Namco Bandai jatkaa Time Crisis -sarjan ylläpitämistä PlayStation 3:lle. Kolikkohalleista alkunsa saanut valopistoolipeli kokee jälleen mullistuksia Time Crisis: Razing Stormiksi ristityn räiskinnän parissa. Vastikään lanseerattu Move-ohjaus eliminoi erillisen valopistoolin tarpeen omalla liiketunnistuksellaan, joskin halukkaille peliin on ostettavissa asetta muistuttava muovimuotti. Uuden ohjauksen sopivaksi kalibroiminen vaatii tosin muita Move-pelejä enemmän säätämistä, eikä se silloinkaan tavoita aitojen valopistoolien nopeutta saati tarkkuutta. Varsinkin hivenen laahaava kursori hankaloittaa nopeatempoiseksi tarkoitettua räiskintää.

Neljä peliä, yksi hinta

Time Crisis: Razing Storm pitää sisällään neljä eri peliä. Emopeli Razing Storm on perinteinen silmistä kuvattu räiskintä, joka hyödyntää Move-ohjausta. Delta-joukon mukaan tarrautuva pelaaja saa tehtäväkseen estää vankilasta karanneen diktaattorin suunnitelmat ennen kuin on liian myöhäistä. Parin tunnin mittainen peli on joukon heikointa antia surkean pelattavuutensa vuoksi. Navi-ohjaimella tapahtuva liikkuminen on tuttua puuhaa jokaiselle, mutta Move-ohjaimelle siunaantuneet katseen kohdistus ja tähtäys tekevät pelaamisesta vaivalloista. Kiinteän tähtäyspisteen sijaan kohteita pystyy ampumaan perinteisen valotuikkuräiskinnän tavoin kaikkialta ruudulta. Osoittamalla kuva-alan reunojen yli tähtäys vaihtuu hahmon näkökentän liikuttamiseen, mikä vaatii totuttelua. Senkään jälkeen kombinaatiota ei voi mieltää sujuvaksi, sillä liike alkaa vakionopeudella vasta, kun osoitin ylittää rajan. Reuna-aloille ajautuvien vihollisten teilausyritykset johtavatkin useisiin ärräpäihin.

Ongelmat kasvavat raideräiskinnöistä tuttujen elementtien vuoksi. Vapaasta liikkumisesta huolimatta pääpeli käyttää hyväksi suojapaikkoja, joiden taakse voi vetäytyä turvaan luodeilta. Toiminta tapahtuu osoittamalla Move-ohjainta suoraan ylöspäin, mutta rekisteröinti aiheuttaa päänvaivaa. Hyvin usein peli tunnistaa liikkeen normaalina katseen kohdistuksena, kun taas ajoittain kesken hektisen siirtymävaiheen sensori päättääkin pelaajan osoittaneen kohti taivasta ja aloittaa suojausanimaation. Pahimmillaan suojauspaikkoja on ripoteltu joka askeleelle, mikä ei jo muutenkin ahtaassa kenttäsuunnittelussa ainakaan sujuvoita kokemusta.

Kolme muuta vaihtoehtoa ovat klassisempia raideräiskintöjä. Ennalta määrättyjä reittejä kulkevat pelit antavat pelaajalle vain mahdollisuuden ampua kaikkea liikkuvaa vaihtelevin asein. Razing Stormin arcade-versio ja Time Crisis 4 ovat omalta osaltaan lähes identtisiä kokemuksia, joissa pelastetaan maailmaa terroristeilta. Kokemuksista jää päällimmäisenä mieleen megalomaanisen armoton vaikeustaso. Kolmikon mielenkiintoisin, vaikkakin samasta puusta veistetty, on Deadstorm Pirates. Sarjatulipistooleilla varustetut merirosvot metsästävät muutaman kentän mittaisessa tarinassa aarretta, jota vartioivat epäkuolleet ja muut luonnon hirvitykset. Puujalkaversiota parantaa hivenen rytmitystä muuttavat ajo-osuudet, joissa hyödynnetään Move-ohjausta. Kaikki kolme peliä ovat parhaimmillaan – ja hermoja säästävimpiä – kaksistaan pelattuna.

Sähläystä verkossa

Kenttäkohtaisten pistetilastojen ohella Time Crisis: Razing Storm pitää sisällään myös täysiverisen verkkopelin. Perinteisistä tappokesteistä ja tiimipohjaisista pelimuodoista koostuva viritelmä ei poikkea muista verrokeistaan kuin Movea hyödyntävän ohjaustapansa avulla. Vihollisia tappamalla ja tehtäviä suorittamalla kerätään kokemuspisteitä, joilla voi kustomoida hahmoluokkaansa erinäisin bonuksin. Muutamalla aseella, mielikuvituksettomilla kentillä ja kehnolla ulkoasulla varustettua räimettä ei kuitenkaan kauaa jaksa.

Visuaalinen anti jättää toivomisen varaa. Kulmikas kenttä- ja hahmodesign sekä tökeröt partikkeliefektit eivät koreile markkinamiesten myyntipuheissa. Halvan oloinen ulkoasu muistuttaakin enemmän vuosikymmenten takaisia kolikkohalliversioita kuin nykypolven konsolien pelejä. Äänisuunnittelu on yhtä heikkoa.

Time Crisis: Razing Storm ei ole suunniteltu varteenotettavaksi kilpailijaksi nykyräiskintöjen rinnalle vaan puhtaasti hakemaan vanhanaikaista valopistoolituntua konsoleille. Valitettavasti toteutus tökkii vähän joka osa-alueella. Yhteissisällöltään vain muutamaksi tunniksi sisältöä tarjoava pelikokemus on kaksin hivenen mielekkäämpi mutta aivan yhtä nopeasti puhki kulutettu.