Kung Fu Chaos

"Everybody was kung fu fighting, those guys were fast as lightning" Näin svengaavalla biisillä sinut toivotetaan tervetulleeksi Kung Fu Chaoksen hulluun maailmaan. Kuten jo alkudemo kertoo, luvassa on annos huumoria ja nopeatempoista mätkintää. Leppoisa konsolifiilis iskee heti, sillä peliä on mukava pelata, se on helppo oppia, huumori on iskevää ja kenttien sekä tehtävien vaihtelu piristävää. Vaikka väitän, että peli on helppo oppia, se ei tarkoita, etteikö haastetta löytyisi. Ja koska itse peli on varsin lyhyt, on päädytty lukitsemaan lähes kaikki, mitä pelistä löytyy. Extraa sitten löytyykin uusista asusteista uusiin kenttiin ja minitehtäviin, myös joihinkin mielenkiintoisiin asetuksiin pääsee käsiksi vasta ne avattuaan.

Helppo päästä sisään, vaikea olla mestari.

Pelimekaniikka on varsin yksinkertainen, oikea tatti torjuu, X suorittaa voimakkaammat iskut, Y nopeammat iskut, B heittää sekä nostaa ja A hyppää. Eihän se tietenkään ihan näin yksinkertaista ole, sillä liikkeistä saa helposti ketjutettua näyttäviä komboja ja erikoishyökkäyksiä. Näitä voi myös harjoitella pelin omassa Rehearsal-osiossa. Pahemmat vastustajat vaativat erikoistaktiikoita, joita opetetaan pelin aikana. Useat kentät ovat varsin interaktiivisia ja niistä löytyy paljon heiteltävää, kuten kanoja, tuoleja, pöytiä ja pökertyneitä sotureita. Jokaisella hahmolla on omat yksilölliset liikkeensä ja erikoisliikkeensä. Erikoisliikkeisiin vaaditaan herjaamisesta saatavia pisteitä. Kun vastustaja on piesty maahan pitää perään heittää muutama ala-arvoinen herja. Jokaisesta onnistuneesta herjasta saa yhden pisteen, ja kun pisteitä on kasassa kolme on näyttävä superhyökkäys valmis. Muutamaksi esimerkiksi superhyökkäyksistä riittänee Chop & Styxin Winced howl of youth, jossa Chopin selässä matkustava Styx-vauva alkaa rääkymään räjäyttäen lähellä olevat vastustajat palasiksi, tai Lucy Cannonin silmitön sarjatuli haulikolla. Joskus pelaaja jää ikävästi monien vastustajien ympäröimäksi, jolloin ei välttämättä ehdi tehdä puolustusiskuja, mutta yleensä näistä tilanteista selviää kiertohyökkäyksellä, joka tönäisee vastustajia kauemmas ja antaa pelaajalle hetken aikaa hengähtää. Yleensä kuolema ei kumminkaan tule ninjan nyrkistä, vaan liikkuvan kentän ansiosta. Lähes kaikki kentät liikkuvat ja sinun on liikuttava mukana. Esimerkiksi talo sortuu ja sinun on hypättävä veneeseen. Peli neuvoo punaisin nuolin mihin suuntaan pitää mennä, ja kaiken tämän ohella on pidettävä runsaslukuiset vastustajat loitolla.

Vapise Hollywood, ninjat tulee!

Pelin sydän löytyy Ninja Challenge -moodista, jossa lähdetään tekemään elokuvaa "maailman parhaan ohjaajan" Shao Tingin kanssa. Elokuva on perinteistä kung fu -mäiskettä mysteerisiä ninjoja vastaan. Juoneen mahtuu kumminkin paljon kliseisiä kohtauksia, kuten prinsessan pelastamista, dinosauruksia, Giganticin törmääminen jäävuoreen sekä tietysti hautausmaat ja alienit. Näiden kohtausten väliin on laitettu myös muutamia minipelejä, kuten pelastusrenkaan heittelyä, jäävuorella tönimistä, stunttimiesten pelastamista ja prinsessan heittämistä. Tarkemmin kerrottuna Ninja Challengessa valitaan ensin hahmo, jolla lähdetään kuvaamaan leffaa. Hahmoja on 8, joista osa on kuitenkin aluksi lukittu. Aina ennen otosta saat pienimuotoiset ohjeet siitä, mitä pitäisi tehdä. Sitten vain "Lights, Camera, Action!". Se, miten hyvin saat mystisiä ninjoja teilattua joko heittämällä ulos ruudulta tai hakkaamalla, vaikuttaa siihen, kuinka monta tähteä kyseinen otos saa. Tarvitset aina vähintään kolme tähteä tai otos pistetään uusiksi. Neljän tähden saaminen on suhteellisen helppoa, mutta viisi tähteä on monessa otoksessa ylivoimaisen vaikea tavoite. Tämä harmittaa lähinnä siksi, että nimenomaan näillä otoksista saatavilla tähdillä avataan suurin osa lukoista.



