Call of Duty 2 oli aika rautainen avaus Infinity Wardilta Xbox 360:n sotapelien saralla. Kolmososa onkin sitten todellinen rimanalitus sarjalle. Treyarchin tuotos jaksaa turhauttaa kerta toisensa jälkeen huonoilla checkpointeilla, ihmeellisillä bugeilla ja muuten vain rasittavalla suunnittelulla. Yksinpelikokemus Veteranilla on edellisosan eeppisen sijaan uskomattoman rasittava.

Verkkopelissä oltiin sentään menty eteenpäin, mutta se ei oikein onnistunut pelastamaan pelin mainetta minun silmissäni.

Mainion Call of Duty 2:n jälkeen kolmososalta odotti samaa herkkua uudessa paketissa, mutta jo alkumetreillä pettymys oli suuri. Pelisarjan vahvin osa, loistavasti rytmitetty yksinpelikampanja oli kolmososassa tylsä ja ärsyttävä.

Pelin pelasti kakkosesta selkeästi parantunut moninpeli, mutta kunniaa Call of Duty -pelisarjalle tämä osa ei todellakaan tuonut.

Guitar Herot olivat pitkään monille yksi syy ostaa PS2. GH2 kuitenkin muutti tilanteen, kun Xbox 360 sai oman version kitarasankarien suosikkipelistä. GH2 on monin paikoin mainio peli, sen kappalevalikoima on suuri ja monipuolinen. Ensimmäiseksi Guitar Heroksi se on kuitenkin paikoin melko vaikea. Nuottien tulee osua todalla kohdalleen, jotta ne rekisteröidään soitetuiksi ja muutamat kikkailubiisit meinaavat polttaa hermot kokonaan.

Call of Duty 4: Modern Warfaren yksinpeli on kertakäyttökamaa. Sen jauhaa kertaalleen läpi Veteran-vaikeustasolla ja unohtaa sen jälkeen tyystin. Kampanjaan on mahdutettu joitakin todella hienoja hetkiä, mutta se perustoiminta ei ole mitenkään erikoista. Myös juoni on tuttua pullaa.