Ensitestissä Enter the Matrix

Kulttihitistä konsoleille

Elokuvalisenssipelit ovat nimikkeenä saaneet itselleen erittäin negatiivisen kaiun vuosien varrella ilmestyneiden lukuisten yritelmien pettäessä ostajansa kerta toisensa jälkeen. Ajatus filmien tapahtumien täydellisestä kontrolloinnista kuulostaa kieltämättä kiehtovalta, mutta lopulta vain aniharva leffapeli on pystynyt vastaamaan kuluttajien tuotteeseen kohdistamiin valtaisiin odotuksiin. Positiivisia poikkeuksiakin toki löytyy. Kenties kaikkein paras esimerkki löytyy Nintendo 64:ltä, jolle lukuisia vuosia sitten ilmestynyt GoldenEye 007 oli aikanaan todellinen merkkipaalu ja tienraivaaja tulevia tuotoksia ajatellen.

Keanu Reevesin tähdittämä The Matrix (1999) oli ja on edelleen yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Monien ylistämä raina tarjosi uutta lähestymistapaa etenkin visuaaliselta kannalta tarkasteltuna. Monien nykyään tuntema "bullet time" -hidastusefekti löi useimmat ällikällä ollen yksi onnistuneimmista graafisista elokuvakikoista pitkiin aikoihin. Myös sisältö tarjosi vastaavaa laatua. Kehuja keräsivät etenkin Wachowskin veljesten sopivasti rönsyilevä käsikirjoitus sekä mukana olleiden näyttelijöiden ylivertaiset roolisuoritukset. Todellinen kulttihitti oli syntynyt ja aikanaan kyseisestä elokuvasta piti tehdä samanniminen pelikin. Mielissä pyörinyt idea kaatui tuolloin kehitysfirmojen haluttomuuteen vastata suurehkosta projektista.

Matrix on kuitenkin alusta lähtien suunniteltu trilogiaksi ja pian ilmestyvät kaksi uutta elokuvaa avasivat jälleen ovet videopelikäännökselle. Lopulta Dave Perryn perustama Shiny Entertainment sai vaativat lisenssioikeudet itselleen. Kunnianhimoinen monen vuoden kehitysprojekti oli ainutlaatuisella tavalla massiivinen. PlayStation 2:lle, Xboxille, GameCubelle ja PC:lle samanaikaisesti kehitettävältä multiformaattipeliltä odotettiin varmaa laatua. Enter the Matrix -nimen omaksunut titteli onkin kulkenut pitkän tien konseptiasteelta koodausvaiheeseen.

Askel Matrixiin

Heti kättelyssä tekijät halusivat varmistaa, että vallankumoukselliseksikin tituleerattu projekti pystyttäisiin pitämään oikeilla raiteilla. Lisäksi päätettiin, että Matrix-pelin juoni ei seuraisi sokeasti esikuvana toimivaa elokuvaa. Tämän asemesta tuotoksesta haluttiin nimenomaan sarjan toisen filmin ystäville suunnattu sivujuonne. Näin ollen Shinyn uutuuden tapahtumapaikat ovat osittain samat kuin teatterihitissä, mutta mukana on myös paljon taustatekijöitä, jotka omalta osaltaan selventävät leffan tapahtumia. Sama pätee tietenkin myös päinvastoin. Reloaded-lisänimellä kulkevan Hollywood-rainan nähneet pystyvät täydentämään kokemustaan pelin läpäisemällä.

Enter the Matrixin tuotannosta, ohjauksesta ja tapahtumista vastaavat originaalin elokuvan visioineet Larry ja Andy Wachowski. Tämä konsepti olisi jo sinällään varsin lupaava, mutta myös muu Matrix-kaarti on aktiivisesti osallistunut videopelin tekoon. Mm. Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme -elokuvan tiimoilta tuttu Yuen Wo Ping vastaa taisteluosioiden koreografioista ja muutenkin kaikki on mallinnetty elokuvien näyttelijöiden ystävällisellä avustuksella. Ennakkohehkutuksen perusteella mukaan on myös onnistuttu lisäämään noin tunti kokonaan uutta välipätkämateriaalia, jonka annista vastaavat toisen Matrix-leffan tekijät. Tämän lisäksi mukana on myös toista tuntia pelin omalla moottorilla tuotettua välianimaatiota.