Seuraava moodi onkin Battle Game, joka on käytännössä moninpeli. Aluksi valitaan pelataanko malliin "kaikki vastaan kaikki" vai tiimipelinä. Sitten valitaan hahmot ja halutessa tiimit. Valitaan kenttä ja siihen halutut säännöt, ja nyrkit heilumaan. Battle Gamen ähinöistä saa myös otoksen loputtua katsottua uusinnan. Uusinnat ovat hauskaa katsottavaa, sillä Kung Fu Chaos muuttaa pätkän elokuvaversioksi. Mukana on liikkuva kamera ja erilaisia pieniä kikkoja jotka saavat otoksen näyttämään paremmalta kuin mitä se todellisuudessa oli. Moninpeli yltyy välillä varsin kiivaaksi, ja valitettavasti myös hiukan sekavaksi. Etenkin muutamat minipelit nostavat moninpeliarvoa suunnattomasti ja niitä tulikin pelattua enemmän kuin tavallisia mätkintäotoksia. Kolmas moodi on Championship jossa otellaan tietyllä hahmolla pitkä rupeama monia otoksia putkeen ja lopussa eniten pisteitä saanut pelaaja tai tiimi on voittaja.

Lukkoja ja avaimia

Aina ennen Battle Gamea ja Championshipiä pääsee valitsemaan omat säännöt. Ensimmäisenä voidaan valita montako otosta pitää voittaa, jotta saa mestarin tittelin. Seuraavaksi valitaan taistelusäännöt eli Combat Rules. Mukava taistelusääntö on Mojo, jossa ensimmäisen tapon suorittanut pelaaja saa Mojon, ja hän saa pisteitä niin kauan kuin hänellä on Mojo hallussaan. Mojo on tarkoitus varastaa tappamalla kyseinen pelaaja ja koittaa pitää Mojoa itsellään mahdollisimman kauan. Tiimi tai pelaaja, jolla Mojo oli pisimpään erän loputtua, voittaa. Toinen taistelusääntö on Lives, eli lyhyesti pelaaja, jolla on eniten elämiä jäljellä otoksen loputtua, on voittaja. Sitten on tietysti Kills-sääntö, eli eniten tappoja otoksen lopussa. Mukana on myös Wooden Man -sääntö, jossa pelaajan on tarkoitus pistää palasiksi puisia nukkeja. Kuka onnistuu hajottamaan eniten nukkeja, on voittaja. Myös pelin nopeutta pääsee säätämään, mutta allekirjoittaneella se on yhä lukittuna. Hahmoille saa tietenkin vaihtoehtoiset vaatteet, voittamalla saman hahmon jossakin otoksessa. On pelissä vielä kaksi muutakin moodia. Nimittäin Miniseries ja Freestyle. Miniseries sisältää hahmokohtaisia pikkutehtäviä, jotka ovat tietysti lukittuina. Lukot saa auki pelaamalla Ninja Challengessa otoksia läpi 5 tähdellä. Jokaisella hahmolla on omat yksilölliset Miniseries-tehtävät.

Kaunista kung fua, mutta missä on Jackie?

Kuten monet ovatkin sanoneet, on osa Kung Fu Chaoksen hahmoista, vastustajista ja kentistä enemmän tai vähemmän suoria kopioita muista peleistä tai elokuvista. Mystisistä ninjoista ainakin keltaiset tuovat vahvasti mieleen Mortal Kombat -sarjan Scorpionin ja jäävuoreen törmäävä Gigantic ei varmasti kaipaa selittelyjä. Itse grafiikka on hämmästyttävän sujuvaa. Taustalla hyörii jos minkälaista ufoa tai viidakkoa, eikä Xbox ole moksiskaan. Hyvää ja tasaista ruudunpäivitystä ei ole saavutettu grafiikan kustannuksella, sillä ulkoisesti peli on erittäin nätti aina pieniä yksityiskohtia myöten. Usein pelaajalta jää paljon taustatapahtumia huomaamatta ja välillä löytääkin itsensä sortuvan sillan väärästä päästä. Äänet sopivat hyvin pelin luonteeseen ja grafiikkaan. Vanhoista Batmaneistä tutut "SLAP, BOW, BUNG" ovat osa pelin äänimaailmaa. Peli tukee tietysti DD5.1-järjestelmiä ja omia soundtrackejä.

Viimeinen isku

Yllä on jo niin paljon positiivista hehkutusta, että koitan tiivistää negatiiviset puolet tähän. Jotkut otokset ovat erittäin sekavia, ja vaativat kentän tarkkaa opettelua. Kaikki putoavat laatikot ja kaatuvat puut pitää muistaa vaikka unissaan. 5 tähden saaminen on joissakin otoksissa erittäin vaikeaa, miltei mahdotonta. Rento ja hupaisa fiilis loppuu heti, kun alkaa tosissaan kuvaamaan samaa otosta kymmenettä kertaa sen viimeisen tähden saamiseksi. Jos omistat useamman ohjaimen ja teillä käy usein kavereita esimerkiksi viikonloppuisin, niin Kung Fu Chaos voisi olla juurikin oikea peli. Jos pelaat Xboxia yksin pimeässä komerossa, niin Kung Fu Chaos alkaa tympimään väkisinkin muutaman päivän jälkeen. Jos et ole aivan varma pelistä, niin suosittelen etsimään jonkin videon pelistä, sillä kuvat eivät tee oikeutta pelin vauhdille ja fiilikselle.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi