Tennispelimarkkinoiden pokaalista ovat pitkään kamppailleet pelisarjat Virtua Tennis ja Top Spin, joista molemmat saivat kolmannen osansa nykyisen sukupolven konsoleille. Arcademaisempaan menoon luottanut Virtua Tennis on saanut tasavahvan vastustajan PAM Developmentin hieman realisminhakuisemmasta Top Spin -sarjasta, jonka viimeisin osa tekee selkeän pesäeron kilpakumppaniinsa mutta myös aikaisempiin inkarnaatioihinsa nähden. Pelimekaniikka on monipuolistettu silminnähden, eikä virtuaalitennis ole koskaan aiemmin tuntunut näin aidolta kotisohvalta käsin.

Tenniskyynärpään pelastaja

Heti alkajaisiksi pelaaja saa heittää aiempien osien opit unholaan. Top Spin 3 muokkaa turvalliselta tuntuneen pelimekaniikan tyystin, eikä alkeiskoulun jälkeen vanhaan tahdo enää palatakaan. Eri lyönnit tapahtuvat yhä perusnapeista, mutta pelkän painalluksen sijaan ne painetaan voiman lataamiseksi jo ennen kuin vastustaja on ehtinyt palauttaa pallon takaisin pelaajan kentän puoliskolle. Uusi lyöntisysteemi itsessään vaatii sekä totuttelua että pienoista ennakointia kierteiden suhteen, sillä kerran painettuaan lyöntiä ei voi enää vaihtaa. Todellinen muutos nähdään kuitenkin kenttäpelin aiempaa monipuolisemmassa rakenteessa. Enää otteluita ei voita se, joka on harjaannuttanut tattitähtäyksen lähelle täydellisyyttä, vaan oikeaa tennistä mukaillen se, joka hallitsee kenttää. Top Spin 2:n helmasyntejä oli tappavien palautuksien lyöminen vastustajan rajaviivojen tykö, vaikka lyönti olisikin tapahtunut useita metrejä kentän ulkopuolelta. Kolmannessa osassa samaiset lyönnit saattavat onnistuessaan tavoittaa vastustavan osapuolen kenttäpuoliskon, mutta ihmepelastuksiin niistä ei ole kuin harvinaisen tumpeloa vastapeluria vastaan.

Top Spin 3 ottaa kultaiseksi ohjenuorakseen sijoittumisen kentällä ja ennen kaikkea sijoittumisen itse palloon nähden. Täysiin tehoihin ladattu lyönti ei paljon auta, jos pelaaja joutuu kurottautumaan palloon tai jos pallo tulee suoraan kohti. Sen sijaan optimaalisen lyöntietäisyyden päähän tulevan pallon palautus on huomattavasti tulisempi ja tarkempi. Parhaimman sijoittumisen hakeminen vaatiikin pelistä jatkuvaa juoksentelua kohti keskikenttää ja vastustajan aikeiden ennakointia, aivan kuten oikeissa matseissa on tapana. Pitkän pallorallit nostavat pelaajan ja pelihahmon sykettä, mikä näkyy alttiudessa tehdä typeriä virheitä. Tämän lisäksi onnistuneeseen lyöntiin vaikuttavat vielä omien taitojen lisäksi oikea-aikaisuus. Vastustajan lyönnin sijoittumisen ennakoimisen lisäksi pelaajan tulee seurata pallon liikerataa. Kovan yläkierteisen pallon kohdalla nappi vapautetaan ihanteellisessa sijainnissa lähes välittömästi pompun yhteydessä, kun taas alakierteisen pallon kohdalla saa odottaa aavistuksen verran ennen omaa lyöntiä. Oikea päästöhetki tulee opittua vasta käytännössä, sillä siihen vaikuttaa kaiken muun ohella myös oman pelaajan lyöntianimaation nopeus.

Normikierteiden lisäksi sarjalle ominaiset riskilyönnit ovat edelleen mukana, joskin muun mekaniikan tapaan muokattuina. Vasen liipaisin vastaa tarkkuutta ja oikea kovuutta. Molemmat liipaisimet yhtaikaa painettuina on tappava kombinaatio molempia. Enää liipaisimia painaessa pelaajan viereen ei tosin ilmesty mittaria, jonka marginaalialueelle tulisi tähdätä, vaan onnistuneen lyönnin joutuu tekemään sokkona. Riskilyönti edellyttää (kentällä sijoittumisen ja lyöntiajoituksen suhteen) täydellistä suoritusta, joskin pieni haparointi ei välttämättä ajata palloa verkkoon tai rajojen ulkopuolelle. Riskilyönnit ovatkin kolmannessa osassa hieman turvallisempia käyttää kuin aikaisemmin, mutta ennen perusmekaniikan opettelua niitä ei kannata edes miettiä. Näiden lisäksi oikean olkanapin painallus iskun yhteydessä spurtauttaa pelaajan verkolle ja vasen nappi kohti takarajan keskusta. Vaihtoehtoisesti syötön ja roikkulyönnit voi tehdä nappien sijaan oikealla tatilla liikerataa imitoimalla, jolloin palloon saa hitusen enemmän voimaa.

