Olen aina pitänyt Prince of Persia -sarjan peleistä, eikä sarjan uusin tulokas saa mieltäni muuttumaan. Pelin toteutus on ensiluokkaista. Pelattavuus on tuttua ja turvallista ja ennen kaikkea tarkkaa, niin kuin hyvässä tasohyppelyssä kuuluukin. Taistelu, joka vanhemmissa osissa on ollut huomattavasti suuremassa osassa, on nyt supistettu lähinnä pomotaisteluihin ja muutamiin rivivihollisiin. Pelin suola onkin ehdottomasti genrensä mukaisesti tasohyppely. Prinssin loikkiminen pilarilta toiselle on juuri niin vaivatonta ja upean näköistä kuin olettaa saattaa.

ts Hazard Time

1980 -luvun 2d toimintasankari tuodaan kolmiulotteiseen maailmaan uuden räiskintäpelin muodossa. Kuulostaako tutulta? Toimintasankari on matkan varrella esiintynyt hyvissä ja huonoissa peleissä aina perinteisestä räiskinnästä mikroautoilla rälläilyyn. Joku pelisankari tästä kyllä tulee mieleen ja se on nimenomaan ollut pelin kehittäneen Vicious Cycle Softwaren tarkoitus. Peli lainaa surutta niin vanhoilta kuin uusiltakin peleiltä ja onnistuu silti olemaan omaperäinen pitkälti loistavan juonensa ansiosta.

Hyppely kaupungeissa on nastaa, mutta varsinaisten tehtävien suoritus toistaa loppua kohden pahasti.

Kiitos arvostelusta!

Itse totaalisena RTS -nyyppänä peliin tarttuminen oli ehkä tavanomaistakin korkeamman muurin takana. Siihen toimeen kuitenkin ryhdyttiin Tom Clancy's EndWarin rohkaisemana.

Pelin tutorial saattaa nyypänkin sujuvalla tavalla tiedon lähteille ja jo osin näillä opein (+ Youtuben kautta nähdyn) jälkeen uskaltaa lähteä kampanjaa pelaamaan. Siellä sitä oppii viimeistään kantapään kautta virheistään. Onneksi löytyy pause..

Tempo hidastui liikaa '08:sta, mutta muuten erinomaista lätkää!

Erinomainen peli! Tarina kulkee sujuvasti ja grafiikka on konsolien huippua! Pieni miinus vihollisten respawnauksesta, mutta live-multiplayer paikkaa tämän täysin.

Annampa täydet. Tässä syyt:

- Mike Patton.
- Uskomaton määrä yksityiskohtia.
- Tunnelma joka tasapainoilee huumorin, mäiskeen, jännityksen ja kauhun välimaastossa kokoajan.
- Rytmitys.
- Tylyys.
- Rakkaus lähdemateriaalia kohtaan.
- Ulkonäkö.
- Kentät.
- Koin oikeasti tunteita.
- Kun peli pääsee vauhtiin, ei sitä voi jättää kesken.

Ykkönen vähän muokattuna, hyvin vähän muokattuna, mutta muokkaukset toimivat. Sprinttinappi, suojan läpi ampuminen ja toinen kakkosase sekä kunnollinen kampanjan läpi vievä co-op.
Kokemusta kerätään myös yksinpelissä ja sitä karttuu nopeasti, josta annan plussan koska reaktiopelaaja en ole enkä jaksa tautisesti paiskoa deathmatchia kokemuspisteiden toivossa.

Koska ykkönen oli mielestäni 360:n paras räiskintä, ei tämä kauaksi jää. Ulkonäöllisesti hieman parempi ja sitä munaa on edelleen.

Ainoat miinukset sitten kahden asian harteilla.