Lähi-idässä riehuva sota on tukkinut verkon pahemman kerran. Uutisia kellon ympäri suoltavat saitit ovat saaneet tietoväylät hehkumaan kuumina omaisten seuratessa poikiensa ja tyttäriensä kulkua rintamalla. Tällaisena aikana sivutilan tuhlaaminen videopelien kaltaiseen hömpötykseen käy omantunnon päälle, etenkin kun näkee kuinka uhrautuvasti kansa kantaa kortensa kekoon pienintä jäsentä myöten täyttämällä kadut osoittaakseen kunnioitusta sotakoneistolle ja keräämällä ruoka-apua aavikon kurjuudessa nääntyville isänmaan palvelijoille.

Kukin puolustaa yhteistä elämäntapaamme kykyjensä mukaan, urheimmat taistelutantereella ja me vätykset työpöytiemme ääressä. Sitoumuksemme merkiksi olemme vuokranneet palvelumme Yhdysvaltain suurlähetystölle, joka määrää sivujen sisällöstä Valkoisen talon ohjeiden mukaisesti. KonsoliFIN tulee huhtikuun ajan uutisoimaan liittouman etenemisestä. Peliarvostelujen sijaan esittelemme persialaista kulttuuria, sikäli kuin ajankohtaista, ja tutustumme Bagdadin muuttuvaan kaupunkikuvaan. Kun kesä koittaa ja kerran johtajansa mielivaltaan pakotettujen paimentolaisten riemunkiljahdukset kaikuvat savun värjäämällä Irakin taivaalla, toivoo KonsoliFIN pystyvänsä tukemaan amerikkalaisjoukkoja missä päin maailmaa ne ikinä ilosanomaansa levittävätkään. KonsoliFINin sopimus käsittää kolme aseellista konfliktia ja yhtä monta kansallista kriisiä.

Joulun pelimarkkinat näyttävät jälleen tänä vuonna houkuttelevilta, mutta toivotko sinä pukilta uutta Gran Turismoa vai maailmanrauhaa? Ja pukeutuuko joulupukiksi aikova naapurin viskinhajuinen setä tuttuun cocacolanpunaiseen nuttuun vai tuoko pakkasukko venäläistä luusoppaa juhlapöytään?