Mitä tästä nyt voi kirjoittaa - todella hauska peli ja loistava biisivalikoima, jonka veroiseen eivät ole vielä jatko-osatkaan pystyneet.

Yksinpeli oli täsmälleen sitä mitä arvelin sen olevan - hyvässä ja pahassa. Vaikka soditaan vaihteeksi Tyynellä valtamerellä Normandian sijaan, ei yksinpelissä juurikaan ole innostumisen aihetta: Euroopan itärintaman sodat ovat itse asiassa mielenkiintoisempia kuin taistelut japanilaisia vastaan. Tarkka-ampuja-kenttää lukuun ottamatta yksinpeli on edelleen mielenkiinnotonta putkijuoksua loputtomilla vihollisjoukoilla. Koska pelin juoni ja lopputilanne ovat käytännössä tiedossa, ei löydy kovin montaa hyvää syytä yksinpelin läpipeluuseen. No myönnetään, achievementit motivoivat.

sacred two - i less than u

Light-kampanja viimein silverillä läpi levelillä 56, pelikellon pysähtyessä 75 tuntiin.

Seraphimilla mentiin ja tämä oli hyvä valinta tupla miekoilla. Combat Artseista löytyi nopeasti ne suosikit; taisteluihin Soul Hammer sekä Pelting Strikes jakamaan perusiskuja ja sinne taustalle buffina Battle Stance. Muuten Flaring Nova sekä Radiant Pillar olivat hyvä yhdistelmä pehmittämään ympäristö ennen miekkoihin tarttumista. Hallowed Restorationilla taas pääsi harrastamaan varovaista itsensä ja muiden hiilausta. Nämä olivat perustyökalut.

Aivot narikkaan ja veri lentämään. Aika tasapaksu peli.

Online-puolella kaksinpelinä parasta virtuaalihokia mitä löytyy, kunhan löytää hyvät asetukset ja antaa pelille aikaa.

Pätevää pieksemistä. Helppo oppia, vaikea tulla todelliseksi osaajaksi.

Kannattaa muistella aina taaksepäin, kun on pelannut 300 tuntia peliä ja alkaa puuduttaa, että kauanko oikein on tullut pelattua ja montako hyvää hetkeä on kokenut.

Fallout syö aikaa, varsinkin jos haluaa olla "kerään kaiken ja menen joka paikkaan"-hahmo. Parhaiten toimii kuitenkin niin, että menee pelin läpi roolilla X, ja toisella kertaa roolilla Y tekee jotain muuta. Aina jää jotain tekemättä ja saavuttamatta, jota toisella hahmolla sitten voi myöhemmin yrittää. Peli on todella laaja.