Big Walk tekee tiimityöstä unohtumattoman viiden tähden yhteistyöseikkailun

Australialaisen House House -studion veikeä Big Walk antaa pelaajalle vapaat kädet tutkia valtaisaa saarta ja sen erilaisia haasteita. Matkan varrella saa nauraa, suuttua ja ihmetellä koko rahan edestä. Kerrassaan mahtava kokonaisuus!

Luonto kutsuu

En pidä termistä friendslop, jolla kuvaillaan tietyn tyylisiä sosiaaliseen kanssakäymiseen nojaavia moninpelejä. Sanalla on ikävän negatiivinen klangi, vaikka mukaan mahtuu myös mainioita nimikkeitä. Useissa niistä hyödynnetään proximity chat -ominaisuutta, jolloin kuulet vain lähellä olevien pelaajien (puhe)äänet. Osa genren viehätystä on hengailla kavereiden kanssa pelaamisen ohessa. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat muun muassa Among Us ja viime vuoden kiipeilyhitti Peak.

Hauskan Untitled Goose Gamen tekijöiden uutukainen osuu tuohon kuvaukseen, mutta lopputulos on kaukana “slopista”. Isolle saarelle sijoittuva Big Walk hurmaa alusta asti, ja sen nokkela tehtävärakenne ja hiljalleen avautuva pelialue kutsuvat yhä uudestaan tutkimaan värikästä ja monipuolista luontoa. Se on kuin suunniteltu minulle: rauhallinen, väkivallaton ja täynnä hauskoja, kekseliäitä pulmia. Omituinen yhdistelmä The Witnessiä ja Peakia.

Mitä vähemmän Big Walkista tietää ennen pelaamista, sen parempi. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että kyseessä on hupsu mutta hoksottimia vaativa moninpeli, jossa tutkitaan ja ratkotaan yhteistyössä erilaisia pulmia ja suoritetaan tehtäviä. Teosta ei voi pelata yksin. Puhuminen ja kävely ovat isossa roolissa, välillä vain ihaillaan kauniita maisemia, kuten oheinen traileri kertoo.

Parikymmentä tuntia ottaneella tutkimusmatkalla on selkeä alkupiste sekä loppu, ja se on suositeltavaa kokea pääasiassa samalla porukalla. Itse pelasin koko seikkailun 10-vuotiaan tyttäreni kanssa, välillä myös poikani hyppäsi mukaan porukkaan. Mystiselle saarelle mahtuu maksimissaan 12 pelaajaa, joista yksi ja sama henkilö toimii aina host-koneena pitäen tallennuksen itsellään. Big Walk tukee eri alustojen välistä moninpeliä, ja ainakin meillä PlayStation 5-, Switch 2- ja Steam-versiot toimivat moitteettomasti yhteen. Valitettavasti PS Plus- ja Nintendo Switch Online -jäsenyydet on oltava aktiivisena.

Hei me heilutetaan

Alkualue toimii samalla opastuksena. Hassun näköiset hahmot ilmestyvät luolistaan tutkimaan esteitä ja esineitä. Värikkäät, sarjakuvamaiset tyypit osaavat hypätä, juosta, kyykkiä ja viittoa monella eri tavalla. Ja puhuminen onnistuu myös, kunhan on tarpeeksi lähellä kuulemaan kaverinsa höpötystä. Tavaroita voi napata käsiinsä ja potkia pitkin maita ja mantuja. Voipa toverinsa nostaa myös harteilleen. Kontrollit ovat selkeät, jos on yhtään aiemmin pelaillut ensimmäisen persoonan pelejä.

