Mikäpä piristäisi kuumana kesäpäivänä paremmin kuin pulahdus vilpoiseen veteen? Live Arcade -peleihin erikoistunut kehitysstudio Wanako yrittää vedota vesipetoihin Sealife Safarilla, joka päästää pelaajat tutkimaan merten syvyyksiä. Sukellusvenematkalla nähdään monenlaista suomukylkeä, joten älä unohda kameraa. Molskis ja loiskis!

Ensimmäisten eväkkäiden ilmestyessä näköpiirin haluan välittömästi suunnata sukellusveneen kohti pikku suihkuttelijoita. Huomaan kuitenkin tyrmistyneenä, että vekotin on pultattu autopilot-ohjaukseen. Noh, onhan valokuvauskoneessa sentään kaksinkertainen zoom – huipputekniikkaa siis! Kameramiehen sietääkin olla tarkkana, sillä kaislikossa suhisee. Kuvausalue pyörii 360° joka akselilla. Ilman automaattitarkennusta en selviäisi.

Omanlaisensa haasteen antavat tietyt merenelevät, jotka tahtovat näyttää pyrstöä sukellusveneestä kurkkivalle maakravulle. Professorihan nimenomaan korosti harjoitussukelluksella, että korkeimmat arvosanat saa vain pärstäkuvilla. Mikä nyt eteen? Onneksi vakiovarusteisiin kuuluu murikoita, joilla voi kivittää(!) fisuparkoja. Osuman saaneet alkavat kummallisesti elehtiä kameran edessä, ja sekös nostaa pisteitä. Silmät kiinni lapsoset.

Valmiiksi suunniteltu matkareitti kuljettaa minut viiden erilaisen vesistön halki, joiden välissä pääsee pintaan hengähtämään ja vaihtamaan filmirullan. Parhaat matkamuistot tallentuivat uponneen merirosvolaivan hylkyä kuvatessa sekä vedenalaisen Atlantiksen raunioita kolutessa. Harmillisesti vetten alla ei nähnyt kovin pitkälle, taisi jäädä kameran linssi putsaamatta. Tai sitten seikkailin Itämeren pohjamudissa. Hetken luulin tulevani merisairaaksi, kun näkökykyni alkoi pätkiä. Onneksi tuo paha olo meni ohi nopeasti. Sameaa kokemusta piristivät muutamat merimaailman asukkaat, jotka poikkesivat normaalista kalakeitosta radikaalisti. Harvoinpa sitä näkee ehtaa merenneitoa, paitsi Tanskanmaalla tietysti.

Rantauduttuani professori tarkistaa kuvasaaliin, ja otokseni pisteytetään muutaman kriteerin mukaan. Filmille tallentuneet luomukset liimataan albumiin, josta niitä voi käydä myöhemmin ihailemassa – lomakuvia ei tältä reissulta lähetellä. Pahaksi onneksi unohdin tehdä muistiinpanoja eri otuksien koosta, ravinnosta ja muista mielenkiintoisista faktoista, joten mukatieteellinen tutkimukseni tuntuu vajavaiselta.

Ahaa, tuolta saapuu rohvessori. Hän kehoittaa lähtemään uudelle sukellukselle, sillä ujommat lajit esiintyvät vain kerran kymmentä pulpahdusta kohti. Sukellusaluksessa aika käy kuitenkin pitkäksi, kun kavereita ei saa mukaan. Aparaatin cd-valikoimakin oli täysin olematon. Siksipä kieltäydynkin tarjolla olevista GS-pisteistä, vai mitä sitten lienevätkään. Ensi kesänä en haksahda tällaisiin kympin halpamatkoihin!