Zone of the Enders: HD Collection

Minä, robotti

Zone of the Endersit osoittivat, että tuottajan ominaisuudessa naruista vedellyt Hideo Kojima ja hänen uskottu tiiminsä osaavat tehdä muutakin kuin toimintahiippailu Metal Gear Solideja. Nopeatempoiset robottimäiskinnät toivat mieleen anime-sarjakuvat ja tarjosivat pelaajalle mahdollisuuden unohtaa Solid Snaken iänikuiset seikkailut. Kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvat Zone of the Endersit erosivat etenkin miljööltään edukseen muista markkinoilla olleista peleistä. Ne kuvasivat teknologian väärinkäytön muuttamaa yhteiskuntaa, jossa juutalaisen arkkienkelin mukaan nimettyä Metatron-malmia voimanlähteenä käyttäneet raskaasti aseistetut ihmisohjatut robotit kamppailivat paikasta auringossa.

Zone of the Enders: HD Collection
tarjoaa samassa paketissa kaksi PlayStation 2:lle ilmestynyttä Zone of the Endersiä ja tulevan Metal Gear Risinging: Revengeancen demon. Uudelleenjulkaisut tarjoavat lähinnä paranneltua grafiikkaa. Alkuperäisten pelien sahalaidat on siloteltu, mutta laiska ohjelmointi johtaa ikävä kyllä ongelmiin ruudunpäivityksessä. PlayStation 3:lle, PS Vitalle ja Xbox 360:lle julkaistu HD Collection hidastelee ihmeellisesti, vaikka alustat ovat tehokkaita.

Sarjan ystäviä kiinnostanee se, että Sunrise-animaatiostudio on tehnyt HD Collectioniin kahden Zone of the Endersin tapahtumat yhdistävän lyhytelokuvan. Ammattitaidolla tehty välianimaatio on käytännössä paketin parasta antia. Muut uudistukset rajoittuvat saavutusvalikoimaan, paranneltuihin versioihin aiemmista välivideoista sekä Special Edition -pakettiin sisältyneisiin lisätehtäviin, ylimääräisiin vaikeustasoihin ja harjoitusosioihin. Lisää sisältöä olisi kaivattu.

Hukattuja mahdollisuuksia

Ensimmäistä Zone of the Endersiä ei muistella suunnittelun mestariteoksena. Se toistaa itseään tavalla, joka saa jopa luvatut kiihkeät robottitaistelut tuntumaan tympäiseviltä. Peli tuntuu välityöltä, Kojiman harjoitelmalta ennen siirtymistä seuraavaan Metal Gear Solidiin. Alkuperäisen robottilentelyn pyyhältää läpi noin viidessä tunnissa, joten hieman pidemmän Zone of the Enders: The 2nd Runnerin sisällyttäminen teräväpiirtopakettiin on tervetullutta. Siinä missä sarjan ensimmäinen osa koostuu geneerisistä ympäristöistä ja sisältää liikaa tapahtumaköyhää lentelyä, jatko-osa korjaa suurimman osan edeltäjänsä virheistä. The 2nd Runnerin näyttävät erikoistehosteet, vaihtelevat tavoitteet ja hyvin kirjoitettu juoni tuntuvat edelleen tuoreilta.

Jotkut ovat kritisoineet Zone of the Endersejä nappien päättömään hakkaamiseen perustuvasta taistelusysteemistä, mutta ongelma ilmenee lähinnä alemmilla vaikeustasoilla. Oman Jehuty-robotin ominaisuuksia pitää haastavimmilla asetuksilla osata käyttää monipuolisemmin hyväksi. Pelaajan tulee vaihdella lähi- ja kaukotaistelujen välillä. Naamat vastakkain mitellessä heilutetaan silmittömästi nyrkkiä, mutta etääntymisen jälkeen voi käyttää esimerkiksi ohjuksia tai vaikkappa ammuttujen lasersäteiden torjumiseen soveltuvaa kilpeä. Efekteissä ei säästellä, joten taistelumekaniikan hienovaraisuus jää valitettavan usein valotehosteiden tulvan alle.

Edellinen pätee tosin vain joka suhteessa mielenkiintoisempaan The 2nd Runneriin. Xbox 360:n kankeahko ohjain ei ole paras mahdollinen väline ketterällä robotilla tehtäviin nopeisiin liikkeisiin, joten monessa kohdassa pelaajan on helpompi hyödyntää Jehutyn kiihdytysominaisuutta ja käyttää moneen maaliin hakeutuvia ammuksia. Syvyyttä lisätään toivottavasti sarjan mahdollisessa kolmannessa osassa.

Rahastuksen makua

Zone of the Endersien viholliset hyökkäävät laumoissa. Tekoäly on keskinkertaista, eivätkä kimppuun käyvät tusinapeltipurkit osaa kiertää pelaajan taakse tai tehdä muuta kuin ampua henkensä hädässä. Loppuvastustaistelut ovat monipuolisempia, mutta kokonaisuus huutaa silti puuttuvaa moninpeliä. On käsittämätöntä, ettei Konami ole siirtänyt vauhdikasta robottitaisteluaan verkkoympäristöön tai lisännyt mukaan edes jaetun ruudun kaksinpeliä. Zone of the Endersit sisältävät hukattuja mahdollisuuksia. Osaavammissa käsissä kiinnostavasta kaupunkiympäristöstä olisi esimerkiksi pystynyt saamaan enemmän irti, koska nyt rakennuksia ei voi tuhota.

Pitkät latausajat muistuttavat Zone of the Endersien edellisen konsolisukupolven juurista. Tämä - yhdistettynä Metal Gear Rising: Revengeance -demon PlayStation 3:lla tiettävästi ilmenneisiin bugeihin - ei anna tekijöiden toiminnasta ammattimaista kuvaa. HD Collection on kaikesta päätellen viimeistelty kovalla kiireellä. Vaikka Kojiman pelit ovat melko laadukkaita, myyntiversioon jääneet lapsukset ovat anteeksiantamattomia virheitä.

Kumpikaan Zone of the Enders ei ole kovin pitkä, mutta yhdessä ja Raidenin tähdittämän uuden Metal Gearin demolla ryyditettynä HD Collectionista muodostuu pelaamisen määrän puolesta ostamisen arvoinen. Tämä pätee etenkin, jos kyseiset robottimäiskinnät eivät ole ennestään tuttuja. Ruudunpäivitysongelmat vähentävät tosin kokonaisuuden arvoa. Zone of the Endersit luottavat hektiseen toimintaan, joten pienikin hidastelu pilaa väistämättä tunnelman. Tekniset ongelmat eivät vesitä täysin pelaamisen iloa mutta saavat kanteen lätkäistyn teräväpiirtografiikkaa mainostavan leiman tuntumaan liioittelulta. Zone of the Enders: HD Collection haisee ajoittaisesta laadukkuudestaan huolimatta rahastukselta.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi