Toisin kuin muissa tämän sukupolven konsoleissa, Xbox 360:ssä ei vieläkään ole sisäänrakennettua WLAN-vastaanotinta. Ongelma ratkeaa kuitenkin rahalla, ja viime vuoden lopulla kauppojen hyllyille ilmestyi uusi, entistä nopeampi versio Microsoftin virallisesta langattomasta verkkosovittimesta. Näin Xbox 360:stä tulee ensimmäinen konsoli, joka virallisesti tukee jopa 300 Mbps:n siirtonopeudella toimivaa 802.11n-standardia. Uutta on myös tuki WPA2-salaukselle.

Verkkosovittimen aiemman version omistavana käyttöönotto sujui periaatteessa hyvin helposti; vanha mötkylä pois ja uusi tilalle. Edes asetuksiin ei tarvinnut koskea, sillä laite osasi suoraan käyttää vanhemman mallin säätöjä. Sen jälkeen tuli kuitenkin hölmistyttävä hetki: mukana toimitettu ajuri-CD tunnistautui konsolin DVD-asemassa Mixed Media Disciksi, eikä sille voinut tehdä mitään. Pienen pähkäilyn ja selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että verkkosovittimen ajurit kuuluivat edelliseen suurempaan käyttöjärjestelmäpäivitykseen. Käyttäjäystävällisyyden kannalta olisi ollut reilumpaa, jos olisi saanut selkeän ilmoituksen ajurien olemassaolosta. Konsolinsa uutena ostavan kannattaa kuitenkin varautua asentamaan ajurit CD:ltä.

5 gigahertsin taajuudella toimiessaan 802.11n-verkkojen kantama paranee ja häiriöalttius pienenee. Tästä on hyötyä eritoten, jos WLAN-tukiasema sijaitsee kaukana konsolista tai jos alueella on runsaasti 2,4 gigahertsillä operoivia langattomia verkkoja tai laitteita. Testitilanteessa konsoli ja tukiasema olivat eri huoneissa, joita erotti seinän lisäksi suljettu ovi. Tästä huolimatta yhteys vaikutti olevan ihan yhtä hyvä sekä 2,4:n että 5 gigahertsin taajuusalueilla. Parhaan lopputuloksen saa, jos WLAN-tukiaseman voi asettaa toimimaan pelkästään 802.11n-tilassa.

Vaikka uusi verkkosovitin mainostaakin olevansa jopa 7 kertaa nopeampi vanhaan malliin verrattuna, käytännön erot Xbox Live -käytössä jäivät hyvin pieniksi 100/5M-yhteydelläkin. Sen sijaan sisäverkon mediapalvelinyhteys hyötyi nopeudesta. Vanhemmalla 802.11g-standardia käyttäneellä sovittimella kaistanleveys tuli vastaan HD-tasoisen videon bittivirtanopeuden noustessa korkealle. N-verkossa 1080p-materiaalinkin toisto Macbook Prolta konsoliin sujui kuin rasvattu.

N-mallin adapteri palvelee kyllä tarkoitustaan ja tekee sen rivakasti, mutta edellisen version omistajille sitä on vaikea suositella. Noin 80 euron hinta tuntuu varsin suolaiselta myös niistä, jotka vasta ovat harkitsemassa WLAN-palikan ostamista Xbox 360:een. Jos boksiinsa langattoman verkkoyhteyden välttämättä tahtoo, on uudistunut malli hinnastaan huolimatta erinomainen laite.

Zunesta vuokraelokuvat vain nappeja painamalla

Xbox 360:n edellisen käyttöjärjestelmäpäivityksen ainoa uudistus ei suinkaan ollut tuki uudelle WLAN-palikalle. Samalla nimittäin pelkkänä Video Marketplacena aiemmin tunnettu video-osio muutti nimensä Zuneksi ja laajentui täysiveriseksi virtuaaliseksi videovuokraamoksi myös Suomessa.

