Grand Slam taskussasi
SEGAn Virtua Tennis -sarja on vuosien saatossa lunastanut asemansa tennispelien ykkösenä. Nyt myös PSP:n omistajat pääsevät nauttimaan tenniksen lumosta kannettavassa muodossa, eikä tämänkään osan kohdalla tarvitse pettyä.
Pelimuodoista tarjolla on yksittäisiä otteluita, turnauksia, minipelejä sekä pelin lisänimenä toimiva World Tour -pelitila, jossa nostetaan oma aloitteleva tennistähtönen koko maailman puhutuimmaksi pallotaituriksi. Tarkemmin sanottuna kaksi tennistähtöstä, sillä World Tourissa pelaaja pääsee luomaan sekä mies- että naisottelijan, jotka pitää molemmat nostaa maailmanlistalla kärkeen. Kalenteriin mahtuukin monta turnausta, paljon harjoittelua sekä varustekaupassa juoksemista ennen kuin aloittelijoista tulee mestareita.
Peli on selkeästi suunniteltu matkakäyttöön. World Tourin turnauksissa on 1-3 kierrosta ja tiukatkin ottelut kestävät alle kymmenen minuuttia. Eriä ei pelata kuin yksi ja pelejäkin on vain kahdesta kuuteen. Tenniksen tuntuma ehtii pelistä silti välittymään mainiosti tuossakin ajassa. Palloralleja tulee usein ja ne ovat tiukkoja vääntöjä, joissa siirrellään vastustajia kuin pelinappuloita shakkilaudalla ja ratkaisuja haetaan erilaisilla taktiikoilla. Tekoäly pelaa sopivan aidonoloisesti. Mitään yksinkertaista avainta onneen en löytänyt, joten erilaisia tyylejä pitää kokeilla jopa otteluiden sisällä. Syötöissä valinnanvaraa löytyy suoran ja kierteisen väliltä ja lyöntejäkin on erilaisia, joskin lähinnä tulee käytettyä peruslyöntiä ja ylinostoa. Tarkkoihin sijoituksiin soveltuu paremmin hidas lyönti, jolloin vastustajan on vaikeampi ehtiä palloon. Lyönnin onnistumiseen tärkein vaikutus on pelaajan sijoittumisella, joten onnistuneeseen otteluun vaaditaan monen asian osumista kohdalleen. Toisinaan kokeekin aitoa riemua pärjätessään otteluissa.
Kaksinpelit tarjoavat huomattavasti hauskempaa ja etenkin tiukempaa vääntöä kuin nelinpelit, joista voitto irtoaa helpommin. Nelipeliturnauksiin parinsa saa haettua kaupasta, tekemällä kaksi kuukautta kestävän sopimuksen haluamansa supertähden kanssa. Kaverit tulee valittua listalta lähinnä naamakertoimen mukaan. Sopimukset ovat kaikki samanhintaisia, eikä pelaajien välillä ole ainakaan huomattavaa taitoeroa, mikä hieman latistaa tunnelmaa.
Harjoittelu tekee mestarin
World Tourissa eteneminen tapahtuu menestymällä turnauksissa, mikä nostaa listasijoitusta. Ranking puolestaan avaa ovia yhä rahakkaampiin kisoihin, mutta ahkeralla harjoittelulla luodaan edellytykset myös näissä pärjäämiselle. Onneksi harjoittelu on mukavaa puuhaa, sillä se on salakavalasti puettu erilaisten minipelien muotoon. Taitoja voi kehittää neljällä eri osa-alueella, joita jokaista voi treenata kahdella eri tavalla. On peruslyöntejä, volley-lyöntejä, jalkatreeniä ja syöttöharjoittelua, joiden kehittämiseen palaa yllättävän paljon aikaa, sillä minipeleissä onnistuminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Turnauksista saatua rahaa puolestaan pääsee tuhlaamaan kaupoissa, joista pystyy ostamaan uusia mailoja ja peliasuja, uusia areenoita muihin pelimuotoihin sekä kumppaneita nelinpeliturnauksiin. Kaikkiaan World Tourin läpäisemiseen palaa rutkasti aikaa, eikä peli osoita parhaan teränsä menettämisen merkkejä oikein missään vaiheessa.
Muista pelimuodoista tulee lähinnä kulutettua aikaa neljän erilaisen minipelin parissa. On palkkien suojelemista ja rikkomista Breakout-tyyliin, hedelmien perässä juoksemista ja villisti lisääntyvien kuplien rikkomista. Kolikkopelihengessä mennään eli tavoitteena on jälleen pisteiden metsästys ja tuloslistojen ykköstila. Myös maksimissaan neljän pelaajan moninpeli löytyy, mutta testiseuran puutteen vuoksi en päässyt tätä kokeilemaan.
Monenmoista ja erikokoista
Peli näyttää ja kuulostaa hyvältä. Grafiikka on nopeaa eikä takkuile missään vaiheessa. Myös supertähdet näyttävät itseltään, varsinkin miehet ovat melko tarkkoja virtuaalikopioita aidoista itsestään. Mukana on 8 mies- sekä 8 naispelaajaa, sisältäen tärkeimmät tähdet kuten Roger Federerin, Andy Roddickin ja Maria Sharapovan. Valitettavasti myös latausajat näyttävät rumaa naamaansa tämänkin tuotoksen parissa.
Eri kaupungeissa pelatessa tulee mukavaa vaihtelua. Suurten areenoiden tunnelman myös kuulee siinä missä pienillä saa onnistumisistaan palkinnoksi vain pienet aplodit. Myös kentän alusta vaikuttaa pelitunnelmaan, sillä pallo käyttäytyy eri tavoin riippuen siitä, pelataanko massalla, nurmikolla, matolla vai kovalla alustalla. Mitään järkyttävän suurta eroa ei luonnollisesti pelin kautta pääse välittymään, mutta pientä muutosta varsinkin pallon nopeudessa on havaittavissa. Grafiikkaa on käytetty areenoissa myös hyödyllisesti, sillä palloista jää pienet jäljet pohjaan riippumatta siitä pelataanko matolla vai massalla, jolloin osumakohdan näkee lyönnin jälkeenkin. Harmillisesti uusintoja ei pääse katselemaan vapaasti. Varsinkin pitkäksi menneitä lyöntejä olisi ollut hienoa päästä tarkistamaan lähempää.
Äänipuoli on jälleen kunnossa, ja peliä kehtaa pelata myös ilman kuulokkeita. Palloista, lyönneistä ja yleisöstä lähtee uskottava ääni, mikä luo erinomaisesti tunnelmaa tiukkoihin otteluihin. Musiikkipuoli ei ole mitenkään ihmeellinen, mutta ei se pelin aikana kuitenkaan häiritse ja saa sen halutessaan laitettua pois päältä.
Täysin bugiton peli ei myöskään ole, vaan pari pientä omituisuutta sattui World Tourin aikana. Lopputulos on kuitenkin erittäin myönteinen. Vaikka periaatteessa toivoo, että pelissä olisi enemmän aitoja tennispelaajia ja monia pikkujuttuja tehty toisin, on kokonaisuus melkoisen mainio paketti. Kyseessä on PSP:n paras urheilupeli tähän saakka ja varteenotettava hankinta myös lajityypistä usein innostumattomille. Tenniksen ystäville Virtua Tennis: World Tour on mitä mainioin matkakumppani.
