Uusi upea ulkokuori, vanhat viihdyttävät manööverit

Pelejä on pelattu iät ja ajat. Suosikkeihin kuuluvat muun muassa Mystical Ninja Starring Goemon, The Last of Us Part II, The Legend of Zelda: The Wind Waker, EarthBound ja Red Dead Redemption II.

Star Fox -pelisarjassa olisi potentiaalia vaikka mihin.

Fox McCloud ja kumppanit eivät ole tähdittäneet kovinkaan montaa peliä, jos verrataan moneen muuhun Nintendon pelisarjaan tai -hahmoon. Etenkään viime vuosina. Super Smash Bros. Ultimate -mätkintä onkin viime vuosina ollut näiden lentäjien näkyvin esiintymispaikka.

Mutta sitten. Fox vilahti yllättäen Super Mario Galaxy -elokuvassa, ja pian tämän jälkeen Star Fox -tiimi palasi ruutuihin myös uuden pelin muodossa.

Toivoa sopii, että tämä on jonkin uuden alkua.

Kun uusioversio uusioversioi uusioversion

Katala Dr. Andross ajettiin vuosia sitten maanpakoon, galaksin perimmäiselle planeetalle, mutta nyt ilkimys on palannut vihulaisarmeijan kera. Apua tarvitaan, ja Star Fox kutsutaan apuun. Nelihenkisen tiimin tavoitteena olisi vapauttaa galaksin planeettoja yksi kerrallaan vihollisvoimien ikeestä.

Tuhottu Corneria on matkan ensimmäinen kenttä joka kerta.

Mikäli tarinakuviot kuulostavat tutulta, niin sille on syynsä. Kyseessä on uusioversio vuonna 1997 julkaistusta Star Fox 64 -pelistä (Euroopassa peli sai nimekseen Lylat Wars), joka puolestaan oli toisinto Super Nintendolle julkaistusta Star Fox -nimikkeestä. Ja olivatpa samat kuviot myös Wii U -konsolin Star Fox Zerossa.

Uusioversio nojaa vahvasti tuttuihin juonikuviin, eikä tarjoa sarjan veteraaneille varsinaista uutta tarinaa.

Uudessa videosisällössä nähdään muun muassa James McCloud, Foxin isä.

Tavallaan. Vaikka kyseessä on paranneltu versio aiemmasta julkaisusta, niin mukaan on ympätty paljon uusia välivideoita sekä lyhykäinen intro, joka antaa uutta kuvakulmaa juonikuvioiden alkupäähän. Tuore liikkuva kuva tuo päähahmojen, Fox-ketun, Falco-haukan, Peppy-jäniksen ja Slippy-sammakon, persoonia enemmän esille aiempaan verrattuna. Tästä peukut. Ja ovatpa nuo välinäytökset varsin hienoa katsottavaa.

Maalla, meressä ja avaruudessa

Jos on pelannut aiempia inkarnaatioita, niin tietää pitkälti mitä on luvassa. Homman nimenä on raiteilla kulkeva avaruusräiskintä, jossa pitäisi ammuskella sadoittain vihollisia tuusan nuuskaksi ja olla itse ottamatta liian paljoa vahinkoa. Fox kumppaneineen lentelee eteenpäin suoraa tietä pisteestä A pisteeseen B, mitä nyt välillä valitaan mennäkö jostain oikealta vai vasemmalta.

Vetisissä maisemissa lentelyä.

Menoa maustetaan välillä täysin kolmiulotteisilla lentelyräiskintäkohtauksilla, jossa otetaan yhteen isojen vihollismäärien kanssa. Saattaapa kapuloita rattaisiin heittää myös kokonainen vihollisryhmittymä taitavine lentäjineen.

Kummassakin moodissa vastaan voi asettua pomovastustajia, joita tarvitsee kurmottaa oikein olan takaa. Vihulaisten rankaisu onnistuu lasereilla, ampumisnapin pitkää painallusta vaativilla isommilla kudeilla sekä rajallisella määrällä pommeja.

Landmaster-tankin puikoissa.

Suurin osa kentistä kiidetään Arwing-avaruuskiitäjien puikoissa, mutta muutamassa kohdin vaihdetaan menopeli joko tankkimaiseen Landmasteriin tai Blue-Marine-sukellusveneeseen. Lentely on hauskaa puuhaa, johon vaihtoehtoiset ajokit tuovat mukavaa vaihtelua.

Homma ei ole kerrasta poikki

Star Fox ei ole pitkä peli, tavallaan. Yksi kampanjan läpäisykerta vie aikaa alle pari tuntia, mikä voi kuulostaa vähältä. Tämän ei kuitenkaan saa antaa hämätä, sillä yhden läpipeluun aikana ei ole mahdollista nähdä kuin osa kentistä.

Matka alkaa aina Corneriasta ja päättyy Venomiin, mutta välissä olevat viisi kenttää riippuvat pelaajan tekemistä valinnoista. Joka kentässä on vakioreitin ohella vähintään yksi keino, jolla pelaajalle aukeaa reitti johonkin vaihtoehtoiseen suuntaan. Esimerkiksi heti ensimmäistä kentästä suunnataan normaalisti Meteo-asteroidivyöhykkeelle, mutta tietyt kriteerit täyttämällä voikin pomotaistelun jälkeen valita suuntaavansa Sector Y:n uumeniin.

Mennäkö seuraavaksi Solariin vai Sector X:n syövereihin?

