Paperinohut seikkailu
Italianamerikkalainen putkimies Mario on viime vuosikymmeninä ollut täystyöllistetty. Pyylevä viiksivallu aloitti tasohyppelijänä, mutta hänet on hiljattain pakotettu muun muassa osallistumaan olympialaisiin ja toimimaan lautapelihahmona. Eräänä kekseliäimmistä muunnoksista pidetään vuonna 2000 Nintendo 64:lle julkaistua Paper Marioa. Tässä klassisen Super Mario RPG:n henkisessä jatko-osassa Sienivaltakunnan tutuiksi tulleet hahmot olivat kaksiulotteisia ja paperinohuita. Pelin sisältämä 2D- ja 3D-grafiikkojen yhdistelmä johti hienoihin pelillisiin innovaatioihin, kuten rakkaan putkimiehemme muuttumiseen lennokiksi.
Paper Mario: Sticker Star on Intelligent Systemsin kehittämä suoraviivaistettu versio sarjaksi venyneestä roolipelistä ja seikkailusta. Se hylkää edeltäjiensä kevyen hahmonkehityksen nopeamman kokemuksen tieltä. Wiin Super Paper Marion reaaliaikainen taistelu on kuitenkin kaikeksi onneksi hyllytetty tutun vuoropohjaisen rähinän tieltä. Vihollisilla on edelleen tietty määrä osumapisteitä, mutta vastustajien päihittämisestä ei enää palkita kokemuksella, vaan kolikoilla, energialla ja tarroilla.
Sticker Starin keskiössä olevia joka paikasta löytyviä tarroja käytetään puolustus- ja hyökkäysliikkeisiin. Sienen, kilpikonnankuoren ja tulikukan kaltaisten tavaroiden käyttötarkoitus on jokaiselle Marion ystävälle ilmeinen, mutta esimerkiksi pölynimurin tai tuulettimen hyödyntäminen vaatii hieman enemmän pohdintaa. Tarroja löytyy maastosta, minkä lisäksi varastoaan voi halutessaan täydentää kaupoista.
Tuttu ja turvallinen
Paper Mario: Sticker Star sisältää moneen kertaan nähdyn valikoiman teemoittain jaettuja tasoja. Muun muassa autiomaahan, metsään ja lumikentille sijoittuvissa maailmoissa tulee mieleen, että omaperäisyyttä voisi olla enemmän. Onneksi mukana on näppäriä yksityiskohtia. Marion mukana kulkevan Kersti-tähden avulla osaa ympäristöstä voi muokata esimerkiksi kääntämällä vinossa olevan oven oikeaan asentoon. Ongelmanratkaisut ovat useimmiten päivänselviä. Kokenut pelaaja läpäisee Sticker Starin pitkässä viikonlopussa, ja jää jumiin vain muutamassa kohdassa tietyn tarran puuttumisen takia. Vaikeustaso on yleisesti ottaen matala.
Uusintapeluuarvoa lisäämään mukaan on lisätty ainoastaan mahdollisuus kerätä tarroja virtuaaliseen museoon. Moninpelaamaan ei pääse, joten Sticker Star jää lopputekstien jälkeen todennäköisesti pölyttymään hyllyyn. Ongelmien aiheuttajaksi jälleen osoittautuvan Bowserin ja hänen kätyriensä nöyryyttäminen on kuitenkin sen verran koukuttavaa, että uusimman Paper Marion kokee mielellään viimeiseen käänteeseen saakka. Värikkäät kentät, iloinen musiikki ja kuin suoraan sarjakuva-albumista karanneet hahmot muistuttavat pelaajaa jatkuvasti siitä, että hän on ystävien seurassa.
Kosketusnäytöstä ei ikävä kyllä ole juuri iloa. Sieltä käsin valitetaan käytettävät tarrat, mutta muuten tekijät eivät ole vaivautuneet hyödyntämään 3DS:n mahdollisuuksia. Osa Sticker Starin viehätyksestä perustuu sen tuttuuteen, mutta paikoin meno vaikuttaa liiankin turvalliselta. Tutun tuntuiset tasot voisivat olla rönsyilevämpiä samoihin maisemiin sijoittuvan ja kekseliäämmän New Super Mario Bros U:n tapaan.
Lähes koko spektri
Paperiteemaa ei lopulta käytetä Sticker Starissa tarpeeksi hyödyksi. Huonossa kunnossa olevat kohdatut hahmot roikkuvat reunoista rullalle menossa olevien siivujen tavoin, mutta nämä visuaaliset yksityiskohdat eivät vaikuta pelattavuuteen millään tavalla. Pettymys saa muistelemaan vanhoja Paper Mario -sarjan mielikuvituksellisia osia, joissa päähahmo pystyi muun muassa menemään rullalle ahtautuakseen matalista raoista.
Sticker Starin parissa ei koe kovin montaa ikimuistoista hetkeä. Intelligent Systemsin uusin peli tuo mieleen ammattitaitoisesti tehdyn perinteisen Mario-tasoloikinnan, jota ryyditetään tarroilla ja vuoropohjaisilla taisteluilla. Peli sisältää kuitenkin Paper Marioille ominaista äkkiväärää huumoria, joka tekee tarinasta seuraamisen arvoisen. Sen maailmat ovat lisäksi sopivan värikkäitä tuodakseen hymyn huulille näinä synkkinä talvisina aikoina. Ensimmäisen taskukonsolille julkaistun Paper Marion ei kokonaisuutena tarvitse hävetä isoveljiensä rinnalla.
