Sega-faneilla on vaihteeksi aihetta juhlaan, sillä kolikkopelihalleista, Dreamcastilta ja Wiiltä tuttu Samba de Amigo palaa vuosien tauon jälkeen valokeilaan Party Central -lisänimeä kantavan Switch-teoksen turvin.

Autenttisia marakassiohjaimia ei pääse valitettavasti tälläkään kertaa heiluttelemaan, mutta Joy-Con-kapulat taipuvat sambaamiseen noin muuten huomattavasti paremmin kuin vaikkapa Wiin vastaavat ohjaimet marakassikoteloiden kera.

Tästä se lähtee!

Samba Rumba Bueno

Samba de Amigo: Party Central on tuttua kauraa sarjaan aiemmin tutustuneille, mutta tässä pieni kertaus ummikoille: kyseessä on liikkeentunnistukseen pohjautuva rytmiteos, jossa pääsee "helistelemään" Joy-Coneja svengaavan musiikin tahtiin. Ohjainkapulat edustavat luonnollisesti marakasseja, joita pitäisi heilutella eri kulmissa ja asennoissa ruudulla annettujen ohjeiden mukaisesti. Kuten yllä mainitsin, Party Centralin liikkeentunnistus toimii huomattavasti paremmin kuin Wii-edeltäjässään, joskin epätarkkuuksia oli havaittavissa erityisesti nopeammissa biiseissä.

Kuten kuvasta näkyy, tilaa kannattaa varata sambasessioita varten.

Paikka paikoin epätarkka ohjaus haittaa onneksi vähemmän kuin voisi luulla, sillä ne tärkeimmät, eli hauskuus ja hikoilu, ovat kuitenkin jatkuvasti läsnä. Omat arvosanatkaan eivät laske yskivän tekniikan, vaan lähinnä rytmitajun puutteen vuoksi. Pienenä uudistuksena aiempiin verrattuna Party Centralissa on nyt enemmän painoarvoa Just Dance -tyylisillä poseerauksilla, erityisesti vaikeammilla vaikeustasoilla pelatessa. Biisien aikana voi myös törmätä muutamiin muuttujiin, kuten kutistettuihin ikoneihin tai vaikkapa pesis-minipeliin.

Sambata voi padinkin turvin, mutta eihän se nyt ole mistään kotoisin, kun ei siinä tule edes hiki.

Sambaa taikka kuole

Standardimoodissa kappalevalikoiman teoksia voi treenata kaikkiaan neljän eri vaikeustason turvin. Muitakin tapoja sambaamiseen löytyy: StreamiGo!-moodissa pelaajan ohjastama “amigo” pyrkii saavuttamaan kuuluisan nettistriimaajan statuksen ja keräämään mahdollisimman paljon seuraajia. Oikeasti kyseessä on glorifioitu erikoistehtävävalikko, mutta räätälöidyt tavoitteet ovat mukavaa vaihtelua perusbiiseihin.

Kaksinpelaajille löytyy sekä kilpailullista (Showdown) että yhteistyöhön nojaavaa (Love Checker) tekemistä. Erityisesti jälkimmäisen idea on mainio, sillä moodin tarkoituksena on katsoa, miten yhteneväisiä heiluttelijoiden suoritukset ovat.

Amigon tanssiparina nähdään muun muassa vanha kunnon Sonic-siili!

Verkkoheiluttelun ystäviäkään ei ole unohdettu. World Party -tilassa yhteensä kahdeksan kaverusta (tai toisilleen tuntematonta) voi kisata battle royale -henkisissä mähinöissä 12 tietokoneohjattua ”amigoa” vastaan. Matsissa on kolme vaihetta, jokaisessa eri sattumanvarainen biisi. Joka kierroksella heikoiten suoriutuvat tippuvat pois ja marakasseja rattaisiin lyövät myös erilaiset tapahtumat sekä käyttöesineet, joita säännöstelemällä erotellaan tosi-amigot Kanki Kaikkosista.

Pelimuotoja on kaikkiaan riittävästi, joista erityisesti World Party on hauska lisä sambailuun. Apple Arcade -versiosta poiketen Party Central ei sisällä minkäänlaista tarinatilaa, mikä ei ole järin suuri menetys. Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä ja toivoisin, että Sega toisi päivitysten myötä esimerkiksi läjän minipelejä kisaamista varten, vähän Super Monkey Ballin tapaan.

World Party -tilassa meno yltyy kovaksi, mutta nettikoodi toimi onneksi moitteettomasti.

Niin buenoa kuin sambaaminen onkin, ei sitä tarvitse suinkaan tehdä ilman kannustimia. Hytkymällä tienataan kahta erilaista pelin sisäistä valuuttaa, jolla voi ostaa omalle ”amigolleen” kaikenlaista roinaa, kuten lippiksiä, paitoja tai vaikkapa erilaisia marakasseja. Minkäänlaisia erityisominaisuuksia näillä objekteilla ei kuitenkaan ole, joten ainoa hyötyjä on oma muotisilmä.

Mikromaksuallergisille tiedoksi, että ainakaan kirjoitushetkellä valuuttaa ei voi ostaa oikealla rahalla, mutta jos aivan kaiken haluaa avata, on kerättävää niin valtavasti, että grindaamiseen on syytä varautua.

Amigo ja Blues Brothers -kissa

Sinussa on roimaa, samba-lanteen voimaa

42 biisin valikoima sisältää tavaraa muun muassa sellaisilta artisteilta kuin Pitbull, Flo Rida, Gloria Gaynor (I Will Survive!), Maroon 5, Kesha sekä Miley Cyrus. Perinteisiä latinoveisuja edustavat esimerkiksi vanha kunnon La Bamba ja Macarena, minkä lisäksi rokkareille on oma osastonsa Bon Jovin ja Sonicin seikkailuista tuttujen hevirallatusten kera. Kaiken kaikkiaan kappaleet toimivat kontekstissaan varsin hyvin, joskin lattarivaikutteisia biisejä on lopulta yllättävän vähän.

Segasta kun on kyse, biisivalikoimaa voi kasvattaa joko ostamalla julkaisun yhteydessä deluxe-version tai hankkimalla erillisiä delsupaketteja, joista ensimmäiset saapuvat jo 27. päivä syyskuuta. Viisi euroa kolmen kappaleen setistä kuulostaa toki äkkiseltään aika suolaiselta, joten on mielenkiintoista nähdä, miten paljon biisipaketit lopulta myyvät ja kuinka kauan Sega malttaa tukea uutta Samba de Amigoa.

Nopeilla laseilla varustettu amigo.

Pienistä nillityksistä ja teknisistä murheista huolimatta on pakko todeta, että Samba de Amigo: Party Centralin parissa oli yksinkertaisesti pirun hauskaa ja hikikin lensi kiitettävästi ”amigojen” kanssa tanssahdellessa. Nostalgia sekä japanilainen outous on pelisarjassa edelleen vahvasti läsnä, minkä lisäksi biisivalikoima toimii, eikä liikkeentunnistuksen herkkyyskään haittaa liiemmin nautintoa.

Mikäli siis olet jo kyllästynyt Just Danceen, Segan sambailu on erinomainen vaihtoehto Ubisoftin kliinisille vuosipäivityksille!

Kirjaudu kommentoidaksesi