Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Battlestar Galactica

Haastavaa scifilentelyä


Samannimiseen scifi-sarjaan perustuva Battlestar Galactica on uusi
tulokas PlayStation2:n vähälukuiseen avaruusalusräiskintöjen joukkoon.
Mistään simulaatiosta ei ole tälläkään kertaa kyse, vaan alukset
lentävät avaruuden painottomassa tyhjiössä aivan kuten lentokoneet
ilmakehässä.

Arcademainen fysiikanmallinnus ei kuitenkaan
tee pelistä helppoa, sillä ensimmäisestä tehtävästä lähtien on selvää,
että Battlestar Galactica ei tarjoa helppoja välipaloja. Pahimmillaan
samaa tehtävää joutuu uusimaan yli kymmenen kertaa kuoleman koittaessa.
Korkea vaikeustaso vaikuttaa ajoittain hieman hätäisen suunnittelun
tulokselta, sillä joskus game overin syy jää auki. Tehtävän uusimista
lannistaa huomattavasti se, ettei tiedä tarkalleen mikä viime kerralla
meni vikaan. Ja jos edellinen jo kuulosti pahalta ei tieto
checkpointien puuttumisesta ainakaan nosta motivaatiota. Lienee siis
itsestään selvää, että expert-vaikeustaso on vain kovimpia masokisteja
varten.

Vielä kerran, nyt läpäisen sen…


Jokin Battlestar Galacticassa kuitenkin saa yrittämään tehtäviä
uudelleen ja uudelleen. Ehkä se on vain se tunnettu onnistumisen ilo,
sillä tehtävän menestyksekäs läpäisy kyllä tuntuu hyvältä. Hyvästä
suorituksesta peli palkitsee myös Battlestar Galacticaan liittyvällä
fanimateriaalilla sekä antamalla pelaajan hallintaan yhden siipimiehen
lisää. Uudelleen yrittämistä helpottavat myös kiltisti pelaajaa
tottelevat kontrollit, jotka pienen opettelun jälkeen toimivat juuri
kuten pitääkin. Nappeihin on tungettu paljon ominaisuuksia, mutta
looginen järjestely helpottaa käyttöä.

Asearsenaalin käyttö
on erityisen mallikkaasti kunnossa. Se toimii johdonmukaisesti ja
tarjoaa varsin monta tapaa tuhota viholliskoneita. X-nappia
naputtamalla alus ampuu perusaseella, ja X:n pitäminen pohjassa taas
aloittaa aluksen energiaa syövän sarjatulen. Energiaa kuluttavat myös
ohjukset, joita voi ampua sekä suoraan eteenpäin että kohteeseen
hakeutuen. Parasta ohjuksissa on niiden säätömahdollisuudet:
ominaisuuksia voi säätää vapaasti ketteryys – tulivoima ja nopeus –
räjähdyksen laajuus akseleilla. Erilaiset asetukset vaikuttavat
ohjuksen lukkiutumisetäisyyteen sekä kertalaukaisun kappalemäärään.
Liian tiheä räiskyttelytahti kostautuu energian loppumisella. Energiaa
latautuu koko ajan lisää, mutta avaruusalus korjaa itseään vain
energiavarojen ollessa täynnä.

Tappavan mukava aseistus


Jo pelkkä perusase tiputtaa viholliskoneita huimaa tahtia. Uhrin alus
lukitaan joko selaamalla viholliskoneita läpi R2- ja R1-napeilla tai
valitsemalla lähin kohde kolmiota näpäyttämällä. Tähtäysjärjestelmä
helpottaa lahtausta näyttämällä ystävällisesti mihin ennakko tulee
ampua. Ohjuksia laukovan neliö-napin pohjassa pitäminen näyttää kaikki
kantaman sisällä olevat viholliset, ja tähtäimen sisäpuolella olevat
koneet lukittuvat automaattisesti parissa sekunnissa. Napista
irtipäästäminen laukaisee ison kasan ohjuksia, ja muutaman sekunnin
ajan virtuaalipilotti saa ihastella kohteeseensa syöksyvän ohjuslauman
savuvanoja.

Tekoälyllä ei siis paljoa juhlita, vaan haaste
tulee vihollismääristä. Koneiden lennellessä ympäriinsä ja ohjuksien
viuhtoessa pitkin taistelutannerta on tunnelma yllättävän hyvä. Usean
vihollisaluksen tuhoaminen muutaman ohjuksen kertalaukaisulla tuo
pakostakin hymyn naamalle.

Karu totuus


Valitettavasti yksinpelikampanja on kaikki mitä peli tarjoaa. Kampanjan
tehtävät eivät edes ole järin omaperäisiä, sillä suurin osa sisältää
tuttua puolustamista tai hyökkäämistä. Yksinpelin lisäksi olisi
Battlestar Galactica saanut tarjota ainakin moninpelin, mielellään
vielä verkkopelin kera.

Tekninen toteutus ei onneksi syö
vaikeustason rampauttamia hermoja. Grafiikka rullaa nätisti eteenpäin,
tosin erittäin harvoin vastaan tulee lieviä hidastuksia.
Näyttävyydeltään peli ei aivan PS2:n kärkeä ole, mutta ei visuaalista
ilmettä hävetä tarvitse. Kontrollit toimivat kaikin puolin mainiosti,
kunhan vain käyttää hieman aikaa runsaiden toimintojen opetteluun.
Äänimaailmaa parantamalla tunnelmaa olisi saatu vielä paremmaksi. Nyt
äänet ovat kaikin puolin hieman vaisut, ja ajoittain taustamusiikki
tulee taustalta esiin häiritsemään.

Kokonaisuutena Battlestar
Galactica on enemmän kuin hieman ristiriitainen teos. Peli kyllä
tarjoaa erinomaiset kontrollit monipuolisine asearsenaaleineen, mutta
toisella puolella vaakaa lepää raskas vaikeustaso. Sarjan fanit
tietysti ilahtuvat aihepiiristä, mutta muut eivät voi sitä bonusta
käyttää. Battlestar Galactica unohtunee lyhyessä ajassa pelihistorian
harmaisiin hetkiin. Muistamaan sitä jäävät vain vaikeustason
rampauttaneet pelaajapolot, jotka yö toisensa jälkeen yrittävät
epätoivoisesti läpäistä sen seuraavan tehtävän.


Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi