Superbowl oli ja meni. Jos joku jaksoi kyseisen amerikkalaisen urheiluviihteen keskuspilarin katsoa yön läpi, saattoi jäljelle jäädä pienoinen nälkä päästä itse kokeilemaan siannahkapallon juoksuttamista vastustajan päätyyn. EA:n Madden –sarja on ollut perinteisesti virtuaalisen jenkkifutiksen ystävien ykkösvalinta, mutta onneksi Segan 2K sarja on kehittynyt kivasti vuosien saatossa erittäin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Vaikka tämän vuoden ESPN –sarjan pelien virallisista nimistä tuo 2K pääte on pudonnut pois, on kyseessä tuttu juttu, mutta useiden parannusten saattelemana.
Aluksi pieni katsaus itse lajiin niille, joille amerikkalainen jalkapallo on jokseenkin tuntematonta. Tarkoituksena hyökkäävällä joukkueella on kuljettaa palloa toisen joukkueen päätyyn, josta saa kuusi pistettä. Vastaavasti toisen joukkueen on luonnollisesti estettävä tämä. Hyökkäävän joukkueen ei tarvitse yrittää kuljettaa palloa kerralla, vaan kymmenen jaardia (n. 10 metriä) kerrallaan neljällä yrityksellä. Neljäs yritys tosin käytetään yleensä pallon potkaisemiseen toiselle joukkueelle heidän omaan päätyynsä, jolloin hyökkäysvuoro vaihtuu tälle joukkueelle. Mikäli kuljetus päätyyn onnistuu, voi joukkue yrittää lisäpistettä potkaisemalla pallon aivan kentän päädyssä olevan maalin läpi. Mikäli kuljetus päätyyn ei onnistu, voi hyökkäävä joukkue yrittää kolmea pistettä potkaisemalla pallo maalin läpi, mikäli vain ovat onnistuneet etenemään tarpeeksi lähelle vastapuolen päätyä.
Kylkiluut suorastaan paukkuvat kasaan!
Kuten edellisestäkin versiosta, löytyy tämänkin vuoden ESPN NFL Footballista lukuisa määrä erilaisia pelimoodeja. Pikapelissä pääsee muutamassa sekunnissa suoraan kentälle. Kausi-pelitilassa valitaan yksi 32:sta joukkueesta, jolla pelataan yhden kauden ottelut tavoitteena tietenkin päästä Superbowliin ja voittaa mestaruus kotiin. Turnausmoodissa valitaan mukaan 4,8 tai 16 joukkuetta, jotka sitten kamppailevat turnauksen voitosta. Tämä kyseinen pelitila on erityisen hauskaa silloin, kun saman koneen äärelle saadaan kaverit mukaan pelaamaan omilla joukkueillaan. Aloittelijoiden onneksi löytyy kahdenlaista harjoittelumoodia. Perusharjoituksessa käydään läpi sarja harjoitteita, joiden avulla opitaan pelin perusteet siitä, mitä kentällä olisi tarkoitus tehdä. Kehittyneempien pelaajien taitojen hiomiseen on tarkoitettu Scrimmage, jossa voi säätää tietokoneen hoitamaan puolustusta, jota vastaan itse hyökätään. Tässä ei siis pelata normaalia jalkapalloa, vaan samaa tilannetta, joka mahdollistaa erilaisten hyökkäystaktiikoiden kokeilemisen. Onpa mukana myös Live-peli.
Uusina ominaisuuksina löytyvät The Crib ja ensimmäisen persoonan jalkapallo. Tuo edellinen antaa pelaajalle mahdollisuuden maistaa pienen siivun menestyneen urheilijan elämää. Kyseessä on siis eräänlainen olohuone, jonne tiettyjä tavoitteita saavuttamalla saa uusia huonekaluja, isomman television erilaisten videoiden katselua varten, palkintopokaaleja kaappiin ja jopa ilmakiekko- ja pöytäjalkapallopelin. Olohuoneen saa sisustaa itse voittamillaan tavaroilla. The Cribin kautta voi muokata myös soittolistaansa, eli mitä musiikkia peli soittaa valikoiden selaamisen aikana. Itse otteluun ei musiikkeja saa päälle.
