Haastaja varikon varjoista

Yli kolme vuotta siihen meni, ennen kuin räiskintä- ja autopelien luvattu konsoli sai oman "Gran Turismonsa". Heti aluksi on kuitenkin todettava, etteivät Forza Motorsportin kehittäjät ole tyytyneet kopioimaan PlayStationeiden hittiautoilusarjaa. Forzassa on hyvin omalaatuinen henki ja autosimulaattoreiden kategoriaa eteenpäin puskevia ominaisuuksia. Realistisen fysiikkamallin, miehekkään autolistan ja konepellin alla näpräämisen lisäksi peli sotkee samaan seokseen myös auton ulkonäön suunnittelua, kilpailumielisiä tekoälyvastustajia ja fiksuja verkko-ominaisuuksia. Lopputulos kiidättää Forzaa sen verran iloisesti, että johtoasemaansa tuudittautuneen Turismon on paras ruveta tarkkailemaan peilejään.

Forza Motorsportin ydin on sen uramoodi. Ajohaalarit kiskaistaan ylle valitsemalla autojen saatavuuteen ja arvoon vaikuttava kotimanner ja tämän jälkeen niukka aloitusbudjetti upotetaan ensimmäiseen rassiin. Pelaaja etenee urallaan ajamalla vapaasti valittavia kilpailuja ja ansaitsemalla rahaa. Yksittäiset kilpailut on pakattu lukuisiin kisatapahtumiin ja sarjoihin, joissa on erilaisia rajoituksia koskien esimerkiksi auton painoa, tehoa, mallia ja luokkaa. Rajoitusten takia pelaaja ei voi viritellä vain yhtä ylivoimaista autoa ja ajaa sillä koko uratilaa läpi, vaan pelaajan on ylläpidettävä sopivan laajaa autovalikoimaa tallissaan. Uusia menopelejä saa sekä ostamalla että voittamalla, mutta vanhojakin autoja voi sovitella halutun kisatapahtuman puitteisiin erilaisilla viritysosilla tai ääritapauksessa vaikka koko koneen vaihtamalla. Rajattomasti mikään auto ei kuitenkaan veny, ja monesti rassille on paras etsiä luokka, jossa se on parhaimmillaan. Pelkän tehon tavoittelu näkyy helposti negatiivisesti ajettavuudessa ja sitä kautta myös nopeudessa. Auton tasapainoa voi yrittää parantaa vaihdevälitystä, jousitusta, jarruvoimaa, renkaiden kulmia ja paineita sekä monia muita nippeleitä hienosäätämällä.

Yksi Forzan hauskimmista ominaisuuksista on autojen ulkonäön muokkaaminen. Tylsästä säilykepurkista tulee nopeasti kaunokainen vähällä työllä; autoonsa voi periaatteessa ostaa lähes kaikki underground-tarvikkeet kiiltävistä vanteista maavoimaa korostavaan komeaan takasiivekkeeseen. Valitettavan moni auto ei kuitenkaan hyväksy itseensä puskureita tai helmoja, mikä vähentää ominaisuuden arvoa tuntuvasti. Onneksi lähes jokaisen auton peltipinnan voi sentään maalata mieleisekseen. Maalaustyökalu perustuu suureen määrään erilaisia muotoja ja kuvia, joita voi taivutella, käännellä ja kieputella halutun näköiseksi. Jokainen muoto asettuu omalle kerrokselleen, joten esimerkiksi tietyn muodon värin vaihto jälkeenpäin ei vaikuta muuhun maalaukseen. Kerroksia voi olla auton yhdellä sivulla peräti sata. Maalaustyökalussa vapaasti pyöriteltävän ja zoomattavan kameran puute aiheuttaa tarkkuutta vaativissa tilanteissa päänvaivaa. Työkalu ei sisällä myöskään vapaapiirtoa tai tekstausta, mikä hidastaa ennen kaikkea omien tekstien tekoa kohtuuttomasti. Editorin ongelmakohdat eivät silti poista sitä tosiseikkaa, että Forzassa autonsa saa näyttämään vaikka neljällä pyörällä kiitävältä Mona Lisalta – huippusuoritus vain vaatii raakaa työtä ja taiteellista silmää.

