Call of Duty: World at War

FPS -genre yhdistettynä toiseen maailmansotaan on kulunut yhdistelmä. Nyt Activision yrittää tuoda jotakin uutta tähän soppaan uudella Call of Duty: World at War -pelillään. Heti aluksi täytyy myöntää että pelintekijät ovat onnistuneet tavoitteissaan. Wiin omistajatkin voivat huokaista
helpotuksesta, sillä kyseessä on erinomainen räiskintä myös pienellä valkoisella laatikolla.

URAAAAA! venäläinen huuti kun kiväärin näki

Erityistä juonta ei ole, vaan se mukailee toisen maailmansodan tapahtumia. Jokainen sen jo tietää että Saksa häviää, ihmisiä kuolee pirusti ja kaikkia v****aa. Tapahtumien kulkua viedään eteenpäin miellyttävien animaatioiden sekä vähemmän miellyttävien, vanhojen ja aitojen sotafilmien avulla. Tietynlainen autenttisuus on pelisarjassa edelleen läsnä ja se luokin tiukan tunnelman koko teoksen ajaksi. Voisi melkein väittää, että peli on aikuistunut aikaisempaan Wiillä ilmestyneeseen Call of Dutyyn verrattuna. Samalla se on raaistunut, verta lentää ja väkivalta sattuu. Arvostelijaa miellytti pieni muutos pelimekaniikassa: aseiden tehoa on nostettu roimasti joten viholliset eivät ole enää niin kestäviä kuin ennen. Jenkkien kampanja sijoittuu viidakkomaisemiin, joten metsässä taistelu tarjoaa mukavaa vaihtelua asutuskeskustaistelun sijasta. Venäläiset seikkailevat taas Saksassa, joten kaikki aikaisempia Medal of Honoreita ja Call of Duteja pelanneet ovat venäläisten kampanjassa kuin kotonaan. Saksan reissu yksinpelikampanjassa on huomattavasti tylsempi kuin matka Tyynellemerelle, se vain on nähty aikaisemmin jo kymmenet kerrat.

Sota on rumaa

World At Warin kontrollit ovat toimivat ja ne ovat melkoisen vapaasti muokattavissa. Vaihtoehtoja ei ihan yhtä paljon ole kuin Medal of Honor: Heroes 2:ssa, mutta lopputuloksesta saavat erilaisetkin pelaajat varmasti itselleen sopivan. Isoin ero onkin siinä, että Heroes 2 käyttää hyväkseen portaatonta säätösysteemiä kun ensinmainittu tyytyy antamaan pelaajan valittavaksi muutaman etukäteen määritetyn asetuksen.

Tekninen toteutus on se missä COD tekee Wiillä pesäeroa kilpailijoihin nähden. Peli käyttää hyväkseen kiiteltyä Call of Duty 4 –pelimoottoria, ja jälki on Wiilläkin toimivaa. Tai no, tekstuurit ovat paikka paikoin sumeita ja rumia mutta muuta valittamisen aihetta onkin hankala löytää. Vastapainoksi pelin yleisilme, hahmojen animaatiot ja efektit ovat varsin komeita. Erityismaininnan ansaitsee upean näköinen tuli. Toinen positiivisesti pelikokemukseen vaikuttava tekijä on realistisesti mallinnetut fysiikat sekä eri aseiden erivahvuiset materiaalin läpäisykyvyt. Pelimoottori käskyttää Wiitä näyttävästi, sillä ruudunpäivitys pysyy muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sulavana ja tavaraa sekä toimintaa riittää ruudulla. Mukavahan tätä on katsella.

On se jännä tuo nettipeli

En voi olla vertaamatta CODin ja Medal Of Honor: Heroes 2:n verkko-ominaisuuksia. COD tarjoaa vain maksimissaan kahdeksan pelaajan verkkomoninpelin, joten siltä kantilta ajateltuna uusin tulokas on altavastaajana. Totuus on kuitenkin toinen, sillä kartat soveltuvat loistavasti pienemmän porukan välienselvittelyihin, ja pelaamisessa on huomattavasti taktisempi ote kuin kilpailijassa. Moninpeliä on vielä ryyditetty perkeillä (hahmon ominaisuuksiin vaikuttavilla paketeilla), haasteilla, oman hahmoluokan luonnilla, tasosysteemillä ja laajoilla tilasto-ominaisuuksilla. Tasojärjestelmä tulee tarpeeseen silloin kun halutaan jyvät erotella akanoista ja etsitään oman tasoista peliseuraa. Pelimuotoja on periaatteessa kaksi: deathmatch ja team deathmatch. Näiden lisäksi hardcore-pelimuodossa on karsittu pelaajalle annettavaa informaatiota, sekä aseiden tehoa on entisestään nostettu. Esimerkiksi kursori puuttuu, jolloin lonkalta ampuminen on hankalaa. Kaiken kaikkiaan nettipeli on monipuolinen, syvällinen ja siinä on kymmeniksi tunneiksi avattavaksi kaikkea pientä kivaa. Ehdottomasti paras nettiräiskintä mikä Wiillä löytyy.

