Kiikarikivääripeli koko perheelle – kyllä luit aivan oikein, koko perheelle

Pelejä on pelattu iät ja ajat. Suosikkeihin kuuluvat muun muassa Mystical Ninja Starring Goemon, The Last of Us Part II, The Legend of Zelda: The Wind Waker, EarthBound ja Red Dead Redemption II.

Onko haussa koko perheelle sopiva peli, joka ei ole sieltä perinteisimmästä päästä?

Nyt sellainen olisi tarjolla Sniper Danin muodossa. Kyseessä on kuin digitaalinen versio Missä Waldo? (eng. Where's Waldo?) -kirjoista. Kiikarikiväärillä varustettuna.

Bile-Danin uusi ura

Sniper Dan on Steam-sivustonsa mukaan "naurettava koko perheen etsi ja löydä -3D-peli, joka eroaa muista yhdellä merkittävällä tavalla". Tottahan tuo, ei toista samanlaista tuotosta tule mieleen. Pisteet omalaatuisuudesta. Tarkka-ammuntapeli koko perheelle kuulostaa ehkä amerikkalaiselta idealta, mutta asialla on brittiläinen Denki-studio.

Pelaaminen on noin periaatteessa yksinkertaista. Joka kentän alussa Dan kiipeää korkeaan torniinsa pyssy kädessä ja alkaa tähtäilemään maisemaa. Suurin osa peliajasta pelaajalle kuluu tähtäimen läpi pällistellessä.

Satamassa pyssy valmiina.

Homman nimenä on etsiä pelialueilta vihjeiden mukaisia kohteita, pulmia tai vaikkapa sinne tänne viskottuja banaaninkuoria, jotta kenttä saadaan suoritettua. Osa tehtävistä on selkeitä ja toisinaan käskynanto on vihje etsittävästä asiasta.

Esimerkki selkeämmästä toimeksiannosta voi vaikkapa kertoa, että Posh Peter -hahmon kenkään on juuttunut kakkaa, ja popo pitäisi saada puhtaaksi. Kun hahmon on onnistunut löytämään kaupunkimaisemasta, pitää zoomailla hahmon kengässä olevaan ruskeaan alueeseen. Yksi laukaus, ja kenkä on puhdas, joskin vieressä seisonut hahmo on nyt muuttunut ruskean väriseksi. Hassunhauskaa.

Myös useiden asioiden bongaamiseen satsaavia tehtäviä on, kuten vaikkapa toimeksianto, joka pyytää tuhoamaan (ampumaan) tietyn määrän kaupunkimaisemaan kiinnitettyjä julisteita.

Hih hih, kakka.

Vihjailevampi teksti voi vaikkapa kysyä, että mitenkäs ne tulitikut toimivat. Homman nimenä on sitten etsiä alueelta henkilö, jolla on moinen tikku kädessään, ampua sen värikästä päätä ja katsoa, kun raukkaparan uuni räjähtää hänen naamalleen. Osa nokkelammista vihjeistä saa nyökkäilemään hyväksyvästi, kun tajuaa mitä niillä haetaan takaa.

Lue myös: Ette kuulkaa usko, miten paljon hupia saa revittyä 0,99 euroa maksaneesta pelistä

Toisinaan menoa maustetaan puhelinsoitoilla, jotka kertovat kiireellisistä tehtävistä. Kyseiset operaatiot vaativat nopeaa pyssyttelyä, mikä ei ole pelin vahvuus. Jos vaikka tarkoituksena on koettaa ampua kaikki sankarihahmoa kohti vyöryvät tynnyrit, tulee huomattua ettei peli ole vahvimmillaan nopean toiminnan yhteydessä.

Eliitti tarkka-ampuja

Pelattavana on muutamia alueita, joista jokaisesta on tarjolla kolme eri variaatiota erilaisine etsittävine asioineen.

Funky Farm -maalaisidyllissä tähtäimessä on vaikkapa latoja, vino pino eläimiä ja noukkimistaan odottavia vihanneksia, kun Aces Airport -lentokenttä taas on pullollaan matkustajia, lentokoneita sekä kiitorataa.

Lentokentällä sattuu ja tapahtuu. Vaikka tässä pelissä ei oikeasti ketään siis satu.