Auto ajoi kilparataa, mittari näytti kahtasataa

Kun auto on ketterä kuin puuma, kaunis kuin rantakimma kesähelteellä, eikä kisatapahtuman tuomaristollakaan ole mitään pelaajan osallistumista vastaan, on aika siirtyä radalle. Forza on alustasta riippumatta realistisimpia rata-autopelejä ikinä. Ajotuntuma on virheetön, ja uskottava fysiikan simulointi tuo pelille rutkasti syvyyttä. Ajaminen on jatkuva haaste yli kaksisataapäisen autovalikoiman jokaisen edustajan käyttäytyessä yksilöllisesti ja renkaiden pitävyyden vaihdellessa kisan aikana. Edes yli puolituntiset Endurance-kilpailut puolivillaisesti toteutettuine varikkopysähdyksineen eivät pitkästytä, vaan jokaisesta ajokilometristä nauttii täysin siemauksin.

Forzan tekoäly on saanut melko paljon kehuja, mutta osa hehkutuksesta johtunee Gran Turismo 4:n tietokonevastustajien vaisusta vastuksesta. Forzan koodiaivot kyllä haastavat pelaajan siinä missä kilpaveljensäkin, mutta PGR-ilmiöltä ei ole täysin vältytty. Tekoälyautoilla on paikoin kelju tapa tuupata pelaajaa persauksille tai nojata kaarteessa tämän autoon estäen kurviin taittamisen. Lisäksi pelin tekoäly kärsii niistä simuloidun järjenjuoksun perisynneistä, jotka liittyvät hallittuun riskinottoon: En ole tavannut Forzassa yhtään tekoälykuljettajaa, joka leikkaisi shikaanin lennokkaasti tai kaasuttaisi mutkasta ulos tullessaan pitorajan yli. Tekoälykuljettajat mieluummin ajautuvat kaiteisiin kuin vetävät käsijarrusta saadakseen autonsa taitettua jyrkkään neulansilmään.

Keinoälyn saralla Forzan tuorein ominaisuus on Drivatar-systeemi. Kyseessä on omilla ajosuorituksilla koulutettava tekoälyjärjestelmä, jonka voi istuttaa kuljettajan penkille ja katsoa kilpailua sivusta. Erityisen mieluinen ominaisuus on silloin, kun on tullut ruutulipulle toisena vain sekunnin murto-osan voittajaa perässä. Kisatapahtumakohtaisesti palkinnoksi tarjottavia autoja ei nimittäin saa itselleen ilman jokaisen osakilpailun voittoa. Vaikka pelaaja saa Drivatarinsa suoritukset omiin nimiinsä, täysin ilmaiseksi tekoäly ei pelaajan puolesta aja. Drivatar perii sievoiset osuudet voittosummasta, joten uralla etenemisen kannalta kilpailuja ei parane liian usein jättää oppipojan harteille.

Baana on pitkä muttei kivikkoinen

Forza Motorsport on pitkäikäinen peli. Ajettavasta ei tule heti pulaa, sillä jo pelkästään uramoodin läpäisy ottaa monilta viikkoja ellei peräti kuukausia. Uran lisäksi pelissä voi ajaa runsaslukuisia yksittäiskisoja, ratakohtaisia aika-ajoja, vapaa-ajoja ja tietysti moninpeliä. Moninpeli toimii jaetulla ruudulla yhden kaverin kanssa sekä verkossa Liven ja System Linkin välityksellä kahdeksan pelaajan välillä. Forzan Live-ominaisuudet sisältävät Project Gotham Racing 2:n tapaan yksinpelin oheen integroidun kattavan tilastopalvelun sekä mahdollisuuden ottaa oppia nopeimpien kuskien suorituksista. Uramoodissa voi myös ajaa verkkokisoja ja ansaita sitä kautta rahaa. Nätisti pyörivien online-kilpailujen ohella pelissä voi käydä autokauppaa muiden kanssa ja liittyä klaanin verukkeena toimivaan autoklubiin. Hienoa Forzan Live-ominaisuuksissa on se, että omat maalaukset ja auton viritykset näkyvät verkossa muille ja siirtyvät kaupanteossa toiselle osapuolelle. Harvinaisen korea peltipinta saattaa antaa mahdollisuuden pyytää autostaan myös harvinaisen korkeaa hintaa.

