Lumines

Sumimasen, watashi wa finrandojin desu

Kuten kaikki varmasti ovat huomanneet, Japani on ollut jo hetken aikaa in. Anime, manga, sushi, bushido, bukkake, seppuku ja Shinjuku ovat nyt pinnalla. Pelipuolellahan nousevan auringon maan valta on ollut jo pitkään selvää, ainakin erilaisten puzzle-pelien suhteen ketkään eivät rokkaa kuten Takeshi ja Kitano. Kierolla kansalla on myös kiero kieli, mutta onneksi palikoiden kieli on globaalia, joten Luminesin Japani-versiokin avautuu helposti. PSP:n ensimmäisiä pelejä mietittäessä tämä itseään raflaavasti "puzzlefusionina" mainostava peli, jonka nimestä tulee talvi mieleen, ei ehkä ole ensimmäisenä listalla. Syytä kyllä on.

Pelin idean olen joutunut selittämään ihmisille noin 50 kertaa, eikä se tunnu helpottuvan. Helpointa olisi ottaa PSP esiin ja näyttää, mutta koska en halua kaikkia tämän lukevia ihmisiä kotiovelleni vaatimaan demonäytöstä, pelin ideaa voi luonnehtia seuraavasti: Näkökulmasta riippuen kyseessä on joko yksinkertaistettu tai viritetty Tetris. Pelialueelle tulee palikoita neljän palikan neliöinä (2x2), ja palikoita on kahta väriä. Sinun hommasi, maailmanpelastaja, on askarrella samanvärisistä palikoista jälleen 2x2 neliöitä, jotka taustamusiikin tahtiin ruudun halki (vasemmalta oikealle) liikkuva aikajana pyyhkäisee sitten pois. Varsinaiset pisteet kuitenkin taotaan keräämällä yhden aikajanan pyyhkäisylle useampia näitä neliöitä, mikä onnistuu myös tekemällä esimerkiksi pienen parkkiruudun kokoinen alue oransseja palikoita. Pelin idea on yksinkertaisen nerokas, video kertoo enemmän kuin tuhat väärinvalittua sanaa.

Eli Tetris, jonka sääntöjä on muutettu, mitä sitten? Musiikkia maestro, sillä jammaava taustamusiikki vaihtuvine tempoineen on pelin suola. Biisin mukana vaihtuvat myös taustakuva ja palikoiden väritys. Aikajanan, joka siis on tilanraivaamisen a ja o, liikkuminen riippuu aivan sillä hetkellä soivan biisin temposta. Tällöin hitaat biisit ovat täyttä tuskaa, kun ruutu on täynnä tavaraa, mutta jos tilaa on enemmän, on enemmän aikaa askarrella pisteikkäitä komboja. Eri biisejä tuntuu olevan aivan tarpeellinen määrä ja kappaleet ovat ehdottoman hyvin soveltuvia tällaiseen. Ilman musiikkia peliltä katoaisi yli puolet viehätysvoimastaan.

Shinin'

Pelin ytimeksi muodostuu Challenge Mode, jossa peli vaihtaa biisiä ja ulkoasua tietyn ajan välein. Tässä moodissa myös tienataan uudet kappaleet ja teemat käytettäviksi Single Skin Modessa, jossa pelaaja saa vapaasti valita jo pelatuista skineistä haluamansa. Lisäksi löytyy Puzzle Mode, jossa kone kehittää pikkupuzzleja riesaksi, sekä niin konetta kuin toista PSP:tä vastaan tapahtuva VS Mode, sekä normaalipeliin aikarajan asettava Time Attack Mode. Asetuksien lisäksi pelissä ei muuta olekaan, minimalismi on kaunista.

Pelaaminen tapahtuu siis hallitsemalla ylhäältä keskeltä tulevia palikoita. Nuolinäppäimillä palikkaneliötä siirretään pitkin pelialuetta ja vastapäisistä napeista neliötä pyöritetään haluttuun asentoon. Kontrolleja voi vaihtaa haluamikseen, joskin itse olen pelannut tavalleni uskollisena oletusnäppäimillä, ja havainnut sen varsin toimivaksi systeemiksi. Ainoa ergonominen noottini kohdistuu lähinnä ylipäätään taskukoneisiin, sillä keskittyessä konetta tulee pidettyä lähellä kasvoja niin, että vaipuu kyyristyneeseen asentoon ja muutaman 45 minuuttiseksi venähtäneen Challenge Moden jälkeen olo on jumissa.

I hear the music in my soul

Graafisesti peli on hyvännäköinen. Villejä 3D-efektikikkailuja ei kaksiulotteisessa pelissä valitettavasti nähdä, mutta taustakuvista alkaen aina palikoiden asuun graafinen ilme on värikäs, piristävä ja mukaansatempaava. Ei siis mitään ihmeellistä tai järisyttävää, mutta hyvännäköistä ja ennen kaikkea toimivaa perusulkoasua, joka näyttää hyvältä PSP:llä. Graafinen ulkoasu ja äänimaailma myös tukevat toisiaan.

PSP:n omilla kaiuttimilla pelatessa peli on oikein mukavaa menoa, mutta lopullista uppoutumista varten kannattaa käyttää kuulokkeita, ja julkisissa tiloissa tämä on sekä lähes edellytys kuulemiselle että myös hyvien tapojen mukaista. Kuulokkeilla kappaleet todella avautuvat, ja pelaaja pääsee Tetsuya Mizuguchin (Rez, Space Channel 5, Sega Rally) tarkoittamalle tasolle rytmin tarttuessa todella mukaan pelaamiseen. Pelin tapahtumista, kuten neliöiden pyörityksistä ja tuhoutumisista, aiheutuvat ääniefektit sopivat musiikkiin kuin ne olisivat alunperinkin tarkoitettu juuri niille paikoille.

Ainoana valituksena mainitsen molemmissa testaamissani peliyksilöissä (Japani ja USA) kahdella eri PSP:llä olleet lievät levyongelmat. Japani-version levy ei meinannut tulla tunnistetuksi ja USA-version levy jumitti välillä horroksesta keskelle pelitilannetta tultaessa. Jumittamisen huomasi klassisella tavalla: biisi jää jumittamaan tietylle välille, kuten LP-soittimissa konsanaan. Lisäksi pelin aloituksessa on mielestäni epäilyttävän helppoa tahkota todella nopeasti sievoinen summa pisteitä hyödyntäen "ruutu tyhjäksi" ja "vain yhtä väriä jäljellä" -bonuksia, mutta ehkä ne kuuluvat osana pelin sääntöjä, joita oppii kokemuksen myötä hyödyntämään.

PSP:n julkaisupelien joukosta Lumines kohoaa esiin hieman yllättäen. Lumines on asiallisen yksinkertainen palikkapeli, josta irtoaa hupia pidemmäksi aikaa. Tästä kiitos pelin audiovisuaaliselle ilotulitukselle, joka saa pelaajan aina tuntemaan itsensä tervetulleeksi yrittämään, josko tällä kerralla venyisi vielä skinin tai kaksi pidemmälle.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi