The Altersin DLC on varma viiden tähden osuma

Erinomainen jatko-osa The Altersille kilpailee vuosikymmenen parhaan DLC:n palkinnosta.

Vaikka The Altersin pääjuonen tarina päättyi, joudun lisurin käsittelyä varten spoilaamaan sen verran, että matkan varrella yksi matkustajista päätti jäädä tutkimaan planeettaa muiden lähdettyä kotimatkalle.

Ja millainen seikkailu tästä syntyykään! Last Variable on käytännössä katsoen jatko-osa pääpelille, sillä sen kesto on toistakymmentä tuntia. Tästä ei hinta-laatusuhde parane!

Tukikohtaa rakennetaan tuttuun tapaan.

Monikasvoinen Jan

The Alters on omalaatuinen resurssienhallintaseikkailu, jossa pelaaja pyrkii selviytymään vihamielisen planeetan pinnalla yksin. Tai siis yksin joukossa, sillä apureina tiimissä on kasa Jan Dolskin klooneja, joiden elämäntarinaa ja muistoja on keinotekoisesti muokattu siten, että heillä on erilaisia taitoja kasvitieteestä geologiin.

Toiminta rytmittyy kahteen osaan: tukikohdan rakentamiseen ja planeetan pinnan tutkimiseen. Tukikohdassa rakennetaan erilaisia toimintaa edistäviä komponentteja, kehitetään teknologiaa tai ihan vain pelataan beer pongia hahmojen päiden pitämiseksi kasassa.

Planeetan pinnalla taas pelaajan kolmannessa persoonassa ohjastama tiedemies-Jan tutkii aluetta, rakentaa kaivoksia ja voimalinjoja sekä kamppailee planeetan vihamielisiä olosuhteita vastaan. Käytännössä kaksi osiota tukevat toisiaan, sillä planeetan tutkiminen puskee juonta ja resurssien tuotantoa eteenpäin, mutta toisaalta tukikohdan kehittäminen avaa maastosta uusia reittejä ja työkaluja metroidvaniamaisessa hengessä.

Päähenkilöksi siirtynyt tiedemies on miltei sosiopatiaan saakka pragmaattinen, mikä on näppärä ominaisuus tiukoissa paikoissa selviytymistä ajatellen. Ilman klooneja ei tälläkään kertaa pärjätä. Tiedemies-Jan pyrkii tekemään heistä mahdollisimman itsensä kaltaisia, jotta kavalkadin keskinäinen draama jäisi pääpeliä maltillisemmaksi. Sanotaan vaikka, että tässä ei aivan tarkalleen ottaen onnistuta.

Apubotti korvaa puuttuvan yhteyden Maahan.

Allas on syvä, mutta kylmä

Lisurissa pelaaja heitetään enemmän tai vähemmän kylmään veteen, sillä vaikka seikkailu on itsenäinen, oletetaan pelaajan osaavan kaikki olennaiset pelimekanismit. Pääpelin läpäisystäni on miltei vuosi, mutta huomasin tuttujen rutiinien palaavan alle puolessa tunnissa.

Nopeaa sopeutumista edistää erinomainen käyttöliittymä, joka onnistuu yksinkertaistamaan ja pitämään kontrollissa hyvin monimutkaista kokonaisuutta. Sen verran vinkkaan, että vaikka pelaajalla on aloitusresurssina muutamia säteilysuodattimia, on tukikohdan automaattinen suojaus jostain syystä alussa kytkettynä pois päältä. Ihmettelin kovasti, miksi hahmojen säteilyarvot kasvoivat, ennen kuin tajusin tämän ominaisuuden.

Vaikka joitain uusia resursseja ja mekanismeja esitellään, on pääresurssi edelleen aika. Päivässä on vain tietty määrä tunteja, joiden puitteissa tukikohta on pidettävä huollettuna ja miehistö ravittuna. Joka välissä jostain nurkasta pilkistää kriisi, joiden sammuttelun ohella varsinaista juonta edistäviä tavoitteitakin tulisi edistää.

Tutkimus on tuttua, mutta muutamilla uusilla twisteillä.

Halpaa nannaa

Last Variable on todella positiivinen tuttavuus. Nautin itse pääpelistä niin paljon, että nimesin sen omalle listalleni vuoden 2025 parhaiden pelien joukkoon. Nyt kun sitä samaa on tarjolla melkein toisen täysimittaisen seikkailun verran, ei lopputuloksesta voi kuin nauttia.

Lisäosana Last Variable on erinomainen, sillä vaikka se rakentaa ensimmäisen osan vahvuuksien päälle laajentaen juonta, seikkailua ja joitain mekanismeja, on se kokonaisuutena silti tuttua ja nopeasti hallintaan otettavaa. Kaikki tämä vain 15 eurolla on melkoinen tarjous ohitettavaksi.

Olisikohan seuraavaksi aika lähteä rakentamaan varsinaista jatko-osaa The Altersille? Kenties, mutta toisaalta kun nykyisenkin pelimoottorin päälle saadaan rakennettua näin kunnianhimoisia lisäosia, ei paljoa enempää kehtaa vaatia kehitystiimiltä.