Tiger Woods PGA Tour 2005

Tiikerin uudet kuviot

Siitä huolimatta, että Electronic Arts on parhaillaan pukkaamassa markkinoille vuoden 2006 urheilupelitarjontaansa, en millään malttanut jättää väliin mahdollisuutta tutkailla vielä viime tingassa jo lähes vuoden takaista Tiger Woods PGA Tour 2005:a. Mainion golf-sarjan kaksi edellisosaa ehostivat kaavamaista puttailua kiitettävästi, joskin vuoden 2004 versio tyytyi ainoastaan täydentämään edeltäjänsä luomia golf-standardeja. Analoginen svingi, kunnollinen PGA Tour -kausimoodi, lukuiset pelimuodot sekä Game Face -hahmoeditori tarjosivat virtuaalipallottelun parissa puurtamista enemmän kuin riittävästi, joten monet saattoivat vaivatta kuvitella Tiger Woods 2005:n olevan puhdas uusintakierros. Pieneksi yllätykseksi sisältö on kasvanut entisestään - melko hiuksenhienolla, mutta sitäkin tärkeämmällä askeleella.

Golfin pelaaminen vaatii keskittymistä ja tarkkasilmäisyyttä muodossa kuin muodossa, joten pelilliset uudistukset yleensä syventävät pelikokemusta entisestään. Tällä kertaa tähän kategoriaan lukeutuu kaksi uutta piirrettä, joilla on ristiriitainen suhde realismin kanssa. Hieman kiistanalaisella Tiger Visionilla helpotetaan puttausta osoittamalla pelaajalle millintarkka tähtäyspiste, jolloin pallo on vaivatonta upottaa koloon jopa useiden metrien etäisyydeltä. Rajoitetusta käyttömäärästä huolimatta toiminto on useimmille pelaajille ehkä liiankin kädestä pitävä, kun ruudussa muutoinkin komeilee suuntaa-antavat tähtäyskoordinaatit. Sen sijaan toinen uudistus, jalkojen sijainnin muuttaminen palloon nähden, antaa entistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa pallon lentorataan ja pyörimiseen - aivan kuten oikeassakin elämässä.

Erilaisten pelityylien yhdistäminen onkin Tiger Woodsin kotikonsoliversioissa toteutettu varsin toimivasti, sillä ominaisuuksia voi kytkeä päälle ja sulkea pois mielensä mukaisesti. Tiger Visionin ja Power Boostin kaltaisten toimintojen avulla pallottelusta voi helposti muokata arcademaisen nopeatempoista hassuttelua, mutta vastaavasti niiden poissaolo tekee pelistä entistä laskelmoivampaa. Pelintekijät tuntuvat rohkaisevan pelaajia realistisempaan suuntaan, sillä peli palkitsee haastavan TOUR-vaikeustason käyttäjät tavallista korkeammilla tulosvetokertoimilla. 

Tuttujen ja puolituttujen pelimoodien juhlaa

Tiger Woods 2004:n tavoin 2005:n pelilliset uudistukset ovat kuitenkin varsin pieniä verrattuna sisällöllisiin uudistuksiin. Esimerkiksi viime vuonna sarjassa debytoinut Game Face -hahmoeditori lukuisine vaatteine ja tarvikkeine on päivittynyt entistä ehommaksi Game Face II:ksi, jossa voi luoda vaikkapa täysin omakohtaisen svinginsä. Suurin, huomattavin ja ehdottomasti tärkein piristysruiske on niin sanottu Tiger Proofing, eli kenttien muokkaus lähes tiikerinvarmoiksi haastepaketeiksi. Erityisillä legendakolikoilla voi vaivattomasti vaikuttaa kenttien ulkonäköön, muotoihin ja kunnossapitoon, mikä ehdottomasti nostaa peli-ikää edellisosiakin korkeammalle.

Palloa päästään mätkimään lukuisissa pelimuodoissa, joista keskeisimmät ovat sijoitettu My Legend Pursuit -otsikon taakse. Näissä otteluissa pyritään keräämään itselleen mainetta ja kunniaa golf-maailman tunnetuimmilla kentillä vaikkapa kokonaiset kymmenen sesonkia kattavassa PGA Tour -kausimoodissa. Kovan haasteen saa myös Legend Tour -moodista, jossa mitellään tiukkoja kamppailuja EA Sportsin omien stereotyyppisten hahmojen lisäksi Jack Nicklauksen, Arnold Palmerin ja tietenkin itse Tiger Woodsin kaltaisten viheriöiden legendojen seurassa. Legenda-tittelin metsästys ei kuitenkaan lopu vielä tähän, siitä pitää huolen Legend Scenarios -moodin runsaslukuinen tehtävärypäs, jossa pelaajan on selviydyttävä useista valmiiksi asetelluista ottelutilanteista.

