Tervetuloa sijaisnäyttelijäksi

Stuntman on mm. Driver-peleistä tutun Reflections Interactiven uusin tuotos, jossa pelaaja astuu elokuvien sijaisnäyttelijän kenkiin. Tarkoituksena on tehdä erilaisia stuntteja autoilla ja muilla moottoroiduilla kulkuvälineillä, edeten yhä suuremman budjetin elokuviin ja suurempiin ja haastavampiin stuntteihin.

Pelin varsinainen pihvi eli uramoodi on jaettu kuuteen eri elokuvaan, joista jokainen sisältää kolmesta viiteen erilaista stunt-kohtausta. Koska elokuvaa tehdessä aika on rahaa, edellyttää pelissä eteneminen kohtauksen selvittämistä vaaditun aikarajan sisällä. Sekään ei kuitenkaan vielä riitä: jokaisesta kohtauksesta löytyy joukko tehtäviä, joista riittävän suuri osa on suoritettava hyväksytysti ennen kuin kohtaus on purkissa ja voidaan siirtyä eteenpäin.

Kun jonkin elokuvan kaikki kohtaukset on hyväksytysti läpäisty, pääsee pelaaja ihastelemaan kyseisen elokuvan traileria ja sen jälkeen valtavalle stunt-areenalle suorittamaan eräänlaista bonus-stunttia yleisön mylviessä lehtereillä. Tämän jälkeen siirrytään seuraavan elokuvan pariin.

Jaaha, panokset kovenee

Ensimmäinen elokuva on englantilainen, Lontoossa kuvattava pienen budjetin englantilainen gangsterileffa "Toothless in Wapping", joka tuo mieleen "Lock, Stock & Two Smoking Barrels" -elokuvan. Tämän elokuvan stuntit eivät ole vielä kovin vaativia ja niitä tehdessä pääsee mukavasti peliin sisälle. Pelin muita elokuvia ovat mm. Indiana Jones -henkinen action-pläjäys "Scarab of the Lost Souls" sekä James Bondin jalanjäljissä kulkeva "Live Twice for Tomorrow".

Jokaisen stuntin alussa näytetään pelimoottorilla toteutettu videopätkä, jossa pelaajan nimetön alter ego kertoo ilmeisesti dokumenttia tekevälle kuvausryhmälle tulevan stuntin sisällöstä. Välillä näytetään lisäksi prerenderöityjä videopätkiä, joissa paljastetaan mielenkiintoisia tosiasioita stunttien teon arkipäivästä. Nämä tehtävien kuvaukset eivät kuitenkaan anna mitään tarkkoja tietoja esim. tulevan tehtävän reitistä, mistä johtuen uutta stunttia aloitettaessa monta yritystä loppuu heti alkuunsa, kun pelaajalla ei ole käsitystä siitä minne mennä. Pikku hiljaa homma alkaa kuitenkin selkiytyä ja joka yrityksellä pääsee hieman pidemmälle, kunnes lopulta stuntti saadaan - toivon mukaan - suoritettua kunnialla ja päästään siirtymään eteenpäin.

Oikean reitin pelissä löytää erilaisia symboleita seuraamalla. Suurin piirtein suuntaa antavien nuolien lisäksi stuntin eri tehtävät on merkitty symboleilla. Tehtävistä löytyy mm. autoja jotka pitää ohittaa tarpeeksi läheltä, autoja joita pitää seurata, esineitä ja kohteita joihin pitää törmätä, hyppyreitä, ahtaita paikkoja joista pitää sujahtaa kolhimatta läpi, ja niin edelleen.

Uramoodin lisäksi Stuntmanissa voi suunnitella omia stunttejaan yllämainitulla areenalla. Areenalle saa käyttöönsä lisää ajoneuvoja ja erilaisia ramppeja, esteitä ja muita vempaimia suoriutumalla uramoodin tehtävistä riittävän virheettömästi. Itse en stunttien suunnittelusta hirveästi innostunut, mutta tee-se-itse-henkilöille se tuo varmasti peliin lisäarvoa.

Pelistä löytyy myös Driverin tyyliin erilaisia minipelejä, joissa testataan pelaajan nopeutta ja/tai tarkkuutta erilaisilla radoilla. Nämäkin jaksavat kyllä viihdyttää ainakin vähän aikaa ja ovat ihan mukavaa ajanvietettä esimerkiksi silloin kun uramoodin tehtävissä menee hermot.

