Bully: Scholarship Edition

Polemiikkia useimmilla peleillään aiheuttanut Rockstar Games on nauttinut ilmaisesta mediatilasta lähes koko yhtiönsä olemassaolon ajan. Grand Theft Auto -sarjastaan parhaiten tunnettu studio on myös sellaisen mediasuosikin takana kuin Manhunt, joka on ollut yhdessä GTA-brandin kanssa läheinen tuttavuus Amerikan oikeusistunnoissa lähinnä lakimies Jack Thompsonin ansiosta. Kolmas raskasta kiistaa aiheuttanut Rockstar Gamesin tuotos on vuonna 2006 ilmestynyt PS2-peli Bully (tunnetaan myös nimellä Canis Canem Edit), joka antaa pelaajalle mahdollisuuden toteuttaa kouluajan salaista unelmaansa koulukiusaajana. Samoista fantasioista pääsevät nauttimaan myös Xbox 360:n ja Wii:n omistajat Bullyn ilmestyessä Grand Theft Auto IV:n julkaisun kynnyksellä ehostetumpana ja entistä tuhdimpana Scholarship Edition -nimikkeellä varustettuna käännöksenä.

Koulukiusaajan koulu ja (t)uho

Pelaaja saa alter egokseen rääväsuisen, kriminaalitaustaisen ja useasta koulusta huonon käytöksen vuoksi ulospotkitun Jimmy Hopkinsin, tämän saapuessa Pohjois-Amerikan peräkylän jämäkoulun porteille. Bullworthin perinteet eivät ole Harvardin ja muiden kunniakkaiden laitosten lailla yleisen rehvastelun aiheena, vaikka koulun rehtori kovasti mainospropagandaa Hopkinsin korviin tuputtaakin. Muut opettajat ovat kurjaan osaansa jo tyytyneet, eivätkä peitä (koulu)elämään kyllästyneitä olemuksiaan. Välinpitämättömyyden ilmapiirissä mahdollisuudet ovat rajattomat, eikä Hopkins aseita tavoitteekseen sen enempää kuin koko luuserilauman kouluttamisen oman rautaisen ikeen alle, yksi koulukunta kerrallaan.

Bully: Scholarship Edition tuo GTA-brandin luoman hiekkalaatikkomaailman kouluyhteisöön, jossa tuliluikut korvaantuvat ritsalla ja kranaattien sijaan nakellaan kananmunia. Arpinaamaisen miamilaisparonin jalanjälkiä seuraava tarina kuljettaa Hopkinsin viiteen lukuun jaettua tarinaa, joka sisältää päätehtävien ohella lukuisia pieniä aktiviteettejä. Studiolle tyypillisen hyvin kirjoitetut ja ääninäytellyt humoristiset juonenkuljetukset takaavat myös sen, ettei tehtävät muodostu itseääntoistaviksi lähes identtisistä kaavaratkaisuistaan huolimatta. Pelaajalle annetaan vapaat kädet tekemisiensä suhteen, ja pääjuonen sijaan voi panostaa suoraan koulunkäyntiin tai koululaisten auttamiseen. Lukujen myötä avautuvat uudet pelialueet ja lisäaktiviteetit kannustavat etenemisvetoiseen pelaamiseen, mutta toisaalta minipeleillä varustetut tunneilla käynnit kasvattavat pelaajan taitoja. Muita oppilaita auttavalle humanistille rahahanat pysyvät auki ja ihmissuhteet paranevat. Jälkimmäinen on lähinnä kevyt sosiaalisimulaattori, jossa oikeaoppiset lahjat ja imartelut johtavat kahden henkilön väliseen huulisynkkaan ja tästä saatuun elinvoimaboostiin.

