Gun Valkyrie

Life is too long...

On vuosi 1906 jKr. ja katastrofi on iskenyt pieneen Britti-omisteiseen planeettaan, nimeltä Tir na Nog. Kaikki uudisasukkaat, mukaan lukien, superihminen tohtori Hebble Gate, on kadonnut kuin tuhka tuuleen, ja suuri hyönteistan kaltaiset oliot ovat ottaneet vallan. GUNVALKYRIE organisaation "iskuryhmä" lähetetään Tir na Nogiin tutkimaan asiaa. Epäillään että Dr. Hebble on sortunut pahuuden tielle ja tehnyt moraalittomia DNA kokeita Tir na Nogin uudisasukkaille. Dr. Hebble Gate on omistautunut tieteelle ja häntä voi kuvata hullulla, kun hän mestasi oman tyttärensä, Meridian Poe'n, ja pakeni tämän ruumiin kanssa.



Kuin ihmeen kaupalla, Meridian selvisi ja johtaa Dolphin Teamin joukkoja Luutnanttina oman isänsä GUNVALKYRIE organisaatiossa (GV). Täynnä kostonhimoa, Meridian pitää joukkonsa, Kelly O'Lenmey ja Saburouta Mishiman, Tir na Nogissa niin kauan kunnes Dr. Hebble on löydetty ja hänen tuhoisat kokeet estetty.

Kaksin aina kaunihimpi

Gun Valkyriessä pelaaja ohjastaa kahta erilaista hahmoa. Saburouta Mishimaa, joka vahva mutta kovin kömpelö liikkeinen, sopii siis kehittyneemmille pelaajille. Ja Kelly O'Lenmey, heikko mutta hyvin ketterä liikkeissä. Molemmilla hahmoilla on oma ase-arsenaali, joita voi vahvistaa ostamalla pelin kaupasta lisäosia, ja kun kerta kauppaa käydään niin siihen tarvitaan myöskin rahaa. Rahaa, tutummin tunnettu GUNVALKYRIE Points'eina (GVP), saa jokaisen kentän jälkeen, summa riippuu siitä miten nopeasti sen on läpäissyt kentän, montako vihollista on eliminoinut, miten sen on läpäissyt, ja niin edelleen. Aseiden ja haarniskan päivittäminen ei ole pakollista, mutta se on suotavaa. Mutta parhaimpia varustuksia ei saa ostamalla, vaan keräämällä kentistä löytyviä Halley's Coreja, kun pelaaja on löytänyt kaikki Coret, jokaisessa kentässä on yksi, niin haarniska vahvistuu. Kuten kaikissa asioissa, niin tässäkin on yksi mutta, kaikki Core päivitykset menevät vain Kellylle, ja Saburouta saa päivityksensä vain ostamalla. Parempi näin, koska Kellyllä joutuu pelaamaan kaikki pomo taistelut.

Tyypillistä Segaa

Pelistä löytää varmasti monia Segalle tyypillisiä piirteitä, kuten useita tasoloikka kohtauksia, mielikuvituksellisesti rikkaita vihollisia ja omalaatuiset kenttä-designit. Huonoja puoliakin Segan tyypillisyydestä löytyy, ja pahin mahdollinen eli pelin pituus. Gun Valkyrien voi läpäistä kahdessa illassa, joka jättää lievän pettymyksen maun. Onneksi Sega on kuitenkin älynnyt laittaa peliin "piilo-Coreja" jotka saa vain kun on onnistunut läpäisemään pelin kokonaan Saburoutalla, mukaanlukien pomo taistelut. Myös Kellylle on annettu kaksi lisä-pukua, joiden hankkiminen antaa Gun Valkyrielle enemmän peli-ikää. Harmillista, mutta totta, se ei onnistu muuttamaan sitä tosi asiaa, että Gun Valkyrie on suuri pelinautinto, mutta lyhyt sellainen.

Oi vaikeata valintaa

Gun Valkyrien ase valikoima on suppeahko, aseita on vain yhteensä kolme, joista kaksi on vain Kellyn turvana. Aseita voi kuitenkin päivittää erilaisilla Power-Up'eilla, jotka maksavat maltaita, eikä niitä kaikkia voi saada. Kun ja jos viholliset pääsevät yllättämään joka suunnast, niin ei siinä mitkään aseet auta, siksipä turvana on myös kaksi GV-attackia. Toisen voi tehdä maassa ja toisen ilmassa, maassa tapahtuva hyökkäys tuhoaa kaikki normaalit viholliset ympäriltä, kun taas ilmassa tapahtuva hyökkäys kohdistuu katseen osoittamaan suuntaan. GV-attackia ei voi tehdä loputtomasti, vaan määrää säätelee GV-fuel tankki. Polttoainetta saa lisää vihollisista ja jet-packilla taiteilusta.

Kävellen, vaiko kenties lentäen?