Tyylikäs kokonaisuus

Suntmanin graafisessa ilmeessä näkyy kyllä Reflectionsin historia Driver-pelien parissa. Kiiltävää maalipintaa ja säihkettä Gran Turismojen tyyliin ei pahemmin näy, mutta realismia ja murrettuja värejä sitäkin enemmän. Esimerkiksi ensimmäisen elokuvan tehtävissä Lontoon sivukadut esittäytyvät juuri sopivan ankean ja rähjäisen näköisinä. Rapatessahan tietenkin roiskuu, ja Stuntmanissa saavat autot ja muut kulkuvälineet sekä myös ympäristön esineet kyytiä varsin kiitettävästi. Autojen vauriomallinnus on hienosti toteutettu ja fysiikkamallinnus myös. Perinteisten laatikkopinojen sun muiden läpi hurjastellessa tavaraa sinkoilee ympäriinsä uskottavan näköisesti ja hommassa on kaiken kaikkiaan tekemisen meininki. Ruudunpäivitys on pelatessa suurimmaksi osaksi sulavaa, ainoastaan muutamassa kohdassa on havaittavissa pientä nykimistä. Tämä tuntuu tapahtuvan yleensä silloin kun ympärillä on runsaasti suuria rakennuksia.

Äänipuoli on hallussa myös. Tehtävien aikana soi taustalla kulloisenkin elokuvan henkeen sopiva musiikki. Tässä on onnistuttu todella hyvin, tosin esimerkiksi Scarab of the Lost Souls -tehtävien taustamusiikki liippaa niin läheltä Indiana Jones –tunnaria, että John Williamsilla voisi olla asiaan jotakin sanomista. Elokuvan ohjaaja on koko ajan radioyhteydessä pelaajaan, joten ruudulla näkyvien opasteiden lisäksi pelaaja kuulee neuvoja siitä, mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Ohjaaja myös esittää omia mielipiteitään aina tehtävän mennessä syystä tai toisesta mönkään, mikä on välillä hauskaa ja välillä hieman rasittavaa.

Onnistuneen - tai epäonnistuneen - tehtävän uusinnan katseleminen on tässä pelissä todellista herkkua. Koska tehtävien aikarajat ja reitit ovat suurimmaksi osaksi hyvin anteeksiantamattomia, on kamerat saatu sijoitettua juuri optimaalisella tavalla ja lopputulos on visuaalisuudessaan upeaa seurattavaa. Pieni miinus tulee kyllä siitä, että minkäänlaisia Driver-pelien tyyppisiä uusinnan editointimahdollisuuksia Stuntmanista ei löydy, mutta tämäkin unohtuu nopeasti elokuvamaisia uusintoja seuratessa. Uusintoja voi luonnollisesti myös tallentaa muistikortille niin kauan kuin tilaa riittää.

Kuten jo mainitsin, pelaajan saatua yhden elokuvan tehtävät suoritettua lävähtää ruutuun kyseisen elokuvan traileri. Trailerit ovat viihdyttävää seurattavaa perinteisen möreine miesäänineen ja muine kliseineen. Grafiikka trailereissa on ihan hyvän näköistä prerenderoitua animaatiota, mutta hienointa on se, että väliin on leikattu pätkiä pelaajan juuri tekemistä stunteista - ja nämä pätkät ovat nimenomaan pelaajan omista suorituksista. Tämä on todella mainio idea, joka selittää myös sen miksi Stuntman vaatii lähes megan verran tilaa muistikortilta.

Pelistä löytyy myös ekstramateriaalia, kuten mm. Driver 3:n traileri ja muutaman stunt-alan ammattilaisen videohaastattelut, jotka ovatkin mielenkiintoista katsottavaa.

Hyvä mutta huono

Suntmanin pelaaminen on lievästi sanoen mielenkiintoinen kokemus. Ensimmäisen elokuvan tehtävien jälkeen vaikeustaso nousee hurjaa vauhtia. Erilaiset autotehtävät ovat kaiken kaikkiaan melko järkevissä mittasuhteissa mitä vaikeuteen tulee, mutta tehtävissä, joissa ajellaan Sveitsin Alpeilla moottorikelkoilla tai Bangkokissa kolmipyöräisillä Tuk Tuk -takseilla, tuo ajoneuvon niin sanottu ohjattavuus vielä oman lisänsä pelaajan ahdinkoon. Lisäksi tehtävien aikarajat ovat usein niin armottomia, että on painettava kaasu pohjassa melkein alusta loppuun, mistä johtuen taas ajokin hallinta on välillä täyttä tuskaa. Pahimmillaan voi jotakin tehtävää jauhaa tunnista toiseen ennen kuin sen saa läpi ja tässä saattaa heikompihermoiselta jo usko loppua. Voin rehellisesti sanoa, etten muista koska viimeksi olisi jonkin pelin pelaaminen ollut näin lähellä aiheuttaa peliohjaimen integroimisen lähimpään seinään tai omaan päähän. Ja kuitenkin: kun tehtävän lopulta saa menemään läpi, on voitonriemu ja onnistumisen tunne uusintaa katsellessa niin suuri, että taas tulee hirveä hinku jatkaa eteenpäin.

Omasta mielestäni Stuntman jää kokonaisuutena reilusti plussan puolelle, mutta hyviä hermoja se kyllä pelaajalta vaatii. Mikäli pitkäjänteisyyttä riittää, tarjoaa Stuntman pelaajalle nautittavan ja palkitsevan pelielämyksen.