Kokonaisarvolla mitattuna Scholarship Editionista löytyy tuntikausiksi tekemistä. GTA: San Andreaksen tavoin ylenpalttiseen paljouteen ei ole sorruttu, vaan eri aktiviteetit ovat aina jossain määrin perusteltuja ja ennen kaikkea mielekästä puuhastelua. Kerättiin sitä sitten iltapäiväduunissa rahaa postia jakamalla tai kilpailtiin lähikylän herruudesta polkupyöräkisoissa, Bullyn lukuisat ylimääräiset puuhastelut eivät missään vaiheessa tunnu päälle liimatuilta viritelmiltä. Rahan lisäksi suorituksista avautuvia vaatteita ja tarvikkeita pystyy käyttämään koulun käytävillä lusmuillessa, vaikka näiden todellinen hyöty jää toissijaiseksi. Pelin tekemisen laajuudesta kertoo jo sekin, että 11 tuntia kestäneen läpipeluun jälkeen osa tehtävistä jäi tekemättä, suurin osa oppitunneista tuli lintsattua, lukuisat palkkatyöt jäivät tunnollisemmille oppilaille ja valtaosa piilotetusta lisäsälästä säilyi maatuneena. Prosentuaalisesti Bully ilmoitti minun läpäisseeni vajaa kuusikymmentä prosenttia koko pelistä.

Peukaloisen retki

Tekemisen paljoudella ja sen mielekkyydellä ei pitkälle pötkitä, mikäli pelillinen toteutus ei ole kohdillaan. PS2-juuret näkyvät jokaisella osa-alueella selkeästi läpi, mutta Rockstar Games ei ole ensikertalainen genren suhteen. Ohjaustuntuma on GTA-veteraaneilla selkäytimessä, eikä moitittavaa peruskommervenkkien ohella juuri ole. Lyhykäisyydessään kamera ei pelaa aivan pelaajan ehdoilla etenkään ahtaissa tiloissa. Lisäksi tappelut menevät ajoittain sekavaksi kohellukseksi kameran taltioidessa omiaan ja kohdelukituksen pettäessä viimeisen vihollisen kanssa nahistellessa. Toinen harvemmin GTA-sarjassa ilmaantunut seikka, mutta Bullyssä sitäkin useammin vaivaa tuottava peukalontappaja on A-nappi. Pohjaan painettuna se saa Hopkinsin juoksemaan, mutta näpyttäessä juostaan vielä hitusen nopeampaa. Pyörän selässä pätevät samat säännöt ja skeittilauta ei edes liiku ilman rämpytystä. Koska pelin henkeen kuuluu valvojilta sekä poliiseilta karkuun juokseminen ja pelimaailma on askelin mitattuna kiitettävän laaja, on useamman tunnin pelisession seurauksena peukalo hellänä. Puhumattakaan siitä, että A:n jatkuva rämpyttäminen on oikeasti erittäin tylsää puuhaa. Nämä ovat kuitenkin hyvin pieniä fiboja muuten varsin mainiossa pelikokemuksessa.

Päivittelystä huolimatta vanhan sukupolven rypyt paistavat selkeimmin läpi pelin graafisessa ulkoasussa. Varta vasten Scholarship Editionia varten tehty täysin uusi pelimoottori on visuaalisesti edellistä polvea koreampi, mutta on silti 360-standardeiksi kovin vaatimattoman näköistä. Tekstuuritarkkuus on parantunut roimasti, mutta silmäkantamattomiin toistettuina samat pinnat tekevät pelistä kovin aneemisen näköisen. Samoin vähäpolygoniset ja karkeasti mallinnetut hahmot ovat viimeaikaisten efektitykitysten joukossa ala-arvoista jälkeä. Pahin ongelma on kuitenkin takkuileva ruudunpäivitys, joka ei onneksi missään vaiheessa haittaa varsinaista pelaamista vaan ainoastaan sulavuuteen tottunutta silmää. Huonohkosta ulosannista huolimatta Bully onnistuu koukuttamaan mukaansa, mikä kielinee kaiken oleellisen pelin sisällön ja visuaalisen silmäkarkin suhteesta toisiinsa.

Ei tarvitse olla kummoinen Einstein tajutakseen, että Bully: Scholarship Edition tulee 360/Wii-konsoleille puhtaasti GTA4:n tuomaa markkinarakoa hyväksikäyttäen. Se näkyy paitsi julkaisupäivässä, myös lähes alkuperäisenä konsolikäännöksenä Playstation 2:lta. Ylimääräinen lisäsisältö ei jo muutenkin kattavaan tarjontaan paljoa lisäpelattavaa tuo, ja verkoton kaksinpelimahdollisuus muutamien minipelien parissa on täysin turha lisä. Pelillisesti Bully: Scholarship Edition on kuitenkin laatukamaa, jossa tekemisen laajuus ja mielekkyys on saatu sopivaan balanssiin.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi