+ Erittäin hyvää viihdettä sohvabileisiin!

+ Mukavuutta tuo astetta vaikeampi peli, kuin edeltäjänsä.

- X-nappulaa joutuu käyttää lliikaa "skippeihin". (paina sitä äksää jo!) =)

Näiden veijarien matkassa viihtyy niin isompi, kuin pienempikin pelaaja.
Tarina on sopivan mittainen ja tutkittavaa löytyy ympäri galaksia.

Ääninäyttely on suhteellisen tasokasta, jopa suomeksi.
Paikoin graafiselta anniltaan pistää kampoihin Pixarin animaatio-elokuvillekkin..

Narikon ja Kain tarina on kuvattu elokuvamaisesti.
ääninäyttely, grafiikka ja juoni on täyttä rautaa.
Pelin puutteena voisi mainita lyhyen keston, mutta vaikeusastetta nostamalla pelin kestoa voi pidentää tarpeeksi paljon.

Suosittelen kaikille mättö-pelien ystäville, tarinaa on kuitenkin paljon kilpailijoitaan enemmän.

Astetta realistisempaa jääkiekkoa, joskaan HD-grafiikat eivät tässä pelissä aiheuttaneet säväreitä.
Tekoäly pelaa kuitenkin rehdisti, toisin kuin kilpailijan näkemyksessä jääkiekosta.

Ainoa puutte on liigojen vähyys, mutta muutoin peli on silkkaa rautaa.

Lost: Via Domus seuraa Lost televisiosarjan kahden ensimmäisen kauden tapahtumia tuntemattoman valokuvaajan silmistä. Ottamatta kuitenkaan televisiosarjasta mukaan sitä tärkeintä, eli jännitystä. Peli on tylsä ja itse pelaaminenkin on vain näennäisesti läsnä. Pelaaja juoksee paikkaan A, keskustelee jonkun sarjan hahmon kanssa, juoksee paikkaan B ja välivideo alkaa. Tarina on sinänsä mielenkiintoinen, mutta tylsä ääninäyttely ja tönkkö dialogi pilaavat tunnelman.

Pelissä ei vain ole tarpeeksi sitä jotain, mikä tekee televisiosarjasta niin hyvän.

MGS4 on niitä harvoja pelejä, joissa on online-mahdollisuus, mutta yksinpeli kiinnostaa enemmän kuin verkossa pelleily. Monet kuitenkin näyttävät pitävän verkkomaailmaa suhteellisen mielenkiintoisena, sieltä löytää parhaina iltoina jopa 2000-3000 pelaajaa. Itselleni verkkomaailma on kuin hidastetun filmin katselua, vauhdin tunne katoaa kokonaan ja kokemus jää usein kovin laihaksi. Yksinpelistä en osaa vielä sanoa paljoakaan, kun Act ykkönenkin on vielä kesken. Innolla odotan, mitä uutta Kojima productions on saanut aikaan aikaisempien osien jatkoksi. Huumori ainakin tuntuu säilyneen.

Vauhtia ja toimintaa, paljon erilaisia aseita, paljon pelimuotoja ja pelaamisen vapaus pelikentillä! Siinä päällimmäiset ajatukset, jotka tulevat mieleen Warhawkista. Arcademaisuus ei välttämättä sovi kaikille, mutta itseeni se kolahtaa aivan täysin. Tilastojen runsaus isona plussana, niitä tulee monesti katseltua pitkäänkin lukuisten pelikierrosten jälkeen. Hinta- ja laatusuhde kohdallaan, toteutus huippuluokkaa. Jaksaa kiinnostaa vielä yli vuosi julkaisun jälkeenkin.

Continue -ruutu tuli minulle tutuksi taistellessani Hayabusalla loputtomien vihollislaumojen läpi. Peli on haastava jo helpoimalla vaikeustasolla, mutta samalla peli on myös erittäin palkitseva ja yleensä kuolemaan johtaviin virheisiin syy löytyy sohvan ja telkkarin välistä. Kontrollit ovat täyttä timanttia, mutta toisaalta taas kamera poukkoilee välillä miten sattuu. Tämä vaikeuttaa aika-ajoin vihollisten hahmottamista.

Yksinpeliä kokeilin muutaman tehtävän, vaikutti ihan hyvältä. Grafiikka ei ole niin näyttävää kuin Call of Duty 4:ssä, mutta äänimaailma ja strategisuus korvaa tätä puolta erittäin paljon. Samaa ei voi sanoa teknisestä toteutuksesta - pelistä pystyy kyllä nauttimaan, jos elää yhteysviiveen kanssa, mutta tämän pelin kupla poksahtaa saman tien kun tulee uutta ja parempaa tilalle. Olisi ansainnut 4-5 tähteä, nyt annan vain kolme hyvästä yrityksestä. Turhauttavaa todeta, että pelaan peliä melkeinpä puolipakolla, että saisin tarpeeksi vastinetta rahoilleni ja ei harmittaisi niin paljoa.