Ensimmäisen persoonan jalkapallo on juuri sitä miltä kuulostaakin, eli ottelu pelataan pelaajan näkökulmasta, aivan kuten FPS-toimintapeleissä. Pelaajaa voi toki vaihtaa lennossa milloin vain kentällä. Tämä pelitila tuo hienosti esille sen, että jos amerikkalainen jalkapallo vaikuttaa ulkopuolisesta melkoiselta kaaokselta, se on sitä vieläkin enemmän kentällä. Ympärillä tapahtuu ja rytisee siihen malliin, että kokeneempikin pelaaja on pyörällä päästään. Mukaan on laitettu helpotuksia, kuten mahdollisuus Max Payne -tyyliseen hidastukseen, jolloin pelaajalla on hieman helpompaa päästä selvyyteen tapahtumien kulusta. Mielenkiintoista parin pelin verran, mutta perinteinen tapa pelata on joka tapauksessa paljon hauskempaa.
Dynastiat voivat olla olemassa
Mikäli pitkäjänteisyyttä löytyy, antaa Franchise –moodi mahdollisuuden kokeilla oman jalkapallojoukkueensa managerointia, jota voi pelata montakin pelaajaa yhtä aikaa omilla joukkueillaan. Vaikka tässä ei ole syvyyttä aivan yhtä paljoa kuin Madden-sarjassa, koska pelaaja ei voi esimerkiksi vaikuttaa lipun hintoihin tai muihin kehittyneempiin talousäätöihin, toimii ESPN:n Franchise erittäin hyvin. Pelaajan vastuulla on lähinnä pelaajien hankinta ja siirto muille joukkueille, mutta jonkin verran voi tehdä pelitaktisia säätöjä. Tämä toimii niin, että panostetaanko tulevassa pelissä esimerkiksi enemmän pitkäsyöttöhin, vaiko lyhyisiin. Tähtäimessä tietenkin on voittaa Superbowl, mutta mikäli näin ei satu käymään tänä vuonna, saa pelaaja pelata niin monta vuotta kuin huvittaa. Mielenkiintoisinta joukkueen kannalta itse asiassa onkin uusien pelaajien hankkiminen erityisessä juhlavassa tilaisuudessa kauden jälkeen, joka on toteutettu erittäin hienosti 3d-ympäristössä. Aivan näppien tuntumassa on kaikki tarpeellinen tieto scoutatuista tulokkaista ja oman joukkueen tarpeista.
Tärkeintä tietenkin urheilupelissä on se, miten peli toimii kun päästään kentälle, eikä valittamisen aihetta juuri ole. Taktisten kuvioiden löytäminen pelikirjasta on erittäin helppoa ja intuitiivista harjoittelun jälkeen. Syöttöpeli tapahtuu helposti painamalla vastaanottavan pelaajan nappia. Uusi ominaisuus on ”maksimisyöttö”, joka täytyy ensin muistaa aktivoida ennen peliä. Kun se on päällä, voi syöttäessä johtaa esimerkiksi laitahyökkääjää enemmän kentän sisälle työntämällä vasemmalla tatilla kyseiseen suuntaan tuon laitahyökkääjän näkökulmasta. Tämän tosin pitää tapahtua heti sen jälkeen, kun on painanut syöttönappia. Kyseinen ominaisuus vaatii opettelua, mutta voi tiukassa tilanteessa ratkaista tilanteen omaksi eduksi, joten se myös kannattaa opetella.
2K3 versiosta tutut yliluonnolliset kymmenen jaardin syöksyt ovat säädetty realistisimmiksi, eikä niitä kannata käyttää enää taklaamiseen muuten kuin viimeisenä keinona. Joitakin vapauksia Sega on edelleen ottanut realismin suhteen. Juoksupelit ovat aivan liian helppoja Pro-vaikeudella. Toisaalta All Pro –vaikeudella tietokoneen pelaaja tuntuu pyristelevän liian helposti pelaajan taklauksista irti. Puolustautuminen juoksupeliä vastaan tällä vaikeudella onkin äärimmäinen testi pelaajan taktiselle silmälle ja reaktionopeudelle, mutta harjoitus tekee mestarin, kuten aina. Näihin asioihin voi onneksi vaikuttaa vapaasti säätämällä pelin asetuksia, esimerkiksi kuinka helposti ihmispelaaja voi taklata tietokoneen pelaajan. Kontrollit toimivat loistavasti, eli pelaajien ohjaaminen on helppoa. Myös pelisuunnitelman muuntaminen lennossa, eli audiblen huutaminen viivalla, juuri ennen aloitusta on helppoa, sillä se tapahtuu nopeasti parin napin painalluksella.