Maisemat ovat täynnä ihmisiä, eläimiä ja muuta sisältöä sijoitettuna oletettavasti humoristisiin tilanteisiin, osa paikalleen jähmettyneinä ja osa pienimuotoisesti liikkumassa. Itselleni visuaalinen hupailu ei toiminut laisinkaan, mikäli tarkoituksena oli huvituttaa pelaajaa.

Peukkua pitää kuitenkin antaa siitä, että vaikka saman kentän saman variaation pelailisi uudelleen, eivät kaikki ampumistaan odottavat asiat ole samoilla paikoilla kuin viimeksi. Vaikka tietää mitä etsii, joutuu kohdetta metsästämään tovit.

Puuha on ihan vekkulia siihen asti, kunnes se yksi vihoviimeinen asia ei vain ota millään löytyäkseen. Tässä kohti homma enemmänkin turhauttaa. Onneksi apuun saa vihjeitä, joita voi ostella pelin sisäiseltä kauppapaikalta. Itseltäni kesti tosin todella pitkään, että löysin tavan ostaa noita apuja, sillä ne eivät osuneet pelin kauppakujalla silmiini sitten mitenkään.

Uusia vetimiä, muun muassa niitä voi ostella käyttöön.

Myynnissä on pelin sisäisillä valuutoilla ostettavia vaatteita, toimiston sisustusta, hassunhauskoja ääniä kiväärille (laser-tyylinen piupiu tai vaikkapa, hih hih, pieru), uusia kuoseja pyssyyn, enemmän panoksia lippaaseen tai vaikkapa pari uutta pelimoodia. Toimiston koristelu tuntuu triviaalilta ja turhalta, mutta onpahan mukana jotain keräiltävääkin.

Joka kentän voi pelata normaalityylin lisäksi aikaa vastaan kisaten sekä rajatulla määrällä ammuksia. Eipä valokuvaamistakaan ole unohdettu. Vaihtelu on ihan kivaa, mutta oletuspelimuoto on silti koko homman parasta antia.

Pasifistinen ammuskelija

Sniper Dan ei ole väkivaltainen peli. Ihmisten ja eläinten ammuskelua ei kannusteta millään muotoa, sillä tämän sortin huonosta käytöksestä annetaan loppuarvosanaa laskevia miinuspisteitä. Mikäli kuitenkin sattuisi osumaan elävään olentoon, niin kohde tyrmätään kumoon koomiseksi tarkoitetulla efektillä varustettuna. Peukkua siitä, kerta tuotoksen halutaan toimivan koko perheen hupailuna.

Autetaan hammaslääkäriä poistamaan hammas.

Yksi asia, joka jakanee mielipiteitä, on pelin ulkoasu. Se on värikäs ja iloinen, mutta halvan oloinen sekä omaan silmääni jopa luotaantyöntävä. Asia ei välttämättä kaikkia häiritse, mutta itselläni kesti pitkä tovi tottua graafiseen antiin.

Toinen asia, jota piti vain oppia sietämään, oli taustalla soivat sävelmät. Tai pitäisikö sanoa sävelmä, sillä suurimman osan ajasta korvakäytäviin valuu tasan yhden renkutuksen tahdit, joita kuunnellaankin sitten yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Itse kyllästyin tuohon ralliin jo parin minuutin jälkeen.

Isompi örrimörri tähtäimessä.

Pienen studion ja tekijämäärän nimikkeeltä ei toki pidä odottaa samaa kuin ison monikansallisen pelijätin uutuuttaan kiiltävältä tuotokselta, mutta kokonaisuus ei anna itsestään kovin laadukasta kuvaa. Ehkä onkin varsin sopivaa, että tuotoksen hintalappu ei ole kovinkaan korkea. Kyllä tekemistä kuitenkin tuon huokeamman hintalapun verran piisaa. Ja onhan se kyllä hupaisaa koettaa bongata erilaisia asioita erilaisten vihjeiden avustuksella.

Sniper Danista saa iloa joiksikin tunneiksi, mutta ei kovinkaan pitkäksi aikaa. Itse koin nähneeni kaiken olennaisen neljän tunnin jälkeen, mutta jatkoin puuhailua arviota varten vielä parit tunnit.

Kyllä tämä ihan passeli kokonaisuus on. Hituset toimivampaa joskin väkivaltaisempaa kiikarikiväärikokemusta kannattaa edelleen hakea Sniper Elite -sarjan suunnasta. Näitä kahta tuotosta ei sitten vaan parane sekoittaa keskenään.