka makuun.


Isompi soppa on parempi soppa


Fusion pyrkii laajentamaan sarjaa kappalevalikoiman ohella myös
pelimuotojen osalta. Mukana ovat aiemmista peleistä tutut arcade-,
harjoitus- ja treenausmoodit, mutta uutuuksina mukaan liittyvät
moninpelille ja tehtäville omistetut pelimuodot. Tehtävämoodissa
pelaaja suorittaa lyhyitä kappaleiden pätkiä erikoissäännöin.
Tehtävissä nuolet voivat esimerkiksi kadota viime hetkellä kuvasta,
jolloin pelaajan täytyy painaa nappuloita vain kuulemansa rytmin
perusteella.

Moninpelimoodissa on tarjolla useita
minipelejä: kaverin kanssa voi juosta kilpaa tai mitata taitojaan
erikoisessa eläintensyöttämispelissä, jossa nuolilla valitaan kullekin
syötettävälle oikeanlainen sapuska. Ne, joilla on kotona myös EyeToy,
voivat lisäksi kisailla muissa minipeleissä, jotka yhdistävät kameran
ja tanssimaton käytön. Esimerkiksi Clear the Screen –moodissa pelaajan
on käsillään puhdistettava kuvaa, jotta näkisi ruudun alalaidasta
tulevat nuolet. Rehellisyyden nimissä moninpelejä ei voi kehua
kummoisiksi, sillä yleensä yhden yrittämän jälkeen mieli tekee palata
perinteisten pelimuotojen pariin.

Pelaajien onneksi myös
vanhoja moodeja on kehitetty eteenpäin. Haasteista pitäville tarjotaan
kinkkisiä tehtäviä Nonstop- ja Challenge-pelimoodien muodossa. Ensin
mainitussa pelaajan on selvitettävä perätysten tulevat kappaleet ilman,
että ylälaidassa näkyvä energia ehtii loppua ensin. Kappaleiden määrä
ja vaikeustaso vaihtelee haasteiden mukaan. Challenge-moodi toimii
samalla periaatteella, mutta pelaaja voi tehdä kappaletta kohti vain
korkeintaan kolme virhepainallusta, mikä on varsinkin aloittelijoille
hyvin pieni määrä. Vaikeudestaan huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia,
Nonstop- ja Challenge-moodit ovat Dancing Stagen parasta antia. Niiden
avulla voi helposti huomata kehityksensä pelin edetessä, ja onnistunut
suoritus haastavassa tehtävässä tuntuu erityisen palkitsevalta.


Muilta osin aiempiin sarjan peleihin nähden Fusion ei ole kokenut
muutosta. Arcade-moodissa suoritetaan kolme kappaletta lävitse, jonka
jälkeen peli antaa arvosanan kokonaissuorituksesta.
Harjoituspelimuodossa pelaaja voi taasen opetella tuntemaan biisit
paremmin esimerkiksi hidastamalla niiden tempoa, ja Endless-moodissa
koetellaan kestävyyttä pelaamalla kappaleet lävitse yhdessä pötkössä.
Kunnonkohotus onnistuu myös treenausmoodissa, jossa peli laskee
kulutetut kalorit, ja tekee niistä päiväkohtaisen listan virtuaaliseen
kuukausikalenteriin. Edellä mainittujen lisäksi aloittelijoille
tarjotaan edelleen mahdollisuus opetella pelin salaisuudet
opetusohjelman avulla, ja pidemmälle edenneet voivat halutessaan tehdä
itse nuolinuotituksen kappaleisiin.


Tätä lisää


Eräs mukavimmista ominaisuuksista on se, että pelistä löytyy paljon
avattavaa lisämateriaalia. Kun kaikki moodit ja kappaleet eivät ole
heti ulottuvilla, tulee pelaamisesta tavoitteellisempaa ja samalla
miellyttävämpää. Vaikka idea on toimiva, täytyy miinusta antaa siitä,
ettei mistään näe, miten lisämateriaalia saa itselleen. Osa bonuksista
avautuu yksinkertaisesti tarpeeksi kauan pelaamalla, mutta tietyt
kappaleet ja pelimuodot saa käyttöönsä vain ennalta asetetut ehdot
täyttämällä. Koska pelaajalla ei ole näistä mitään tietoa, toimii
lisämateriaalin hankinta "yritys ja erehdys" –periaatteella. Toisaalta
yllättäen saatavat uudet kappaleet ovat aina piristävä yllätys:
esimerkiksi Silent Hill 3:sta tuttu teemamusiikki You're Not Here pääsankari Heatherin esittämänä on pieni, joskin miellyttävä lisä.


Graafisesti Fusion ei ole muuttunut miksikään sitten ensimmäisen
PlayStation 2:n Dancing Stagen. Nuolet sekä hahmot näyttävät edelleen
samanlaisilta kuin aiemmin; tosin ulkoasu ei olekaan tanssipeleissä
tärkeintä antia. On kuitenkin ilo huomata, että kappaleisiin on
liitetty karaokelaulua varten sanat näkyviin, ja osassa biiseistä on
aito musiikkivideo taustalla. Myös äänipuolta on kehitetty jonkin
verran eteenpäin, sillä peli tukee kotiteatterin omistajien iloksi
Dolby Pro Logic II –äänijärjestelmää.

Dancing Stage Fusion on
PlayStation 2:n kolmas ja samalla paras osa tanssipelisarjassa. Tällä
kertaa kehittäjät ovat kuunnelleet faneja, mikä näkyy lisääntyneenä
sisältönä ja uusina kappaleina. Sarjan veteraaneille tutut pelimuodot
jaksavat viihdyttää edelleen, ja suurin osa uusista moodeista on
erinomaisia. Oikeastaan vain moninpelimuoto jättää ikävän maun suuhun,
sillä kaverin kanssa on edelleen mukavinta vain tahkota arcade-moodia
kahdella matolla. Tästäkin huolimatta uusin Dancing Stage on
yksinpelinä kiistaton tanssipelikuningas, ja toivottavasti sitä
tulevaisuudessa myös moninpelinä.