Päiväni kapinallisena

CubeFIN:in testaama suhteellisen aikainen versio oli vielä varsin kaukana lopullisesta näkemyksestä, mutta mukaan ängetyt ideat osoittivat silti toimivuutensa jo näinkin aikaisessa vaiheessa. Tarjolla olleiden osioiden joukosta löytyi normaalia taistelua, hakkerointia, tiukkaa ajelua, räiskintää ja jopa lentelyä. Kolmannen persoonan perspektiivistä kuvattua toimintaa siivitetään tavaramerkiksi muodostuneilla hidastuksilla ja lähes jatkuvalla toiminnalla. Tämä käy ilmi etenkin taisteluissa, jotka Matrix-saagan henkeen on luotu todellisella rakkaudella. Samanaikaisesti kimppuun voi käydä montakin eri vastustajaa, mutta tästä huolimatta animaatio ja liikkeiden toteuttaminen tuntui yllättävän saumattomalta. L-nappulasta kytkettävää bullet time -toimintoa hyödyntämällä neljäkin yhteishyökkäystä suosivaa roistoa voi likvidoida muutamassa sekunnissa. Normaalin mähinän lisäksi pelaajalle tarjotaan mahdollisuus juosta myös seinää pitkin. Tämä johtaa väistämättä todella tyylikkäisiin tappoihin, kun pahaa-aavistamattomat vastustajat eivät odota katon kautta saapuvaa huipputyylikästä salamurhaajaa.

Mielenkiintoisesti uusia taistelutyylejä ei suinkaan omaksuta heti kättelyssä, vaan lisää kykyjä avautuu porrastetusti seikkailun edetessä. Matrixin korruptoituneeseen maailmaan sijoitettuja terminaaleja tutkailemalla pelaajan ohjastama sankari voi halutessaan imuroida itselleen uusia ominaisuuksia. Kikka on ovela ja sen kerrotaan toimivan täydellisesti. Muutaman tunnin testisession perusteella viimeinen tuomio on tämän asian tiimoilta syytä jättää myöhempään ajankohtaan.

Lopullisessa editiossa on mukana kaksi pelattavaa hahmoa. Matrixiin voi kytkeytyä joko naispuolisella Niobella tai miehisellä Ghostilla. Infogramesin edustajien mukaan molemmat näistä henkilöistä tarjoavat oman näkemyksensä mukana olevaan tarinaan. Näin ollen seikkailun voi elinkaarta selvästi pidentävänä elementtinä kokea kahdesta täysin erilaisesta näkökulmasta. Kulttileffan ystävien iloksi myös Neo, Trinity, Morpheus, Agent Smith ja muut tutut tekevät jonkinlaisen cameoroolin tässä puoliuudessa tarinassa.

Lapsuksista huolimatta

Viimeistelemättömyys näkyi etenkin tekoälyssä, joka valitettavasti jätti paljon toivomisen varaa. Seinää päin surutta juoksentelevat vihulaiset kaipaavat vielä jonkinlaisia virtuaaliaivoja ennen kuin niitä voi pitää varteenotettavina vastustajina. Myöhemmässä vaiheessa kapuloita pelaajan rattaisiin heittelevien Agenttien luvataan olevan älyllisesti vaikuttavampia, mutta tästä ei ole vielä konkreettisia todisteita. Keinoälyllisten häiriötekijöiden ohella lisää närää herättivät silloin tällöin pätkivä musiikki ja seinien sisään häiritsevästi leikkautuvat hahmot. Nämäkin virheet luvataan korjata toukokuussa häämöttävään julkaisupäivään mennessä.

Ulkoisiin seikkoihin peli ainakaan tule kaatumaan. Shinyn graafikot ovat panneet parastaan ja luoneet tukun toinen toistaan näyttävämpiä ympäristöjä. Tummanpuhuvat sävyt kielivät elokuvamaisesta yleistunnelmasta. Samanaikainen kehitys usealle eri alustalle ei ainakaan ensitunnelmien perusteella näytä syöneen tekijöiden voimavaroja. Kokonaisen vuoden teon alla olleet grafiikkatyökalut osaavat Dave Perryn mukaan muuntautua eri formaattien mukaan. Näin lopputulos on usein paras mahdollinen. Jotain panostuksesta kertoo se, että GameCube-versio tulee kahdella mini-dvd:llä. PC-Matrixin omistajat joutuvat sensijaan kikkailemaan kuuden CD:n kanssa. PS2:lla ja Xboxilla selvitään sentään yhdellä levyllä.

Kaikkein suurin kysymysmerkki tässä vaiheessa on se, että pystytäänkö lukuisat mukaan laitetut pelityylit sulautettua yhteen saumattomaksi kokonaisuudeksi. Etenkin ajamispuoli herätti tässä vaiheessa lähinnä vastenmielisiä ajatuksia, mutta potentiaalia Enter the Matrixista ainakin löytyy. Pitkällinen kehitysaika voi kaikesta huolimatta loppua kesken, mutta ainakin CubeFIN:in toimitus toivoo vilpittömästi, että muutama mukaan jätetty lapsus saadaan korjattua. Sen verran lupaavasta tekeleestä on kuitenkin kyse.

(kuvat ja lisätietoja: www.enterthematrixgame.com)

Kirjaudu kommentoidaksesi