Zunessa tarjolla on elokuvia niin perinteisellä SD-tarkkuudella kuin 1080p-teräväpiirtoversioina. Audioraidat ovat SD-versioissa pelkkää stereoa, mutta HD-materiaalissa on usein myös Dolby Digital 5.1 -monikanavaäänet. Valitettavasti minkäänlaisia tekstityksiä ei ole tarjolla, ei edes englanniksi. Englannin kuullunymmärtämisen on siis oltava vähintään kohtalaista, ainakin jos ei ole nähnyt kyseistä elokuvaa aiemmin.

Vuokrattavista videoista on tarjolla myös esikatselupätkät, joista osa on suoraan ote elokuvasta ja osa puolestaan pelkkä traileri. Harmittavasti joidenkin HD-elokuvien kohdalla esikatselua ei tarjottu teräväpiirtona, joten todellista kuvanlaatua ei ennakon perusteella voinut päätellä.

Standarditarkkuuden vuokraelokuvien hinnat alkavat 240 MS-pisteestä, ja HD-filmien vuokraus maksaa normaalisti 410 MS-pistettä. Uutuuselokuvasta voi joutua pulittamaan jopa 550 MS-pisteen verran. Reaalimaailman rahayksiköissä puhutaan kuitenkin vain noin 3-6,5 euron hintahaarukasta, joten palvelun hinnoittelu ei merkittävästi eroa normaaleista videovuokraamoista.

Elokuvan voi joko ladata konsolin kiintolevylle kokonaisuudessaan tai katsella niin sanottuna suoratoistona. Valintaa ei pysty vuokratun elokuvan osalta jälkeenpäin enää muuttaa, joten suoratoistoa käytettäessä verkkoyhteyden on syytä toimia luotettavasti. Palvelu tekeekin varmuuden vuoksi erillisen nopeustestin ennen jokaista ostopäätöstä.

Palveluun tutustuttassa valittiin ensin suoratoistona Monty Python -kaartilaisten kasariklassikko Kala nimeltä Wanda. Katselukokemusta häiritsi kolme kappaletta parin sekunnin selittämätöntä katkoa, mutta muutoin tekniikka pelasi hienosti. Nopealla yhteydellä kuvanlaatu nousi 1080p-tarkkuuteen asti muutamassa sekunnissa, ja mainittuja lyhyitä täysstoppeja lukuun ottamatta kuvanlaatu pysyi vallan mainiona alusta loppuun.

Jos elokuvan päättää ladata kokonaisuudessaan, kannattaa siihen varata reilusti aikaa. HD-tarkkuudella videotiedoston koot ylittävät jopa kymmenen gigatavua, joten leffan letkutuksessa kestää aikansa. Maksuvahvistuksen jälkeen alkava vuokra-aika on 14 vuorokautta eikä toistokertojen määrää ole rajoitettu. 24 tunnin katseluaika alkaa siitä hetkestä, kun elokuvan ensimmäisen kerran laittaa pyörimään.

Kokeeksi ladattu Kauhea kankkunen oli 7,2 gigatavua HD-tarkkuudella. Latauksen kokonaiskesto oli noin 1 h 20 min. Katsomaan tosin pääsi jo noin viiden minuutin jälkeen, eli kun datamäärästä oli tullut vähän reilut 2 prosenttia. Asettamalla WLAN-tukiaseman 802.11b/g-yhteensopivasta tilasta pelkkään 11n-moodiin kokonaisen elokuvan siirto sujui jo noin tunnissa. 

Palvelun selvästi heikoin lenkki on vielä tässä vaiheessa tarjonta. Vain reilun 150 elokuvan valikoima ei ole erityisen kattava, ja painottuu parin viimeisen vuosikymmenen aikana julkaistuihin leffoihin. Katalogi kasvaa kuitenkin hiljalleen, ja jos palvelu muuten ottaa tuulta siipiensä alle, on sille helppo povata suosiota. Zune-videovuokraamo sopiikin erityisesti niille, jotka ovat kyllästyneet poistumaan kotoaan ja haluavat katsoa elokuvia silloin, kun heille itselleen parhaiten sopii.