Laajojen ja kattavien ura-moodien lisäksi on hyvä myös rentoutua vähemmän vakavien yksittäisotteluiden parissa. Niin sanottujen perinteikkäiden pelimuotojen seassa ovat vanhat tutut Match Play, Stroke Play, Bestball, Four Ball, Skins, Stableford ja Alternate Shot, kun taas hieman arcademaisemmat pelimuodot ovat supistuneet Battle Golfiin, jossa reiän parhaiten pelannut pelaaja saa piinata vastustajiaan karsimalla näiden mailakokoelmia. Myös Skillzonen erilaiset tarkkuutta harjoittavat tehtävät ovat yhä mukana, kuten GameCuben sisäistä kelloa hyödyntävät Real-Time Events -kilpailutkin, jotka ovat pelattavissa ainoastaan moodin pelikalenteriin merkittyinä päivinä. Kokeneen kaveriporukan kanssa jokainen pelimuoto synnyttää nopeasti kilpailuhenkisen ilmapiirin, mutta erityisesti Battle Golf saattaa aiheuttaa yllättävänkin suuria katkeruuden puuskia. Kokemusta on.

Oman lisänsä tiettyihin otteluihin tuo muun muassa sääolosuhteiden muokkausmahdollisuus, joilla on suora vaikutus kentän ominaisuuksiin ja pallon lentorataan. Kaikkia pikkuhienouksia havainnoidessa tylsistyminen ei ehdi iskemään missään välissä, ja haastekin nousee mukavin harppauksin kilpailu kilpailulta. Siksi on tärkeää kehittää oman pelihahmon taitoja ja tarvikevalikoimia, jotta pallo pysyisi varmoin ottein väylällä ja viheriöllä bunkkereiden ja ryteikköjen sijaan. Tähän kuitenkin vaaditaan vaivan lisäksi rutkasti rahaa, jota napsitaan parempaan talteen itse kisojen lisäksi tuhdeilla sponsorisopimuksilla ja uhkarohkeilla vedonlyöntipanoksilla.

Tiikerinvarmaa jälkeä

Visuaalisesti Tiger Woods 2005 on tyytynyt hiomaan vanhaa grafiikkamoottoria, minkä seurauksena kuvanlaatu on entistä tarkempi. Positiivinen yllätys on myös huomattava parannus viime version ruudunpäivitysongelmiin, joskin vaivasta ei olla päästy aivan kokonaan eroon tälläkään kertaa. Suurin silmiinpistävä ero lienee katsojien poissaolo alueiden reunoilta, kun taas ilmaston vaikutukset näkyvät sitäkin selvemmin maisemissa. Luonnonkauniit puut ja ruohonkorret heiluvat tuulen mukana - toisin kuin eräiden hahmojen jäykähköt kampaukset. Muutoin golffaajat ovat realistisen oloisia niin ulkokuoren kuin liikehdinnän suhteen, joskin lukuiset ostettavat akrobaattituuletukset hipovat mauttomuuden rajaa.

Musiikillinen puoli tuntuu yhä parantuvan vuosi vuodelta, kun parin vuoden takainen jenkkirokki on vaihtunut BT-nimisen musisoijan rauhallisiin konerytmeihin, joita kuuntelisi mielellään keskittymistä vaativissa pääpelitiloissakin. Muutoin äänimaailma on ennallaan luontoääniä, golf-mailojen kilahduksia ja näkymättömän yleisön mylvintää myöten, minkä lisäksi selostajakaksikko myhäilee pelitapahtumille suhteellisen asiantuntevaan sävyyn. Harmi vain, ettei miekkosille ole keksitty hirveämmin uutta sanottavaa sitten viime kerran.

Tiger Woods PGA Tour 2005 laajentaa toimivan pelisarjan hyviä puolia entisestään. Vaikka erot alkavat olla vuosi vuodelta mitättömämpiä, Tiger Proofing -kenttämuokkausmahdollisuus nostaa pelin keski-ikää sen verran, ettei arvosanaa kehtaa erityisemmin pudottaa viime vuodesta. Tätä lukiessa Tiger Woods PGA Tour 2006 kuitenkin kolkuttaa ovelle jo sen verran piakkoin, ettei tarvitse kauan ihmetellä, mihin suuntaan sarja silloin kehittyy. Tämän menon jatkuessa paremmaksi pistäminen on kuitenkin erittäin hankalaa.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi