Pakko on tuntea olonsa hieman pettyneeksi. Pelin hype oli niin valtavaa, että GTA IV ei pysty sitä mitenkään lunastamaan. GTA IV on loistava hiekkalaatikkopeli, mutta ei mikään pelimaailman uudistaja. Pelaaminen on tuttua Grand Theft Auto viihdettä, joka viihdyttää ja liimaa ruudun ääreen kerta toisensa jälkeen.

Top Spin -sarjan kolmasosa on tämän hetken paras tennispeli, lähinnä onnistuneesti realistisuuteen pyrkivän otteensa vuoksi.

Peli joka onnistuu nostamaan niskavilloja pystyyn. Tunnelmaltaan varsin mainiota mäiskettä, maustettuna hyppysellisellä tutkimista ja pelkotiloja. Ensimmäisiä fps-pelejä jossa melee-taisteluun on saatu intensiteettiä.

Pelin tekijät ovat katsoneet Babylon Viitosensa ja hyvä niin; Ihan oikeasti kiehtova tarina on saatu hienosti kerrottua tietokoneroolipelin keinoin. Pelin henkilöt ovat syviä, ja omasta hahmosta saa rakennettua joustavasti rakastettavan sankarin, tai vastenmielisen pahakkeen.

Dialogisysteemi on varsin nerokas, ja hahmot ilmehtivät ja liikehtivät elävästi keskustelujen aikana - sortumatta peleille tyypilliseen ylinäyttelemiseen. Ääninäytteleminen on myös mainiota.

Näin jälkikäteen voi todeta että pelissä oli sittenkin sitä jotakin hieman liikaakin, sillä lisätyt kulkuneuvot ja kasvaneet karttojen koot olivat etunenässä estämässä pelin nousua edeltäjiensä ohi. Silti Socom 3:a pelaa säännöllisesti Euroopassakin vielä kaksi vuotta julkaisun jälkeen toista sataa pelaajaa joka päivä, eli aina löytyy peliseuraa kun iskee pelin koneeseen (seuran taso ei vain ole sitä mitä se alussa oli).

Hieno peli kaikkine puolineen. Tuskailin itse sixaxiksen kanssa, mutta kun tajusin vaihtaa asetukset padille, homma hoitui mainiosti.

Pelin kesto ei todellakaan ole sieltä pisimmästä päästä, mutta Andy Serkisin ansiosta näyttelijäpuoleen on panostettu sitäkin enemmän ja juuri pelin elokuvamaisesta ulosannista ainakin itse nautin enemmän kuin mistään muusta pelistä sitä ennen.

Peli on ihan hauska hack and slash'em -tyylin edustaja, ja kyllä Conan hahmona tuo siihen sitä jotain (vaikka näyttely on jopa surkeampaa kuin Arskalla aikoinaan). Paljon pieniä ja harmittavia vikoja. Loppupuolella harmistus kasvaa eeppisiin mittasuhteisiin, koska lopputaistelussa ei ole mitään järkeä ja "pikku bugin" ansiosta läpimeno on tuskaista. Muutenkaan se loppumonsteri ei ole ollenkaan pelottava, huvittava lähinnä.

Battlefield: BC on kaksipuolinen sotapeli. Sen yksin- ja moninpelitilat nimittäin poikkeavat toisistaan sen verran onnistuneesti, että ne tarjoavat yhteensä odottamattoman pitkäikäisen pelielämyksen.