Jet-pack on erikoinen valinta, kun muissa Gun Valkyrien kaltaisissa peleissä on kunnon lento-toiminto, eikä tietyn ajan lentoa. Mutta mikäli hallitsee jet-packin seikat, niin periaatteessa maahan ei tarvitsisi laskeutua keräämään lisää lento voimaa ollenkaan. Tämä siis periaatteessa, mutta täytyy olla todellinen virtuoosi mikäli tuohon pystyy, helppoa se ei todellakaan ole. Jet-packilla säätämiseen ollaan turvauduttu liikaa, ja se ei ole hyvä asia. Jos edes pelintekijät olisivat älynneet laittaa jet-packin Dash -liikkeen A-nappulaan, jolla ei ole pelissä mitään virkaa, mutta kun ajatuksen juoksu on tekijöillä loppunut juuri siihen kohtaan. Dash -liikkeen voi tehdä liikuttamalla vasenta tattia haluamaansa suuntaan, jonka jälkeen tattia pitäisi vielä painaa jotta peli ymmärtää tehdä dashin. Itse huolestuin tästä systeemistä, sillä se alkoi parin kentän jälkeen syömään virallisesta ohjaimesta tatin nappia, siispä siirryin third-party ohjaimeeni (Interactin Powerpad). Muutos oli huomattavissa, sillä Powerpadissa on tarpeeksi jäykät napit tateissa, joten ne ei kulu helposti, ja muutenkin Powerpad oli kuin juuri tehty Gun Valkyrietä varten. Suosittelen siis muitakin säästämään virallista ohjainta ja hankkimaan esimerkiksi Powerpadin (Firestormin ohjain on saanut vain risuja Gun Valkyriessä).

Kuuleeko maa?

Gun Valkyrien musiikit ovat rauhalliset, eivätkä mitään hirveätä teknoa tai jyskettä & räminää. Toisaalta musiikit ovat hieman yksitoikkoiset ja hiljaiset standardi asetuksilla, sillä ne hukkuvat ötököiden lahtaamis ääniin. Joissakin kentissä vaaditaan tarkkaa keskittymistä ja taustalla soi leppoisa musiikki, no ehkä liiankin leppoisa, sillä jos on päässyt mukavaan istumis asentoon niin alta aikayksikön alkaa uni tulla. Yritä siinä sitten keskittyä loikkimiseen kun nukuttaa, mikäli hyppää harhaan ja tippuu alas, sitten taas alusta koko kenttä, se pistää hieman vihaiseksi kun on yrittänyt kenttää jokusen tunnin ja työ menee hukkaan. Vihollisten örinä on lähinnä huvittavaa, kuulostaa ihan siltä kuin joku leikkisi äänivibralla tai Hornet lentäisi taivaalla.

Kaunista, ei vaan kuvittelinkin, vai kenties sittenkin.

Grafiikat ei paljoa päätä huimaa, juuri hyvän ja huonon välimaastosta, tyypillistä Segalta. Missään tapauksessa tämä ei ole huono asia, mutta parantamisen varaa olisi ollut todella paljon. Häiritseviä sahalaitoja vilisti pitkin ruutua, ei niinkään että se olisi pelaamiseen vaikuttanut, mutta se toisinaan häiritsi keskittymistä. Jos annetaan sahalaitojen olla ja keskitytään konkreettisiin tekijöihin grafiikoissa, niin sanoisin että mahtavaa työtä. Maisemat muistuttavat joiltakin osin Segan Phantasy Star Onlinea. Kenttien ulkonäkö vaihtelee elämättömistä ja kuihtuneista kanjoneista aina teknologisesti hyvin kehittyneisiin rakennuksiin, jokaista kuitenkin sitoo sama tekijä, samat viholliset. Olit sitten ulkokentässä tai sisällä, molemmissa on robotteja ja bio-teknologisesti tehtyjä örkkejä. Vihollisten graafisuuten ei olla paljoakaan panostettu, vaan ne näyttävät parissa minuutissa sutaistuilta polygoni-mössöltä. Toisin kuin pelkkiin klooni möngertäjiin, väli pomoihin on panostettu selvästi enemmän ja pääpahis on kenties hienoin näkemäni loppuvastus koko pelihistoriassa.

Mitä tästä jäi käteen?

Tir na Nogin maailma on mielikuvituksen kultakaivos, viholliset antavat todella hyvän haasteen ja mikäli ensimmäiset kentät tuntuvat liian helpoilta, niin pelin puolivälissä kenttiin tulee aikarajoituksia, niiden pitäisi antaa lisää haastetta. Taso pomot vaativat tiettyä taktiikkaa, jonka hahmottaa parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Pelin täydellinen läpäiseminen vaatii paljon keskittymistä ja kenttiin täydellistä perehtymistä. Juoni on hieman sekava ja vaatii 100% keskittymistä, eräällä se meinasi mennä täysin ohi, mutta kun siihen pääsee mukaan niin käsittää että juoni ei olekaan niin hilpeä ja iloinen. Gun Valkyrie on ehdottomasti hintansa arvoinen kokemus. Mikäli ei anna pituuden häiritä, en näe ainuttakaan syytä olla ostamatta sitä. Jos Segan pelit ja lajityyppi iskevät, joutuin jo pelikauppaan siitä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi