Joskus on vaikea uskoa, että Lara Croftin ensimmäisestä seikkailusta on kulunut jo yli kymmenen vuotta. Alkuperäinen Tomb Raider oli ensimmäinen pelini vanhalla kunnon Playstationilla ja käytännössä antoi tarvittavan potkun pelaamisesta innostumiselle. Jokin aika sitten tulin ajatelleeksi kirjoittaa myös peliarvosteluja, ja mistä olisikaan parempi lähteä liikkeelle kuin siitä, joka kohdallani sen kaiken aloitti.

Eidos on nyt tuonut Playstation 2:en kuihtuville pelimarkkinoille varsin nopealla tahdilla kehitetyn uudelleenlämmittelyn yhdestä Playstationin legendaarisimmista peleistä. Alkuperäinen Tomb Raider oli ensimmäisiä kunnollisia 3D-seikkailupelejä ja rakas monille pelaajille, joten aihe voi olla arka monelle. Pelien remaket eivät usein myöskään ole sarjan alkuperäisten fanien mieleen, mutta onnistuvatko Laran synttärijuhlat olemaan hitti vai huti?

Kuolleiden aamunkoitto

Ensimmäiset Tomb Raiderit olivat sekä pelaajien että kriitikoiden mieleen, mutta tosifaninkin on todettava, ettei Laralla ole mennyt viime vuosina kovinkaan lujaa. Alkuperäinen kehittäjä Core Design menetti otteensa täysin viimeistään parjatun Tomb Raider: The Angel of Darkessin parissa ja koko pelisarjan pelättiin hautautuvan historian hämäriin. Onneksi pelin julkaisija Eidos päätti tehdä jotain asialle ja palkkasi uuden kehitystiimin, Crystal Dynamicsin herättämään pelisarjan henkiin. Eidoksen radikaali ratkaisu kantoi hedelmää ja jo kuolleeksi luultu pelisarja nousi viime vuonna kuolinvuoteeltaan loistavan Tomb Raider: Legendin avulla.

Crystal Dynamics teki teknisesti komean pelin, jossa oli rautainen ohjattavuus ja kelpo tarina, mutta Legend, kuten sarjan muutkin viimeisimmät osat, päätyivät lopulta aika kauas alkuperäisen pelin ideasta ja tunnelmasta. Kuten lempipeliarvostelijani Ben ”Yathzee” Croshaw hyvin sanoikin, jokainen jatko-osa on esitellyt entistä laajemman käsitteen sanasta hauta. Sarjan täyttäessä sopivasti pyöreitä vuosia viime vuonna, päätti Eidos julkaista sarjan ensimmäisen osan uudelleen. Lara siis palasi vanhojen fanien iloksi viimein juurilleen, mutta päivitettynä uudelle vuosituhannelle.

Fanipalvelua parhaimmillaan

Vanhan pelin tekemisessä uudelleen on puolensa kehittäjien kannalta. Pääjuoni oli jo valmiina ja vaikka jotain pientä viilausta onkin tehty, on se sisimmältään edelleen se sama peli johon itse ihastuin kymmenen vuotta sitten. Lara jäljittää tälläkin kertaa atlantislaisten Scion-talismaanin palasia eri puolilta maapalloa ja kohtaa mitä eriskummallisimpia pulmia ja upeita, kauan sitten kadonneita maailmoja. Peli ei kuitenkaan ole täydellinen kopio alkuperäisestä, ja koska kehittäjät joutuivat tekemään sen alusta asti uudelleen, poistivat he myös samalla isojakin palasia lopullisesta versiosta. Vaikka mukaan lisättiin paljon uuttakin sisältöä, on se silti alkuperäistä lyhyempi. Monia pulmia on myös tuntuvasti paranneltu tai yksinkertaistettu. Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin yhä perinteinen seikkailupeli, maustettuna ajoittaisella toiminnalla ja pulmanratkonnalla. Sarjan veteraanit ja povipommin muut fanit voivatkin huokaista helpotuksesta, uppoutua pelin pariin ja kokea uudelleen neiti Croftin parhaimman seikkailun, entistä ehompana.