Pitkiä pelisessioita kiusaa eniten Forzan suhteellisen rajoittunut ratavalikoima. Parisenkymmentä rataa tarjoavat niin pisteestä A pisteeseen B ajoa kuin kierrosten kulutusta perinteisillä moottoriradoilla, ovaaleilla ja katuradoilla. Ratavalikoimaan kuuluu erinomaisia kilpateitä, kuten esimerkiksi Road Atlanta, Silverstone, Nürburgring Nordschleife, Laguna Seca ja Road America, sekä mielikuvitusrata Alpine Ring. Kaupungeista mukana ovat New York, Rio de Janeiro ja öinen Tokio. Tasokkaasta ratasuunnittelusta huolimatta samoissa maisemissa pyöriminen päivästä toiseen on pienoinen tunnelman latistaja. Vaihtelua voisivat tuoda eri sääolosuhteet, mutta valitettavasti Forzassa radat ovat ulkoasultaan staattisia. Yhtään sadekisaa ei ole mukana, ja kilpailijoiden tarjoamaa ralliakin on turha paketista etsiä.

Audiovisuaalisesti Forza Motorsport on hyvä, muttei purista Xboxia uusiin sfääreihin. Erityistä huomiota ovat saaneet ratojen pinnat, jotka näyttävät poikkeuksellisen yksityiskohtaisilta. Asfaltilla vilistää yksilöllisiä jarrutusjälkiä ynnä muuta raitaa ja viivaa, jotka luovat niin puskurikamerasta kuin lintuperspektiivistäkin katsottuna mukavan vauhdintunteen 30 ruudun kuvanpäivityksestä huolimatta. Radalla olevat kahdeksan autoa näyttävät heijastuksineen ja varjostuksineen hyviltä, ja ne myös vahingoittuvat törmäyksissä. Kolaroinnilla ei ole pelkästään kosmeettisia vaikutuksia, vaan vauriot tuntuvat myös pellin alla tehon laskuna ja ohjauksen vääristymisenä. Keskeytyskuntoon koslaansa ei sentään voi rusikoida, eikä ulkoinenkaan muodonmuutos ulotu koriin asti. Rataympäristöt ovat Forzassa värikkäitä, ja maisemat piirtyvät tasaisesti horisonttiin asti. Pelin yleisilme on kuitenkin hieman kliininen ja kuollut, vaikkakaan grafiikan sahalaitaisuuden takia ongelma ei näytä yhtä pahalta kuin korkearesoluutioisissa lehdistökuvissa. Äänimaailman suurin plussa rapsahtaa autojen yksilöllisestä murinasta, miinus ambienssin onttoudesta. Musiikissa ollaan tyydytty halpaan renkutukseen, jolta voi säästää korvansa käyttämällä omia hittilistoja.

Forza Motorsport on kiitettävän hyvä moottoriurheilupeli, sillä se tarjoaa ennen kaikkea nautinnollisia ajokokemuksia. Sega GT 2002 ja Toca Race Driver 2 epäonnistuivat osittain juuri viihdyttävän ajamisen tuottamisessa. Mikä parasta, Forza ei jää vain simulaatioharrastajien herkuksi; ajoapujen ansiosta peli soveltuu kaikille aiheesta kiinnostuneille. Apujen käyttö pudottaa kynnyksen arcade-kaahailun liepeille, mutta ilman niitä kisoista saatavat palkintosummat kasvavat merkittävästi ja siten uralla eteneminen nopeutuu. Sen verran Forza-tiimi on todenmukaisuudesta lipsunut, ettei pelissä ole kuljettajan "toimistoa", mutta muilta osin Forza Motorsport on Se autosimulaattori Xboxille.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi