Soulcalibur IV

Isoilla miekoilla ja pitkillä keihäillä hyökkäävä SoulCalibur on huikean kaunis mätkintäpeli. Todella laaja hahmokaarti kattaa kaikki kulttihahmot (Ivy, Mitsurugi etc.) sekä muutaman eksoottisemman tuulahduksen ulkoavaruudesta (Yoda, Apprentice, Vader[DLC]). Kaiken huipuksi jokaista hahmoa voi muokata ja varustaa mielensä mukaan. Myös oman hahmon luonti tyhjästä onnistuu. Yksinpelitiloissa on otettu vähän takapakkia edellisistä, mutta Live-moninpeli pyyhkii murheen pois. Hyvien yhteyksien päässä olevaa kaveria vastaan on ilo kamppailla, sillä pelattavuus on edelleen timanttia. SC IV:tä voi suositella huoletta muillekin kuin HC-mätkijöille, sillä menoon on helppo päästä mukaan. Silmät kiinni ja rämpytä taktiikalla pääsee jo alkuun, mutta vähänkään puolustustaitoa hallitsevaan veteraaniin saa tuskin naarmuakaan.

Tällä hetkellä SCIV on kirkkaasti paras taistelupeli, mitä X360 kelkassaan pyörittää.

Kepillä kuninkaaksi (fiilikset arcade stick -ohjauksesta)

Mikään ei voita tikkuohjausta tappelupeleissä, sillä puikotteleminen on täydellinen yhdistelmä tunnelmaa ja tuntumaa. Tattiohjaukseen verrattuna testattu Hori EX 2 pesee peruspädin sekä nopeudessa että tarkkuudessa. Isot vierekkäin asetellut näppäimet tekevät vastustajien niputtamisesta helppoa, kun Cervantesin ja Astarothin tehokkaimmat nappien yhtäaikaista painallusta vaativat liikkeet irtoavat refleksinomaisesti. Hallinnan tunteen kruunaa SC IV:n mahdollisuus muokata kontrollit haluamikseen.

Viidenkympin panostus ei tee kenestäkään mestaria tunnissa, mutta pienellä harjoittelulla voi omat tappelutaitonsa kehittää kertaheitolla uudelle tasolle. Saavuttihan allekirjoittanutkin Hero King -statuksen (lvl20) kahdessa illassa. Lompakon avaaminen siis kannattaa, mikäli Soul Calibur lämmittää sydäntä. Ja miekan kilistelyn tauottua voi lohduttautua sillä, että mätkintäpelien ylijumalan - Street Fighter IV:n - paluu konsoleille häämöttää jo horisontissa.

Kirjaudu kommentoidaksesi