Kingdom Hearts: Birth by Sleep naittaa Square Enixin ja Disneyn rakastetut hahmot kuudetta kertaa yhteen. Peli toimii sarjan esiosana, tapahtumien sijoittuessa aikaan kymmenen vuotta ennen ensimmäistä osaa. Vieläkö piikkitukkien ja pallokorvien viehätys puree vai joko olisi aika vaihtaa konseptia? Se selviää lukemalla eteenpäin.

Tuhkimotarina

Tarinan keskiössä on kolme ystävystä, jotka harjoittelevat tullakseen aiemmista osista tuttujen avainmiekkojen mestareiksi. Juoni lähtee liikkeelle, kun porukan kaksi vanhempaa osapuolta, Terra ja Aqua, ovat suorittamassa tärkeää koetta. Joukkion nuorimmainen, Ventus, seuraa tapahtumia aitiopaikalta. Testi ei mene kaikkien osalta täysin putkeen, sillä Terra epäonnistuu sisällään kytevän pimeyden vuoksi ja mestarin arvo jää saamatta. Koitoksen jälkeen tapahtumia seurannut Mestari Xehanort katoaa mystisesti ja jonkun on tietenkin lähdettävä selvittämään hänen olinpaikkaansa. Tilannetta ei juurikaan helpota se, että ympäri maailmaa alkaa ilmestyä outoja olentoja, joiden alkuperästä kenelläkään ei ole tietoa. Selvää on vain se, että olennot olisi tuhottava ennen kuin jotain vielä pahempaa pääsee tapahtumaan.

Kingdom Hearts: Birth by Sleepin alkupuolella valitaan, kenen vinkkelistä tapahtumia lähdetään seuraamaan. Kolmen päähenkilön tapahtumarikkaat matkat eroavat toisistaan melkoisesti alkua lukuun ottamatta. Mikäli tarinan haluaa aukenevan kokonaisuudessaan, on jokaisen hahmon edesottamukset käytävä läpi. Hahmovalinnat vaikuttavat myös pelattavuuteen: Terra edustaa fyysistä voimaa, Aquan kallistuessa eniten taikuuteen ja Ventus sukkuloi kahden edellisen välimaastossa. Pelin maailma rakentuu useista tapahtumapaikoista, joihin siirrytään suuremmalta kartalta. Matkan varrella nähdään niin Tuhkimoa, Lumikkia kuin Peter Pania, kuningas Mikkiä unohtamatta. Tapahtumien näyttämöinä toimivat hahmoihin liittyvät satumaiset alueet.

Suurimpana uutena oivalluksena sarjaan tuodaan Command Board -tila, joka muistuttaa Mario Partyjen versiointia lautapeleistä. Mukana on myös täysin oma Disney Townin alue erilaisille minipeleille, kuten kart-kisoille. Moninpelissä voi ottaa mittaa kaverista, taistella yhteistyönä vihulaisia vastaan ansaiten hahmoa parantavia ominaisuuksia tai vaikkapa ajaa kilpaa. Nämä ominaisuudet tuovat mukavaa vaihtelua, mikäli tarinan seuraaminen alkaa puuduttaa.

Pimeät piikkitukat

Pelimekaniikka pitää sisällään sekä hyvää että huonoa. Hahmot liikkuvat niin kuin pitääkin, eikä käskyjen vastaanottamisessa ole viivettä. Taistelukin toimii pääasiassa ongelmitta, mutta mittelöiden pikavalinnat aiheuttavat välillä harmaita hiuksia. Erikoisemmat hyökkäysliikkeet sekä tavaroiden käyttö on sijoitettu ristiohjaimeen, mikä hankaloittaa hektisimpiä taisteluita. Tiukassa tilanteessa on rasittavaa yrittää ohjata hahmoa analogisella tatilla ja etsiä oikeaa komentoa ristiohjaimella. Kameraa käännellään tai keskitetään olkanapeilla, mikä tuntuu luontevalta.

Taistelusysteemi on pikavalintoja lukuun ottamatta sujuvan toiminnallinen. Säilää heilutetaan ristinapilla, torjunnan hoituessa neliöllä ja hypyn ympyrällä. Valitut erikoishyökkäykset, taiat tai tavarat käytetään kolmiolla. Taistelun tekee astetta mielenkiintoisemmaksi mahdollisuus yhdistellä erikoiskykyjä tai loitsuja keskenään, mikä rohkaisee kokeiluihin. Oikea-aikaiset torjunnat puolestaan mahdollistavat vastaiskun.

Graafisesti peli ottaa paljon irti PSP:n raudasta ja ruudulle tuodut näkymät ovat satumaisen kauniita. Tarinaa kertovat välivideot ovat myös erittäin laadukkaita, ja Square Enixin tapaan niitä pääsee katsomaan yhden jos toisenkin. Upea visuaalisuus vaati ikävä kyllä veronsa suorituskyvystä, ja mikäli peliä ei asenna muistikortille, lataustauot venyvät melkoisesti. Ruudunpäivitys onneksi pysyy sulavana kautta linjan. Hahmosuunnittelussa ei olla otettu riskejä. On toki ymmärrettävää, ettei Disneyn hahmojen kanssa ole voitu ottaa vapauksia, mutta muiden hahmojen olisi ehkä pikkuhiljaa aika vaihtaa kampaajaa. Äänipuolikaan ei suurempia yllätyksiä tarjoa: ääniefektejä ja musiikkeja myöten se on toteutettu odotuksien mukaisella ammattitaidolla. Disneyn piirrettyjen parissa kasvaneet kuulevat varmasti sydäntälämmittävän tuttuja melodioita.

Suurella sydämellä

Kingdom Hearts: Birth by Sleep ei ehkä ole kaikkein omaperäisin toimintaroolipeli, mutta se on varmasti sitä mitä sarjan ystävät toivovat ja odottavat. Pelin pienet kauneusvirheet eivät paljoa kokonaisuutta rumenna, joten ne on helppo antaa anteeksi. Pelattavaakin riittää mukavasti, eikä mitään osuutta ole pitkitetty liikaa. Aiempien Kingdom Heartsien ystäviä tämä tuskin jättää kylmäksi, ja mikäli sarja ei ole ennestään tuttu, on tästä hyvä aloittaa.