Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näytänkö minä NÄIN hyvältä tennishameessa?

Ulkona tuoksuu kevät, aurinko paistaa ja vierestä kuuluu kovaa ähinää. Telkkarissa liikuskelee virtuaalisesti hikoileva Serena Williams, jonka puhina kantautuu myös samalla sohvalla istuvan korviin. Kylläpä tuntuu mukavalta palata TopSpinin pariin. Eipä sitä joutunutkaan odottamaan kuin vaivaiset 13 vuotta.

Tennis ei ole oikeassa maailmassa kovin helppo laji, sillä pelin tuoksinnassa pitää pysyä hereillä koko ajan. Ei se myöskään virtuaalisesti ole mikään läpihuutojuttu, mutta kun sisään on laitettu tarpeeksi tunteja, alkaa homma jo sujua.

Alku kangerrella saa, jos loppu kaunis on

Muiden 2K-pelien tapaan TopSpin noudattaa tuttua kaavaa. Ensiksi startataan oman pelaajan polku MyCareerissa. Hahmo kehittyy sitä mukaa, kun matseja tulee sisään. Samaa voi sanoa myös omista taidoista, sillä jokaisen turnauksen alussa on mahdollisuus harjoitella lyöntejä ja sparrailla muiden tennistähtien kanssa.

Aika nopeasti käy ilmi, että TopSpin ei ole helppoa yhden nappulan läpsyttelyä. Jokaisesta näppäimestä irtoaa erilainen lyönti, kuten esimerkiksi neliötä painamalla syntyy rysty-alakierre. Palloa mäiskitään joko napauttamalla tai painamalla nappulaa pohjassa. Lataamisen etuna on niin sanottu voimalyönti, jota on vaikeampi palauttaa.

Koska lähestymistapoja on monia, harjoittelu kannattaa. Tekoäly ei ole mikään eilisen teeren botti ja jo helpolla vaikeustasolla ottelu alkaa sakata. Tenniksessä onkin tärkeää muistaa taktikointi, eli esimerkiksi vastustajan juostessa verkolle pallo kannattaa mäjäyttää korkeana takaviivaa kohti. Aina se ei kuitenkaan riitä, ja silloin on hyvä hetki käydä kasvattamassa hahmonsa ominaisuuksia treenaamalla. Keskittymällä esimerkiksi kämmenlyönteihin ja aloituksiin voi olla kuin Pete Sampras.

Tennispallo vasten mun kasvojani

Useiden treenien jälkeenkin muutamat asiat nostavat savua korvista. Esimerkiksi tähtäämisen pitäisi toimia vasenta tattia liikuttelemalla. Usein pallo menee sinne mihin haluaa, mutta toisinaan virtuaaliukko lyö vähän sinnepäin. Huonoista iskuista ei voi pelkästään syyttää peliä, sillä netissä vastustajat osaavat iskeä juuri oikeaan koloseen.

Nettipeli on ihan oma lukunsa, jossa taitotaso vaihtelee ääripäästä toiseen. Usein kuitenkin tulee turpaan niin, että tukka lähtee. Netissä jokaisella on samat hahmot valittavanaan, minkä pitäisi olla matsien tasoittava tekijä. Osa pelaajista tuntuu olevan virtuaalisen tenniksen jumalia, sillä jo pelkkä syötön takaisin lyöminen oli mahdotonta. Herakleet viskovat palloa niin kovalla voimalla, ettei ehdi kissaa sanoa. TopSpinin matchmaking ei oikein toimi, sillä aloittelijat päätyvät usein superihmisten kanssa nokikkain.

Tekoäly, orjattareni

Omasta sohvannurkasta pelatessa homma pysyy paremmin hallinnassa. Tekoälyä pystyy jopa huiputtamaan syöttämällä joka kerta kentän toiseen laitaan ja palauttamalla toiseen. Tällä juustotuksella matsit ovat ohi nopeasti ja taitopisteitä ropisee. Pidemmän päälle tyyli käy tylsäksi, mutta ei hätää: kovempia vastustajia on vielä tulossa.

MyCareer etenee maailmankolkasta toiseen ja siinä vieraillaan kaikilla tunnetuilla areenoilla. Niissä pääsee ottamaan itsestään mittaa tennismaailman kerman kanssa. Taistelua ei tarvitse onneksi käydä täysin yksin, vaan maineen kasvaessa mukaansa voi palkata valmentajan. Koutsi kantaa mukanaan yksilöityjä taitoja, joista on hyötyä kentällä. Buustien avulla omasta hahmosta muovautuu tunnettu pelaaja, minkä huomaa ylistyssanoja sisältävistä tekstiviesteistä.

Kuin koiperhonen liekissä

Areenat ovat ihan hienoa katseltavaa ja tunnelma muuttuu päivän vaihtuessa illaksi. Samaa ei voi sanoa pelaajista. Lähikuvaan päästessään hahmot ovat suhteellisen muovisen näköisiä. Myöskään musiikki ei tarjoa paljon vaihtelua, sillä vaikka kappalelista on laaja, lähes jokaisessa valikossa ja matsin alussa toistuu sama kappale. Swedish House Mafia ja The Weekndin Moth To A Flame -kappaleesta muodostuu aikamoinen korvamato.

Muu äänimaailma vie nopeasti paikan päälle seuraamaan tennistä. Ohjaimen kaiuttimesta kajahtavat ilmoille niin tuomarin huudot kuin pelaajien ähinät. Yleisö kohisee ja hurraa tilanteen muuttuessa ja arnoldmaiset ääntelyt antavat immersion oikeasta kaksintaistelusta.

Tennis on hauska laji, eikä sille ole hirveästi virtuaalisia vastineita. TopSpin 2K25 tuo pöytään sen minkä lupaa, vaikka nettipelin epäreilut kohtaamiset jäävät kalvamaan mieltä pitkäksi aikaa. Se on harmillista, sillä vasta netissä se pääsee oikeuksiinsa. Urheilu kun on harvoin yksin mukavaa.

Kirjaudu kommentoidaksesi