Matti Meikäläinen – tennistähti

Sisältö ei sen sijaan ole liiemmin muuttunut. Yksinäisille kentän valloittajille on tarjolla suositeltavan harjoittelutilan lisäksi perinteistä kaksin- tai nelinpeliä tenniskuuluisuuksien lenkkareissa tai tennisuran luontia omalla räätälöidyllä pelaajallaan. Jälkimmäistä on karsittu melkoisesti aikaisemmista osista. Enää ei pysty harjoittelemaan ja vahvistamaan pelaajan ominaisuuksia erillisillä minipeleillä, mikä on lievä pettymys. Keilojen kaatelu ja seinän rikkominen oli piristävä lisä normipeluun ohella. Top Spin 3:ssa pelataan pelkkiä otteluita, joista jaetaan sijoituksen mukaan taitojen nostoon vaadittavaa kokemusta, vaatteiden ja oheissälän ostamiseen tarvittavia pisteitä sekä rahaa. Vastus on heti kättelyssä normitasolla hankala, mistä suurinta kiitosta ansaitsee uudistettu pelisysteemi. Uran alkuvaiheet nollatason amatöörillä ovat hitauden ja taidottomuuden vuoksi melkoista puurtamista ja tervassa juoksentelua, ja kuvastavat jotain ihan muuta kuin varteenotettavaa tennistähteä. Kokemuksen karttuessa niin omalla kuin valmiilla kuuluisuuksilla pelaaminen on sen sijaan haasteellista kenttäkontrollointia, jossa jokainen saatu piste on työn ja tuskan takana.

Verkkopeliä löytyy kahta mallia. Rankkaamattomana käydään taistoa valmiiden tennislegendojen tossuissa huvin vuoksi. Rankatut pelit vievät oman tennisegon vehreämmille verkkokentille, jossa valittavina on joko yksittäisiä satunnaismatseja tai sitten 14 päivää kestäviä turnauksia. Kahden viikon jälkeen turnaustilastot nollataan seuraavaa Grand Slamia varten. Sijoituspelien etuna pelihahmo kerää ominaisuuksiin sijoitettavia kokemuspisteitä siinä missä yksinpelissäkin, mutta valitettavasti Top Spin 3:n rankkausjärjestelmä hieman ontuu. Vihernaamainen tennisaloittelija saattaa saada vastapeluriksi täysiin tehoihin buustatun DDR-hirmun, jolloin pelit päätyvät yleensä syöttöihin tai viimeistään niiden palautuksiin. Sen kerran kun vastakumppanikseen saa samantasoista seuraa, ovat pelit usein tiukkoja ralleja pisteistä – mikäli ei saa vastakseen luovuttajaa. Nettikoodi on toimiva, eikä haittaavaa lagia liiemmin ilmene.

Peli-, erä- ja ottelupallo; Top Spin 3

Ulkoasultaan Top Spin 3 on korea. Otteluiden pitkittyessä hahmot alkavat erittää hikeä ja tahriinnuttavat vaatetustaan. Varsinaisesta pelikulmasta näitä ei juuri erota, mutta hidastuksissa ja pelivoittojen aikana nähdyissä lähikuvissa sitäkin selvemmin. Kyse on varsin pienistä yksityiskohdista, jotka tekevät yleisilmeestä kuitenkin huomattavasti todentuntuisemman oloisen. Pelaajahahmojen animaatioon on myös panostettu reilusti. Erilaisia lyöntityylejä on valittavissa useita, ja peliin saadut tennistähdet ovat tallentaneet omat uniikkiliikkeensä bittivastineilleen. Hahmon sijainti palloon nähden, lyönnin voima ja oikea-aikaisuus vaikuttavat myös kuhunkin käynnistyvään animaatioon, minkä vuoksi hahmojen liikehdintä on monipuolista ja useamman pelin jälkeenkin harvemmin toistavaa. Valitettavasti musiikista ei voi sanoa samaa, sillä satunnaisvalinnan sijaan samat biisit kuullaan aina samoissa tilanteissa. Artistit vaihtelevat Franz Ferdinandista Jamiroquaihin, ja vaikka itse kappaleissa ei liiemmin vikaa olekaan, alkavat ne toiston vuoksi kiristää hermoja aika railakkaasti. Muu äänimaailma koostuu perinteisistä ja jokseenkin mitäänsanomattomista osumaefekteistä sekä geneerisestä yleisömylvinnästä.

Top Spin 3:n uudistetun pelimekaniikan salojen oppiminen on työn ja tuskan takana, eikä 2K Sportsia voi syyttää ainakaan liiallisesta massojen nuoleskelusta. Oppimiskäyrä on äärimmäisen jyrkkä, mikä varmasti lannistaa monet urheilupelien vaivattomaan "käynnistä ja pelaa" -mentaliteettiin tottuneet pelaajat. Tästä muodostuu myös yksi Top Spin 3:n pahimmista kompastuskivistä, jos sen sellaisena haluaa nähdä. Peliä on vaikea suositella nopeaksi ajantappajaksi kaveriporukassa, sillä otteluista muodostuu joko Rafael Nadalin ja Roger Federerin Wimbledonin ennätysotteluakin pidempiä tuskantaistoja (enkä tarkoita nyt mitään laatuviihdettä tarjoavaa tuskaa), jossa pisteitä ei yksinkertaisesti tule, tai vastaavasti jokainen lyöty pallo löytyy verkosta tai rajojen ulkopuolelta. Vastaavasti yksikin peliin perehtynyt pelaaja vie osaamattomia kavereitaan sata-nolla, mikä ei sekään piristä yhteistä ilmapiiriä. Toisaalta opettelun jälkeen uusi pelimekaniikka on puhdasta timangia, ja otteluista muodostuu kahden tasaväkisen pelaajan kesken todellisia jännitysnäytelmiä, joissa voittoon johtaneet pallorallit lämmittävät sydäntä vielä pitkään pelin päätyttyä. 2K Sports on tehnyt Top Spin 3:ssa lähes mahdottoman, ja siirtänyt hienon lajin salat onnistuneesti virtuaalikentille. Ei tämä oikeaa mailaa voita, mutta Top Spin 3 on sadepäivien varalle äärimmäisen varteenotettava vaihtoehto meille tenniksen ystäville.