Reittejä on monta, ja kentät eroavat toisistaan mukavan paljon. Ensikertaa pelatessa ei kannata miettiä reittejä sen suuremmin. Kampanja on tarkoitettu pelattavaksi useamman kerran, eikä kaikkea ole mahdollista nähdä ja kokea yhdellä kertaa.

Ja mikäpä sitä uudelleen matkaan lähtiessä, sillä pelaaminen on varsin oivaa. Hahmot pulisevat keskenään, vaihtoehtoiset reitit piristävät menoa ja pomotaistot sekä isommat yhteenotot ovat hauskaa vaihtelua. Omia tiimiläisiä kannattaa auttaa, muuten he joutuvat vetäytymään taistelusta ja viettämään seuraavankin kentän vaihtopenkillä. Helpoimmalla vaikeustasolla tiimiläiset palaavat takaisin taistelun tuoksinaan jo heti seuraavassa kentässä.

Koko Star Fox -tiimi kuvassa.

Tarinan näkemisen sivussa pelaajat keräävät mitaleita normaalilla tai vaikealla vaikeustasolla. Ne aukaisevat tutkittavaa Holoviewer-arkistoon sekä uusia avatareja GameChat-pelisessioihin. Prenikoiden keräämiseen voi käyttää useita tunteja, mikäli haluaa haalia ne kaikki itselleen.

Ja ne muut moodit

Kampanjan ohella tarjolla on haastemoodi, jossa pelin kentissä pitäisi suorittaa erilaisia urotekoja tiettyjen vihollisten tuhoamisesta taitavaan lentelyyn. Pelimuoto antaa kentille lisää elämää, vaikka en siitä itse aivan yhtä paljoa innostunut kuin itse pääasiasta eli kampanjasta.

Taistelumoodi sen sijaan paljastui vekkuliksi puuhaksi. Hyvinkin vekkuliksi itse asiassa. Siinä kaksi nelihenkistä tiimiä ottaa yhteen pisteitä haalien ja toisia ammuskellen. Yhteenotot hoidetaan kolmiulotteisena lentelynä joko avaruuden syövereissä tai planeetan pinnan tuntumassa. Sisältöä ei ole huiman paljoa, mutta tarjolla oleva on kyllä hupia.

Taistelu Hothissa, eikun, Fichina-planeetalla.

Harmillisesti moninpelitaistoihin ei päästä tällä kertaa samalta konsolilta pelattaessa. Yhteenotot hoituvat joko verkon yli tai muiden lähekkäin olevien Switch- tai Switch 2 -konsolien kesken GameShare-toiminnon avulla. Ainakin näin ensi alkuun peliseuraa tuntuu netistä löytyvän.

Toki taistot onnistuvat myös botteja vastaan, mutta kyllähän se ihmisvastustajia vastaan vääntäminen on usein hauskempaa.

Moninpeliä hiirien kanssa

Vaikka taistelumoodiin ei päästä kaksinpelinä samalta konsolilta, niin jotain yhteistyötä on silti tarjolla. Tarina- sekä haastemoodissa voi nimittäin jakaa pelaamisen kahdelle henkilölle yhden ottaessa vastuun aluksen ohjaamisesta toisen hoitaessa ammuskelun.

Homma hoituu vekkulisti niin, että yksi käyttää Joy-con 2 -ohjainta normaalin ohjaimen tapaan toisen käyttäessä omaa ohjainpuolikastaan hiirenä. Ammuskelu hiiriohjauksella on vekkuli ja nokkela lisä. Kaksinpelailu ei ollut hassumpaa viihdettä, etenkin vapaan lentelyn osuuksissa meno oli parhaimmillaan hauskaa.

Nyt otetaan matsia muita pelaajia vastaan.

Hiirimoodia voi käyttää myös soolona pelatessa. On mukavaa, että pelit käyttävät hyödyksi konsolin ominaisuuksia, kuten The Drifter -seikkailupelin arviossa toivoinkin. Mainiota, mainiota.

Ulkoasultaan nimike on hienoa katseltavaa, oli kyseessä sitten itse toiminta tai välivideot. Etenkin päähahmojen uudet eläinmäisemmät ulkoasut ovat mainion ilmeikkäitä. Nimikkeen kehittänyt Velan Studios on onnistunut myös tällä saralla.

Ensimmäinen pomotaistelu.

Nimike on kauttaaltaan ääninäytelty, vieläpä oivallisesti. Musiikkipuolella kuullaan tuttuja sävelmiä, mutta aiempaa komeampana. Korvakäytäviin soljuvasta sisällöstä ei pääse valittamaan.

Tuttu ja turvallinen, mikä ei ole huono asia

Switch 2:n Star Fox on hyvää viihdettä, joskin omalla tavallaan turvallista sellaista. Vaikka mukaan on ympätty uutta välinäytöstä, niin pelimekaniikkoja ei ole lähdetty sorkkimaan eikä suoranaista uutta sisältöä ole kampanjaan lähdetty lisäämään.

Olisinko halunnut seikkailuun vaikkapa uusia kenttiä, vaihtoehtoisia reittejä tai muuta lisäystä? Kyllä, ehdottomasti. Star Fox on ensikertalaisella mainio kokemus, mutta sarjan veteraaneille se ei välttämättä tarjoa mitään maailmaan mullistavaa. Saman sohvan moninpelin poistaminen sen sijaan harmittaa.