Pillit pussiin

Kokonaisuutena Treyarch on luonut Wiille toimivan paketin. Siitä puuttuu pari HD-versioissa löytyvää moodia ja oikea co-op, mutta samalla loistavat poissaolollaan pelitasapainoa järkyttävät tankit ja spawn-ongelmat. Call of Duty: World At Warissa on kiihkeä tunnelma, korkealuokkainen tekninen toteutus ja paljon pelattavaa. Kyllähän tuo toinen maailmansota vielä kerran jaksoi sytyttää, mutta jokohan tämä olisi sitten se viimeinen kerta.

Galleria: 

Kommentit

Hyödynnetäänkö Wiin ohjaustapaa kuinka hyvin? Ts. kannattaako pelin hankkimista harkita myös Wiille jos sen omistaa jo Microsoftin tai Sonyn konsolille?

Kontrolleissa ei ole mitään ylimääräistä kikkailua. Lataaminen ja melee-hyökkäys suoritetaan liikkeentunnistuksella (voi laittaa valikoista pois) ja tietysti tähtääminen tapahtuu IR:ää hyväksikäyttäen. Pelaaminen tuolla tavalla muistuttaa hiukan näppiksellä ja hiirellä pelaamista, mutta ergonomia on ehkä parempi.

Summa summarum, jos wiimotella ampuminen on sinun mielestä hiennoo niin osta ihmeessä. Minuun uppoaa kyllä.

Itse olisin toivonut että tähdätessä olisi voinut kallistaa hahmoa Nunchukia kallistamalla kuten MOH2:ssa... Hemmetin hyvä ominaisuus oli.

Olen arvostelun kanssa samoilla linjoilla. Peli on hyvä pelattava ja sotapeliksi tunnelmaltaan sopivan hurja.

K-18 on pelille oikea ikäraja, sen verran raakaa meininkiä pelissä on ja kielenkäyttökin on Saksan rintamalla melkoisen rajua.

Alkuvaiheessa ohjain jumitti hieman mutta vaiva meni ohi. En tiedä johtuiko ohjaimestani vai onko pelissä itsessään jotain ongelmia.

PC:llä näppis-hiiri-yhdistelmään tottuneena pelaan tätä Wiillä hyvillä mielin.

Kraton, joo se "liinaus" oli mohhissa hyvä, mutta codissa sen käyttöä hiukan heikentäisi eri materiaalien suojausominaisuudet. Toisin sanoen vaikka olet nurkan takana piilossa, niin sinut voidaan siltikkin suolata seinän läpi tehokkaalla aseella. Heroeksessaahan näin ei käynyt. Mut juu, täytyy myöntää näin jälkikäteen ajatellen että EA teki todella paljon kontrollien kanssa oikein Wiin alkutaipaleella, ja he toimivat monessa genressä suunnannäyttäjänä muille. Tiger woods, Madden, Kummisetä ja moh:heroes 2 mainitakseni. Kunnia heille :)

World at War on vain pelinä paljon parempi kuin kilpailijansa.

Kontrollit on tähtäyksen osalta hyvät. Ärsyttävää taas on granaattien heitto. Ei siis millään taivu sillä + napilla. En kyllä ole kokeillut vielä muita kuin Alpha asetusta.

Nettipeliä pelasin 10 minuuttia. Kuolin kokoajan niin rupesi suututtamaan :-D

2 tuntia kun olin pelannut peliä niin tuli mieleen, että ainiin tämähän on vaan tätä samaa tuttua WW2 räiskintää. Sitä on saanut jo vuosien varrella niin suuria annoksia, että alkaa oksettaa.

Kokonaisuutena ihan onnistunut tekele.

Onko kellään kokemusta miten peli toimii zapperin kanssa? Tekis mieli ostaa tämä kanssa wiille vaikka löytyy jo pleikalta. Mutta sitten kaipais jo sitä muovista karbiinia kätöseen.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi