Yo-kai Watch

Pokémoniksi Pokémonin paikalle

Yo-kai Watchista puhuttaessa on melkein pakko mainita Nintendon käsikonsoleilla nähdyt Pokémon-pelit. Kumpikin näistä sarjoista on nimittäin muutakin kuin vain nippu pelejä – ne ovat ilmiöitä. Taisteluturrikoilla on jos jonkin sortin oheistuotetta, ja samaan tuntuu Yo-kai Watch pyrkivän. Sarja on saanut tähän mennessä muun muassa oman piirrettynsä, manga-sarjakuvansa, lelunsa sekä erikoisesti myös oman tanssinsa. Lisää on varmasti luvassa, etenkin pelien alkaessa saapua länsimaiden markkinoille.

Ensimmäinen Yo-kai Watch -roolipeli tekee tuloaan Eurooppaan, kun kolmas osa jo kolkuttelee japanilaispelaajien ovia. Mikäli jatko-osat ovat vähintään yhtä viihdyttäviä, sopisi niiden saapuvan myös kotomarkkinoille myyntiin.

Omituisten otusten kerho

Yo-kai Watchin kehittänyt Level 5 -studio on aiemmin työstänyt muun muassa Inazuma Eleven- ja Professor Layton -pelit. Heidän tämänkertaisen työnsä tulos on lämminhenkinen ja pidettävä, joskin taistelumekaniikaltaan erikoinen. Se on niin pirteä, että sen voisi kuvitella olla suunnitellun nuorempia pelaajia silmällä pitäen.

Käydään ensin läpi perusasiat, kuten mitä ovat seikkailun nimiolennot. Yo-Kait ovat erinäköisiä ja -kokoisia otuksia, joita on joka puolella ympärillämme. Niitä ei vain näe omin silmin, vaan niiden bongaamiseen tarvitaan Yo-Kai Watch -nimen saanut erityislaatuinen kello. Voit kuitenkin tuntea niiden läsnäolon, mikäli kaverisi saa yhtäkkiä raivonpuuskan, saat yhtäkkiä sudennälän tai enosi itsetunto tippuu sekunnissa pohjamutiin. Pelin edetessä selviää, että omituiset otukset voivat vaikuttaa ihmisiin mitä erinäisimmillä tavoilla. Ulkoasuiltaan hahmot ovat varsin erilaisia, sillä osa niistä muistuttaa ihmisiä, osa eläimiä ja onpa osa lainannut ulkomuotonsa erilaisilta esineiltä.

Seikkailu lähtee käyntiin erikoisella ilmoituksella, joka informoi pelin tapahtumien ja henkilöiden olevan fiktiivisiä. Tätä toivottavasti itsestäänselvää asiaa saattelee päähahmon nimen ja sukupuolen valinta. Näillä eväin lähdetään seuraamaan peruskouluikäistä nuorta, jonka koulutehtävänä on kerätä kesän aikana tukku hyönteisiä. Asia ei tietenkään käy noin vain, sillä Yo-kait ilmestyvät päähahmon elämään kuin yllättäen.

Vieraslajit haltuun

Kuten Pokémonissa, ei tässä pelissä kerätä vieraslajeja omaan käyttöön, vaan niiden kanssa ystävystytään. Kun Yo-kait toteavat pelaajan olevan ystävävyyden arvoinen, saa niistä kumppanin, jonka voi halutessaan ottaa omaan tiimiin taistelemaan. Otuksen eivät kuitenkaan noin vain ystävysty pelaajan kanssa, vaan niitä pitää pahimmillaan maanitella lukemattomia eri kertoja syöttämällä niille taistelujen aikana erilaista ruokaa. Tämä voi olla harvinaistempien ja kranttujen otusten kohdalla hermojaraastavaa puuhaa, kun taas heikommat rutjakkeet haluavat tehdä tuttavuutta muutaman perustaiston jälkeen.

Otuksia pelimaailmana toimivassa kaupungissa on reilusti, yhteensä yli parisensataa. Aikaa niiden keräämiseen, siis ystävyyden solmimiseen, saa kulumaan halutessaan todella paljon.

Omien, tai siis ystävystettyjen, otusten kokemustasoja voi kasvattaa kartuttamalla kokemuspisteitä. Kokemusta haalitaan kahdella tapaa: taistemalla joka puolelta löytyvien Yo-kaiden kanssa tai suorittamalla tehtäviä. Taisteleminen tulee käytännössä kovin tutuksi pelin edetessä, kun taasen tehtävät ovat vapaaehtoisia. Tehtävien suorittaminen on kuitenkin hyvää vaihtelua, vaikka suurin osa niistä onkin erilaisten esineiden noutamista tahi taistelujohdannaista puuhaa. Ne kuitenkin estävät kypsymästä taisteluun liian nopeasti.