Tomb Raider: Anniversaryä ja alkuperäistä Tomb Raideria verratessa huomaa erittäin hyvin, miten paljon pelit ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vaikka tarinaltaan ollaankin todella lähellä alkuperäistä versiota ja kaikki ympäristöt ovat tunnistettavissa myös vanhasta laitoksesta, on tekninen toteutus ja pelattavuus Anniversaryssa aivan toisissa sfääreissä. Poissa on triangelitissit, toistosta kärsivät haudat ja tahmea ohjattavuus. Vaikka ohjauksen kanssa onkin paikoin omat ongelmansa ja buginsa, toimii se silti muun aikaa sulavasti.

Palaset kohdallaan

Teknisesti ja pelimekaniikan puolella Anniversaryn voidaan sanoa olevan lähes yksissä Legendin kanssa, mutta joka osa-alueella on kuitenkin menty roimasti eteenpäin. Liikkeiden puolesta Laralla on tällä kertaa muutama uusi temppu hihassaan. Nykyään Lara osaa mm. juosta pitkin seinää köyden avulla, persian prinssin malliin ja tasapainoilla tolppien päällä. Kamera toimii suuremman osan ajasta ja onkin pelaajan säädettävissä toisen analogitatin avulla. Kameran saa myös kätevästi kiepautettua hahmon taakse ohjaimen olkanappia painamalla.

Pelin taistelut on saatu toimimaan hyvin ja automaattitähtäys hoitaa homman kotiin. Aseita ja varusteita on laajalti, mm. pistoolit, pumppuhaulikko ja tarttumakoukku. Suurin osa vihollisista on vanhan mallin mukaan eläimiä tai muita hirviöitä – ihmisiä vastaan taistellaan harvoin. Ihmishahmot toimivatkin lähinnä pelin pomotaisteluina, mutta hieman yllättäen vähäisemmissä koitoksissa pääsee harvemmin itse taistelemaan. Sen sijaan toiminta tapahtuu interaktiivisissa välianimaatioissa, joissa pelaajan pitää painaa ruudulla vuorollaan näkyvää komentonappulaa, jolloin Lara suorittaa kyseisen toiminnon ja lopulta päihittää vastuksensa.

Tomb Raider: Anniversary on kiistatta yksi Playstation 2:n upeimpia pelejä ja varmasti yksi konsolin viimeisiä suuria nimikkeitä. Anniversary pyörii Legendin pelimoottorilla, joten edellisen seikkailun läpi kahlanneet tietävät mitä odottaa grafiikkapuolelta. Grafiikka on terävää, ympäristöt vehreitä, eläväisiä ja täynnä pieniä yksityiskohtia. Pelistä on vastikään julkaistu omat versionsa sekä Xbox 360:lle sekä Wiille, joten kauniimman kuorrutuksen perään kuolaavien kannattanee harkita tämän ostamista Microsoftin konsolille. Erilaisista ohjauskokemuksita pität voivat taas harkita Wiin versiota.

Laran uusvanha seikkailu ei jää nuolemaan näppejään äänipuolellakaan. Ääninäyttely on rautaa ja varsinkin sankaritarta esittävä Keeley Hawes tekee vaikutuksen. Musiikkipuolella peli loistaa, sillä suurin osa soundtrackista koostuu jo alkuperäisessäkin versiossa kuultujen biisien uusista sovituksista. Mukana on todella kauniita kappaleita, jotka sopivat hyvin pelin upeisiin ympäristöihin sekä jännittäviä, nopeatempoisia rytmejä vaaratilanteita varten. Vaikka osa alkuperäisen Tomb Raiderin parhaista biiseistä uupuukin, kyseessä on kuitenkin yksi niistä harvoista pelisoundtrackeistä, joita oikeasti voi ja haluaa kuunnella pelin ulkopuolellakin.

Tomb Raider: Anniversaryä pelatessa tulee huomanneeksi, miten paljon ytyä PS2:ssa vielä onkaan jäljellä. Juhlajulkaisu todistaa, että Larassa on edelleen vetovoimaa ja puhtia jatkaa kohti uusia seikkailuja. Peli tekee täysin kunniaa alkuperäiselle ryöstöretkelle ja kyseessä onkin pakkohankinta sarjan faneille sekä kaikille hyvien seikkailupelien ystäville.