Alussa porukalle annetaan selkeä etenemissuunta, mutta muuten ohjeistusta on turha odottaa. Valtava saari kutsuu tutkimaan ja ihmettelemään. Tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka. Kornia mutta totta. Vastaan tulee erilaisia ja todella innovatiivisia tehtäviä – helppoja ja vaikeita – joissa pelaajilta vaaditaan yhteistyötä. Big Walkissa tärkeintä on improvisoida ja kommunikoida, myös silloin kun puhuminen ei ole mahdollista. Joskus vain olet äänieristetyn lasin takana viittomassa, että “ota nyt tuo pirun kuutio ja vie se tuonne”. Yhtä tärkeää on oppia ja tutkia avoimin mielin. Jos joku pulma ei aukea heti, niin ehkä et ole vielä törmännyt oikeisiin työkaluihin.

Tehtävät skaalautuvat porukan koon mukaan, joten vaikkapa kaksinpelissä tietyissä pulmissa pitää esimerkiksi painaa kahta nappia, mutta isommalla porukalla nappien määrä kasvaa.

Etsivä löytää ja ihastuu

Teoksen viehätys on maailman yllätyksellisyydessä ja löytämisen hienoudessa. Ikinä ei tiedä mitä seuraavan kukkulan takana odottaa. Lisäksi vastaan tulee useita kryptisiä rakennelmia ja teemoja. Olo on kuin jännittävällä tutkimusmatkalla, jossa sattuu ja tapahtuu. Välillä nauretaan, välillä eksytään yön pimeydessä. Hölmöily ja sekoilu kuuluvat varsinkin ison porukan etenemiseen.

Realistisen näköinen luonto luo hauskan kontrastin hahmomallien pelkistetyn mutta eläväisen tyylin kanssa. Puhuessa otuksien nokat liikkuvat. Värikkäät rakennelmat erottuvat myös kallioisten kukkuloiden ja viidakkoisten metsien keskeltä. Siellä täällä palaa valoja kutsuvasti.

Tuuli puhaltaa, linnut visertävät. Tekijät ovat luoneet loistavan äänimaailman Big Walkin ympärille. Tunnelissa puheäänet kaikuvat, megafonilla voi yrittää huutaa apua kaukana oleville. Aksfx:n luoma musiikkiraita on erinomainen, ja sekin on upotettu peliin nerokkaasti. Koko audiovisuaalinen toteutus on yhtenevä ja hauska. Auringon laskiessa horisonttiin, saari saa kokonaan uuden tunnelman. On lumoavaa katsoa maailmaa korkealta vuorelta, kun kaikki itse sytytetyt lyhdyt ja valopallot luovat muuten pimeään paikkaan lämpöä ja eloa.

Mahtava reissu!

Oikeastaan Big Walkin ainoa miinus on sen tapa nojata täysillä moninpeliaspektiin. Pelin edetessä hahmot saavat apuvälineitä ja esimerkiksi mahdollisuuden kiinnittää radiopuhelin vyölleen, jolloin keskustelu onnistuu pitkänkin matkan päästä. Mutta pelaaja ei voi itse laittaa puhelinta vyölleen tai ottaa sitä sieltä pois. Kaikki pitää tehdä yhdessä toisen pelaajan kanssa, mikä ei paljoa lämmitä, kun eksyt porukasta. Siellä se apuväline heiluu vyötäröllä, mutta et pääse siihen mitenkään käsiksi.

Lisäksi maailma on melkoisen suuri ja lopussa siirtymät paikasta toiseen alkavat hiljalleen väsyttää. Vaeltaminen pimeässä kohti unohtunutta esinettä nostaa ärsytystä, varsinkin jos kädet ovat jo täynnä ja taskulamppu hukassa. Mutta nämäkin hetket ovat osa Big Walkin viehätystä. Se on oikealla kaveriporukalla loistava keino vaihtaa samalla kuulumisia, todistaa toinen tyhmäksi ja yllättyä House Housen nerokkaista pulmista. Kepeä, elämäniloinen ja yllättävä retki omituiseen maailmankolkkaan.

Ehdottomasti yksi tämän vuoden kekseliäimmistä peleistä ja upea audiovisuaalinen kokonaisuus.