Game Boy Advancen A Link to the Past ei ollut ainoastaan vanhan SNES-klassikon uudelleenlämmittely. Kasetilta löytyi myös Four Swords, ensimmäinen monen pelaajan Zelda-seikkailu,
jossa Link jakautui neljäksi koskettuaan mystiseen Four Sword
-miekkaan. GameCuben edellisestä Zelda-seikkailusta on jo pari vuotta
aikaa, mutta nyt legenda jatkuu Four Swords Adventuresilla, joka laajentaa neljän Linkin seikkailun kotikonsolille.

Neitokainen pulassa, jälleen kerran


Prinsessa Zelda on taas vaikeuksissa, joten Linkin on tartuttava Four
Swordiin vielä kerran. Uunituoreen kvartetin edessä onkin pahan
karkoittamiseksi pulmien ratkontaa ja taistelua läpi Hyrulen niittyjen,
luolastojen sekä vuorenrinteiden apunaan pommit, bumerangit, jouset ja
muut perinteiset Zelda-kamat. Kyseessä on siis maksimissaan neljän
pelaajan moninpeliseikkailu.

Peliä pelataan Cubeen
kytketyillä GBA-konsoleilla. Moisen virityksen taustalla on nokkela
ajatus: aina kun hahmo menee TV-ruudulla taloon tai vaikka luolastoon,
siirtyy toiminta käsikonsolin näytölle. Ohjaimella pelattaessa ruudulle
ilmestyy tarvittaessa virtuaali-GBA. Jotta pelikokemus ei muuttuisi
kokonaan heikompitehoisella alustalla, on Four Swordsin Cube-puoli
tehty GBA:n ehdoilla. Lopputulos tuokin ensimmäisenä mieleen Minish Capin
Game Boy Playerillä pelattuna, mutta grafiikkaa on koristeltu Wind
Wakerin tyyliä lainaavilla räjähdys-, savu- ja tuliefekteillä.
GBA-puolella grafiikasta on toki karsittu koreilut pois.

Nelin verroin hupia

Konsepti
kuulostaa kieltämättä mielenkiintoiselta ja lupaavalta, mutta
valitettavasti se kompastuu toteutukseensa. Totuus lyö kasvoille kuin
kylmä turska, kun paljastuu, että moninpeliä varten jokainen pelaaja
tarvitsee välttämättä oman GBA:n sekä erityisen linkkikaapelin
käsikonsolin liittämiseksi Cubeen. Tässä vaiheessa homma meneekin
reisille monissa kaveripiireissä. Sieltä täältä saattaa nimittäin
löytyä GBA tai pari, mutta kuinka moni tosiaan osti miltei
käyttämättömäksi jääneen GBA-Cube-linkkikaapelin? Pelin mukana
toimitetaan kyllä yksi letku, mutta tämä pelastaa vain vähän.

Mikäli varustelukysymyksestä kuitenkin selvitään, on peli kaksinpelin
perusteella mainiota moninpelihupia. Ruudulla on ihmispelaajista
riippumatta aina neljä Linkiä, joten kaksinpelinä kumpikin ohjaa kahta
sankaria. Pelaaminen onnistuu toki myös yksin, mutta kokemus ei
muistuta niinkään perinteisen riemastuttavaa Zelda-seikkailua, vaan
melko keskinkertaista puurtamista. Suurin ongelma yksin pelatessa
aiheutuu siitä, että neljälle pelaajille suunnitelluissa luolastoissa
joutuu ravaamaan ympäriinsä tehden neljän tyypin hommat. Lisää ongelmia
aiheuttavat myös varusteet. Miekan ja kilven lisäksi jokainen
ihmispelaaja voi kantaa mukanaan yhtä erikoisvarustetta. Kun
luolastossa tarvitaan kahta tai kolmea tavaraa, yksin joudutaan
ravaamaan turhauttavasti vaihtelemassa varustusta sen sijaan, että
homma hoidettaisiin tiimipelinä eri tavaroita kantavien kavereiden
kanssa.

...vai onko sittenkään?


Pääseikkailu on jaettu tasoihin, joihin voi läpipeluun jälkeen palata
ihan vain huvin vuoksi ilman mitään tavoitteita. Tason läpäisemiseksi
on kerättävä 2000 voimajalokiveä, jotka vastaavat aiempien pelien
rupee-rahoja. Vaikka pääasiassa samalla puolella pelataankin,
ratkaistaan tason lopussa voittaja muun muassa kerättyjen
voimajalokivien ja listittyjen vihollisten perusteella. Tarjolla ei ole
tilastoja tai palkintoja, mutta ainahan on hauska tyydyttää
kilpailunhalua. Pääseikkailun lisäksi mukana on myös Shadow Battleksi
nimetty deathmatch-moodi, joka oli ainakin kaksinpelinä aivan turha.
Ehkäpä hupi kasvaa pelaajamäärän kanssa, mutta tällaisenaan Shadow
Battle jäi kertakokeiluun.

GameCuben uusin Zelda ei yksinpelinä vakuuta. Ei sinänsä mikään ylläri, sillä pelin suola onkin Final Fantasy: Crystal Chroniclesin
tapaan muutamalla GBA:lla maustetussa moninpelissä. Jos pelikavereilta
löytyy jo GBA:t ja kaapelit, eikun vain Four Swordsin kimppuun. GBA
SP:tä on näkynyt käytettynä reilun 50 euron hintaan – vanhaa
valorajoitteista mallia vielä halvemmalla – mutta täytyypä olla
aikamoinen Zelda-fani, että jo itsessään täysihintaista peliä varten
moisen hankkii. Sääli, että sinällään omaperäinen idea jää vain hyvin
varusteltujen Nintendo-piirien herkuksi. Yksinpeliä etsivien
kannattaakin suunnata katseensa GBA:n mainion Minish Capin suuntaan.