Wii U:n julkaisupelitarjonta on ollut kauttaaltaan laadukasta. New Super Mario Bros. U, Trine 2: Director's Cut, Assassin's Creed 3, Batman: Arkham City Armoured Edition ja kumppanit ovat tarjonneet rahoille erinomaista vastinetta. Tarjolla on kuitenkin myös pelipökäleitä, jotka mätänevät kaupan hyllyllä normaalia kevyemmällä hintalapulla varustettuna heti julkaisupäivänä. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: Tank! Tank! Tank! Kyseessä on tuotos, joka vie uskon ihmiskuntaan sekä pelikehittäjien haluun palvella kuluttajaa.

Tankki täyteen

Tank! Tank! Tank! on sarjakuvamaisella otteella tehty arcaderäiskintä. Pelin jujuna on mitä mielikuvituksellisimpien otuksien invaasion pysäyttäminen ampumalla niitä tankilla. Oli kyseessä sitten merestä nouseva Godzilla, pilvenpiirtäjän huipulle kiipeävä hämähäkkiarmeija tai kaupunkia terrorisoiva ampiaisparvi, ratkaisuksi riittää kaksi tulittavaa ajoneuvoa. Kaupungin vapauttaminen vihollislaumoista perustuu hyökkäysvaunun liikuttamisen ohella ampumispainikkeiden rämpyttämiseen. Isompaa murkulaa ampuvat panssarivaunut kun eivät ymmärrä pohjassa pidettävää liipaisinta. Kaupunkiympäristöstä on poimittavissa erikoisaseita, mutta niidenkin tehokkuus jää pomotaisteluissa räkäpäiden tasolle. Riviholliset toki kaatuvat ensimmäisestä osumasta pyssystä riippumatta, joten pelaaminen ei muutu missään vaiheessa liian syvälliseksi. Syvyyden puutetta korostaa erityisesti jonkinsorttisella automaattitähtäyksellä varustetut ammukset. Ihan jokainen kuti ei sentään osu viholliseen, mutta metrin tai kaksi ohimeneväkin laaki lasketaan riittävän tarkaksi osumaksi. Kiitos tästäkin vähästä.

Onneksi yksinkertainen sisältö on korvattavissa laajalla ajoneuvo- ja tehtävävalikoimalla! 20 erilaista tankkia on kunnioitettava luku, mutta valitettavasti niiden eroavaisuudet jäävät olemattomiin. Liikkumisessa ei tunnu olevan mitään eroa, eivätkä vaihtelevat ammuksetkaan eroa todellisuudessa toisistaan. Huumoria ei ole unohdettu, sillä esimerkiksi eräs kulkuneuvoista ampuu torvella epämiellyttäviä ääniä. Viimeisen tankin avaamiseksi täytyy kerätä lähes 500 mitalia, joita saa suorittamalla tehtäviä. Pelin laadun tuntien sellainenkin määrä tehtäviä itkettäisi, mutta valitettavasti Namco Bandain studiolla joku on saanut todellisen neronleimauksen: mitaleita varten pelaajan täytyy hinkata samoja tehtäviä yhä uudestaan ja uudestaan uusilla ajoneuvoilla. Yksi mitali per tankki per tehtävä. Jo kahdeksannen operaation avaamiseksi pitäisi suorittaa ensimmäiset haasteet useaan otteeseen. Kuivuvan maalin katseleminenkin viihdyttää enemmän.

Yksinpelin tarjoama kärsimys ei kuitenkaan ole paketin ainoa sisältö, sillä pelaajaa koetellaan myös moninpelissä. Verkkoon ei tietystikään ole mitään asiaa – sehän olisi 2010-luvulla tyypillistä ja hyväksi havaittua. Neljä erilaista pelimuotoa tarjoavat enemmän ja vähemmän epäonnistuneita variaatioita pelin mahdollisuuksista. Kampanjan tehtävien suorittaminen ryhmätyönä kavereiden tai tekoälyn ohjastamien panssariprikaatilaisten kanssa on aivan yhtä hirvittävää kuin yksinpelinäkin. Tiimimatsit sekä kaikki kaikkia vastaan -ottelut toimivat onneksi hitusen verran paremmin, vaikka yksinkertainen pelimekanismi vie siitäkin parhaan terän. Nelikon hämmentävimmässä pelitilassa GamePadin haltija ohjastaa jättiläisgorillaa, jonka iskuilla pitäisi saada eliminoitua King Kongin turkista hamuavat vastustajat. Apinoiden kuninkaan kankea liikehdintä viihdyttää massiivisten iskujen kera melkein kokonaisen ottelun ajan, ennen kuin sekin paljastuu lopulta aneemiseksi roskaksi.

Tankki tyhjänä

Surkea sisältö ei kuitenkaan jää pelin ainoaksi heikoksi osa-alueeksi. Tarkkaan rajatut kentät, vihollisten ulkoasu sekä pelin graafinen ilme olisivat hirvittäneet edelliselläkin sukupolvella. Ohjattavaa tankkia ympäröivät sahalaidat ja muovinen ympäristö saavat miettimään kehittäjätiimin tavoitteita ja ammattitaitoa. Kaksi pientä valonpilkahdusta pilkistävät kuitenkin tykinpiipun päästä. Sarjakuvamaiset välinäytökset ovat kohtuullisen tyylikkäitä, joskin dialogipätkät ovat samat kerta toisensa jälkeen. Tämäpäs saakin kiinnostumaan tehtävien uudelleenpeluusta eri tankeilla! Toinen mieltä piristävä ominaisuus on pelaajan naamavärkki, jolla tunnistaa kaverinsa tantereella. Rumaa pärstäkerrointa voi koristella sotakypärällä, kissanviiksillä sekä muilla tikahduttavan hauskoilla koriste-esineillä. Kyseessä lienee pelin paras anti, mikä kertookin paketin laadusta kaiken olennaisen.

Tank! Tank! Tank! on täysin kelvoton tekele, joka ei pystyisi perustelemaan itseään edes osana heikkolaatuista minipelikokoelmaa. Kevennetyn hintalapunkin kera se on edelleen sisältöönsä nähden aivan liian kallis peli suositeltavaksi kenellekään. Vaikka Wii U:n julkaisuikkunassa ei olekaan tarjontaa liiaksi asti, ei panssariräiskinnän pariin kannata syöksyä edes akuutissa pelivajeessa. Kyseessä on täydellinen rimanalitus Namco Bandailta. Toivottavasti japanilainen kehittäjätiimi ymmärtää edes hävetä.