Vain pompomit puuttuvat
Koska peli käyttää ESPN-lisenssiä, on pelin grafiikat alkuvalikoista aina itse otteluun tehty sen mukaiseksi. Ruudulle ilmestyvät graafiset planssit, kuten pistetilanne, ovat samoja, joita käytetään ESPN:n urheilukanavalla. Lisäksi urheiluselostajat ovat tuttuja ESPN:ää seuraaville. Selostusten toteutus on varsin mallikasta, mutta melko pian voi huomata samojen lausahduksien toistavan itseään pelin aikana. Erilaisia repliikeitä olisi siis kaivattu lisää, mutta hyvä näinkin. Muuten äänimaisema on toimivaa keskitasoa. Yleisö ärjyy totutusti tilanteiden mukaan ja rajut kontaktit aiheuttavat mukavan äänekästä rytinää. Sattumanvaraiset pelaajien huutamat pelotteluhuudot vastajoukkueelle ennen pelin aloitusta ovat hieno lisä, joka saa aggressiot entistä enemmän pinnalle. Tunnelma on joskus niin korkealla, että pelaajan kädet hikoavat samaan malliin kuin Carolina Pantherin joukkeen valmentajalla viime Superbowlissa.
Kentällä meno on varsin näyttävää. Animaatio on erittäin todenmukaista, ja hidastuksia katsoessa tuntuu joskus kuin oikeita pelaajia seuraisi, ja varsinkin näyttävien taklauksien tapahtuessa ne on suorastaan pakko katsoa useaan kertaan uudestaan. Sama ei vain valitettavasti päde pelaajien hahmomallinnuksiin. Yksityiskohtia olisi saanut olla enemmän, sillä esimerkiksi jenkkifutiksesta tutut vyötäröltä roikkuvat pyyhkeet loistavat poissaolollaan. Kentän teksturointikin saisi olla tarkempaa. Areenat sinällään näyttävät hyvältä, jos kamera ei vain menisi joskus liian lähelle katsojia, jotka paljastuvat vain kaksiulotteisiksi läpysköiksi. Katsomosta toki tulee pelikatkoilla hienojakin otoksia, mutta nämä ovat itse asiassa taukotilanteita varten erikseen luotuja 3d-animaatioita.
Kun tietokonevastus alkaa kyllästyttää, on aika siirtyä pelaamaan Liveen, mikäli sellainen mahdollisuus löytyy. Tässä kohdin on syytä heittää kritiikkiä Segan suuntaan siitä, miten he eurooppalaisia asiakkaitaan kohtelevat. Ensinnäkin eurooppalaiset pelaavat omilla servereillään, joten amerikkalaisten voittaminen heidän omassa pelissään jää haaveeksi. Erityisen ikävää tämä on tietenkin siksi, että täällä päin ei amerikkalainen jalkapallo ole suuressa suosiossa, joten peliseuran löytäminen voi olla joskus erittäin tuskaista. Tämän lisäksi roster-päivitykset, joista amerikkalaiset ovat saaneet nauttia jo pidemmän aikaa, jäänevät eurooppalaisten osalta haaveeksi. Törkeää laiminlyöntiä, mutta onneksi peli kuitenkin toimii hyvin silloin, kun sitä peliseuraa löytyy. Koska pelaajia on vähän, on täten helpompi myös päästä pistetilastoissa kärkisijoille hehkuttelemaan omaa paremmuuttaan.
ESPN NFL Football on virtuaalisen amerikkalaisen jalkapalloilun parhaimmistoa, ja mikäli laji kiinnostaa edes vähän, kannattaa tähän tutustua. Pelattavuus on loistavaa ja hahmoanimointi ehdottomasti urheilupelien parhaimmistoa. Grafiikka voisi olla parempaa, mutta se ei tunnelmaa häiritse. Kun pallo laitetaan liikkeelle, ei ole aikaa ihailla maisemia. Realismia hakevat voivat säätää asetuksia aivan mielensä mukaan. Tämä on sellaista vapautta, mitä kaivattaisiin monessa muussakin pelissä, genreen katsomatta. Hienoa, Sega!