Kyseessä on varsin mainio seikkailu, jonka luulisi viihdyttävän etenkin hieman nuorempaa pelaajakansaa.

Yo-kainen taistelee

Roolipelin taistelumekaniikka on varsin erikoinen. Pelaaja ei pääse suoraan vaikuttamaan otusten perushyökkäyksiin, vaan jokainen Yo-kai mätkii vastustajia oman mielensä mukaan. Konsolia pitelevän henkilön pääasialliseksi tehtäväksi jää sen sijaan otusten erikoisliikkeiden aktivointi. Kun hahmojen kykymittarit ovat täynnä, voi pelaaja käynnistää erikoismanööverit joko piirtämällä kuvioita, naputtamalla ohilentäviä pallukoita tai pyörittämällä ympyräkuviota 3DS:n alanäytöllä. Kosketusnäyttä onkin koetuksella, etenkin kiivaampien taisteluiden aikana.

Välillä hallinta perustaisteluissa tuntuu liian vähäiseltä, etenkin kun millään hirmulla ei ole erikoishyökkäyksiä valmiina käyttöön. Pientä lisää toimintaan tuovat esineiden käyttö, hyökkäyksen kohteen valitseminen ja hahmojen epäsuotuisten olotilojen puhdistaminen. Näiden toimintojen ohella pelaaja pääsee pyörittämään taistelussa olevia otuksia oman mielensä mukaan reserviin ja etulinjaan. Tämä tuo mukaan hivenen taktisuutta. Pomotaistelut sen sijaan voivat äityä nopeatempoisiksi, kun olentoja joutuu parantelemaan, hyökkäyttämään ja vaihtelemaan toistuvasti. Taistelusysteemi on onneksi helppo omaksua, mikä helpottanee etenkin nuorempien pelaajien Yo-kai-kokemusta.

Vaikeustasoltaan peli on helpon puolella. Kokemustasoja kerääntyy tarinaa pelatessa suhteellisen hyvin, etenkin mikäli taistelijoita ei vaihda uusiin kovin usein. Osassa pomotaisteluissa sen sijaan voi olla hätää kärsimässä, mikäli omat örmyt eivät ole tarpeeksi voimakkaita. Osa huvista saadaan kuitenkin kierrättämällä uusia ystävyyksiä taistoissa, jolloin mukaan tulee hieman vaihtelua.

Kaikkea kerätään

Peli alkaa ötököiden keräämisellä, minkä lisäksi haltuun otetaan niin kaloja sekä itse Yo-kaita. Kerättävää riittää reilun paljon, mikä lisää pelattavan määrää roimasti. Seikkailun tarinaosuuden voi läpäistä hieman päälle parinkymmenen tunnin, ja sen jälkeen koluttavaksi aukeaa melkoisesti uutta koettavaa. Jokaisen lähemmäs parinsadan Yo-kain kanssa ystävystyminen on jo itsessään haaste, johon voi kuluttaa tunteja tuntien päälle.

Peli on lämminhenkinen, varsin hienon näköinen 3DS-standardeilla ja siitä haluaa pitää. Puitteet ovat pirteät ja pelialueena toimiva Springsdale-kaupunki sympaattinen. Se ei ole tolkuttoman suuri, mutta siitä löytyy tutkittavaa moneksi toviksi. Tarina sen sijaan on varsin lattea, sillä juonen voisi hyvin tiivistää pariin lauseeseen.

Ääninäyttelyä kuullaan vain harvakseltaan. Se on kuitenkin enimmäkseen maittavaa, etenkin päähahmon vierellä heiluva Whisper-olento on eläväisen kuuloinen. Musiikkirintamalla on mukavan yhtenäinen linja, sillä sävellykset voi helposti niputtaa saman pelin äänimaisemaan. Kappaleet ovat varsin mallikkaita, mutta mitään elämää suurempaa ei tarjolla ole.

Maittava seikkailu

Älkää antako Yo-kai Watchin saamien tähtien häiritä. Kyseessä voisi hyvinkin olla neljän tähden peli, mutta meno tuntuu usein kovin yksinkertaiselta. Sen monessa osa-alueessa ei ole suoranaista moitittavaa, mutta roolipeligenren parhaimpaan kastiin nimikkeen rahkeet eivät aivan riitä. Kyseessä on silti varsin mainio seikkailu, jonka luulisi viihdyttävän etenkin hieman nuorempaa pelaajakansaa.

Kirjaudu kommentoidaksesi