Elipä kerran kuolema
Pikkulinnut laulavat, että MediEvil: Resurrection on epäsuora käännös vanhasta PSOne-klassikosta. Alkuperäistä en ole pelannut, mutta Resurrectionin perusteella en ole jäänyt paljosta paitsi.
Jos yksi asia pelissä toimii, niin se on huumori. Linnunradan käsikirja liftareille lienee käsikirjoittajan suosikkiopuksia, sen verran väkevää sanallista ilottelua MediEvil tarjoilee.
Alkutekstien aikana kertoja tiivistää hassuin sanankääntein MediEvilin taustatarinan. Olipa kerran onnellinen ja ällösöpö valtakunta, jossa lähimmäiset rakastivat toisiaan, kukat kukkivat, peurat lentelivät ja perhoset loikkivat purojen yli. Sitten kuvaan astui paha velho maailmanvalloitusaikeineen, ja seurasi suuri sota. Taistelutantereella yksi soturi nousi ylitse muiden. Hän oli Dan, pelätty ja palvottu sotasankari. Velho kukistettiin, mutta taistelun tuiskeessa myös Dan heitti henkensä. Hänen muistonsa elää edelleen...
Paitsi että todellisuudessa Dan oli kaikkea muuta kuin maineensa veroinen sankari. Vaikka legenda väittää muuta, Dan menehtyi satunnaiseen nuoleen yrittäessään pötkiä pakoon. Resurrectionin tarina alkaa, kun paha velho tekee comebackin ja nostaa kuolleet haudoistaan. Myös Dan herää henkiin. Sosiaaliset paineet pakottavat historian suurimman epäkuolleen jänishousun takaisin sotatantereelle. Tällä kertaa pitäisi yrittää olla maineen veroinen ja päihittää velho oikeasti.
Hermot hautaan
Ensinäkemältä MediEvil näyttää niin karkilta, että pelihimot heräävät äänekkäästi korahtaen. Synkeän kauniit goottimaisemat, ilmeikkäät hahmot ja hupaisan letkeä animaatio hellivät pelaajan silmäkuoppia. Yönmusta orkesterimusiikki vetää vertoja Danny Elfmanin parhaille halloween-paisutteluille.
Vaikka tunnelma hipoo paikoitellen hautaholvin pölyistä kattoa, kylmä totuus kalahtaa pian pöydälle. Ensiksi peli-into ottaa osumaa kameramiehen zombimaisesta tunaroinnista. Kuvakulma seuraa Danin jolkottelua laiskanlaisesti, ja näkökenttää saa olla jatkuvasti hoputtamassa. Taistelun tiimellyksessä pelaaja joutuu tämän tästä ottamaan etäisyyttä vihollisista, jotta kuvakulman saa rauhassa ruoskittua paikoilleen.
Toisen naulan MediEvilin arkkuun iskee epätasainen ruudunpäivitys. Vilkkaimmissa kohdissa kuva nylkyttää niin, että silmät kostuvat.
Hieman ylipitkät lataustauot ansaitsevat myös oman nipotusryöppynsä. Vaikka pelaaja ei kenttien välillä ehdi varsinaisesti muumioitua, käsikonsolipelien pitäisi polkea paljon sutjakkaammin. Jos MediEvilin kaivaa esiin bussipysäkillä, ehtii kyyti huristaa ohi ennen kuin peli ehtii kunnolla alkaakaan.
Liikaa lantrattu
Kun peli etenee, huumorin koristaman mullan alta kaivautuu esiin tylsyyteen kuollut seikkailunraato. Dan hölkkää laiskasti rajatuilla kentillä, pätkii hirviöitä miekallaan ja etsii mitä lie avaimia milloinkin. Liian iso osa ajasta kuluu missatun avaimen perässä harhailuun.
Taistelusysteemi on teoriassa monipuolinen. Erilaisia aseita ja liikkeitä riittää mukavasti, mutta käytännössä möröt kaatuvat yhtä tai kahta iskua rämppäämällä. Pian taisteluun kyllästyy, ja nokkela pelaaja huomaa pääsevänsä helpoimmalla, kun vain juoksee vihollisten ohi.
Mäiskinnäntäyteisessä pelissä teurastuksen kuuluisi tuntua selkäpiissä asti. MediEvil ei taisteluhimoja herätä, sillä äänitehosteissa ei ole tarpeeksi munaa. Myös osumamallinnus ontuu. Joskus möröt juoksevat Danin läpi, välillä miekka hujahtaa pahiksen keskeltä leikaten vain ilmaa.
Kuolleitakin kiinnostaa
Peli vilisee erilaisia esineenraahauspuzzleja tyyliin "käytä lapiota tuoreeseen hautaan." Vaikka osa niistä on ihan oivaltavia, ne eivät jaksa pahemmin kiinnostaa. Ainoa syy pelata ensimmäistä kenttää pidemmälle on värikäs hahmogalleria. Matkan varrella tapaa paljon todellisia persoonallisuuksia, joista jokainen on siunattu huvittavalla dialoginpätkällä tai parilla. Polygonikummajaisten huulilla elämöivät ääninäyttelijät ovat täyttä rautaa.
MediEvil on peli, josta tekee kovasti mieli tykätä, mutta siinä onnistuminen vaatii luisia palleja ja ruumisarkullisen kärsivällisyyttä. Kuolema korjaa Danin liian usein ja liian helposti. Kun kuukahtamista seuraa aina pari pitkää lataustaukoa, kynnys uudelle yritykselle kohoaa pian leukaan asti.
Antaa kuolleiden levätä rauhassa. Jatketaan vaan suosiolla sitä Luminesin pelaamista.
