Jalkapalloa, tällä kertaa amerikkalaista
Ennen tämän pelin pelaamista tietoni jenkkifutiksesta olivat
luokkaa "isot miehet irvistelevät toisilleen rivissä, ryntäävät
toisiaan päin, ja sitten pidetään taas mainostauko". Voin
ilokseni todeta, että Madden NFL 2001 on sen luokan peli,
että ainakin oma käsitykseni tästä urheilulajista muuttui
huomattavasti parempaan suuntaan - osaltaan auttoi myös
elokuva Any Given Sunday, mutta se taas on eri asia.
Maddenin pelivaihtoehdoista löytyy Quick Start -mahdollisuus,
joka on omiaan peliin tutustumiseen. Tätä kautta pääsee
ilman ihmeempiä valintoja tai asetusten rukkaamista pelaamaan
näytösottelun valmiiksi valituilla joukkueilla (Rams ja
Titans). Allekirjoittaneen ensikosketus peliin oli aika
kylmää kyytiä - ensimmäinen ottelu meni aluksi lähinnä upeaa
grafiikkaa, monimutkaisia hyökkäys- ja puolustuskuvioita
ja pelin sääntöjä ihmetellessä. EAsy Play -optio, Rookie-vaikeustaso
(helpoin neljästä vaihtoehdosta) ja mahdollisuus pyytää
valmentajaa suosittelemaan sopivaa hyökkäyskuviota auttavat
aluksi melkoisesti, ja apuja voi poistaa sitä mukaa kun
pelissä kehittyy. Myös säännöt ja pelin kulku alkoivat yllättävän
nopeasti tulla selviksi tämmöiselle vasta-alkajallekin,
jolloin oli helpompi keskittyä itse pelaamiseen.
Amerikkalainen jalkapallo hyvin raa'asti yksinkertaistettuna:
Joukkue A potkaisee joukkue B:lle pallon. Joukkue B lähtee
etenemään pallon kanssa. Mikäli joukkue B ei onnistu neljällä
yrityksellä etenemään pallon kanssa yhteensä kymmenen jaardin
matkaa, pääsee joukkue A vuorostaan yrittämään. Jos joukkue
B onnistuu, he saavat uudet neljä yritystä edetä seuraavat
kymmenen jaardia. Tätä jatketaan, kunnes jompi kumpi joukkue
pääsee pallon kanssa vastustajan maalialueelle eli tekee
touchdownin. Touchdownin tehnyt joukkue saa vielä yrittää
lisäpistettä potkaisemalla pallon Y-kirjaimen muotoisen
maalin läpi, jonka jälkeen on tämän joukkueen vuoro potkaista
pallo toiselle joukkueelle. Kun juonesta on saanut kiinni,
alkaa tajuta pelin mielenkiintoisuuden. Taktiikalla on todella
suuri osuus pelissä, ja eri hyökkäys- ja puolustuskuvioita
on PALJON. Kun kumpikin joukkue on valinnut taktiikkansa
ja peli lähtee käyntiin, ohjataan NHL- ym. urheilupelien
tyyliin yhtä joukkueen jäsentä - hyökätessä luonnollisesti
sitä, jolla on pallo. Pelaajien ohjaamisessa saattaa aluksi
hämätä se, että liikkuminen on toteutettu hyvin realistisesti:
liikkeessä yhtäkkinen 180 asteen suunnanvaihto ei onnistu,
vaan juoksevan pelaajan liike-energia hidastaa kääntymistä.
Omasta mielestäni tämä on ainoastaan hyvä asia, ja tuo peliin
lisää realismia.
Kaunista, kaunista
Peli näyttää lyhyesti sanottuna todella hyvältä. Kentät
ja stadionit on mallinnettu hienosti, ja pelaajat ovat uskomattoman
yksityiskohtaisia ja liikkuvat aidon näköisesti. Peli pyörii
pehmeästi, enkä ainakaan huomannut mitään merkittävää pykimistä
tai hidastumista. Yksi pieni miinus tulee siitä, että varsinkin
uusinnoissa pelaajat näyttävät joskus liikkuvan toistensa
"läpi". Tämä on kuitenkin aika vähäpätöinen virhe, eikä
tietenkään vaikuta pelattavuuteen. Graafinen ulkoasu on
kaikenkaikkiaan tyylikäs. Valikot ovat selkeät ja helppokäyttöiset.
Pelin aikana grafiikassa on niin paljon ihmeteltävää että
riittää. Kauden 2000 NFL-joukkueiden pelaajat on mallinnettu
tarkasti, pelaajien kokoa, ulkonäköä, yksilöllisiä suojuksia
ja varusteita myöten. Pelaajat tekevät katkojenkin aikana
koko ajan jotain - korjailevat suojuksiaan, verryttelevät
ja niin edelleen. Kentän laidalla linjamiehet sekä joukkueiden
vaihtomiehet ja valmentajat puuhailevat myös omiaan. Aidonoloiset
valaistusefektit ja mahdollinen lumi- tai vesisade tuovat
myös tunnelmaa peliin. Pelitilanteiden uusintojen katselemiseenkin
saa kummasti aikaa uppoamaan - kameran pyörittely ja tilanteiden
veivaaminen edestakaisin on mielenkiintoista ja hienon näköistä.
Pelin alkumusiikki ja valikoiden taustamusiikit ovat ihan
OK hiphop-tyyppisiä biisejä, jotka eivät ainakaan pahemmin
häirinneet. Itse pelin äänimaailmasta sensijaan löytyy mielestäni
pelin suurin miinus: John Maddenin ja Pat Summerallin "asiantuntijakommentointi".
Varsinkin Maddenin höpinä on todella ärsyttävää, ja kun
samat tyhjänpäiväiset kommentit toistuvat vielä melko usein,
alkavat aggressiot heräämään hyvin nopeasti. Jos sattuu
olemaan pelissä tappioasemassa, ei paljon naurata kun oma
pelaaja pudottaa helponnäköisen syötön ja äijät möläyttävät
jonkun latteuden joka on jo kuultu kymmeniä kertoja (tyyliin
"The quarterback got the ball there." "Yeah, and the receiver
dropped it!"). Nämä kommentit saa kyllä pois päältä, mutta
samalla mykistyy sitten myös pelitilanteiden selostaja,
joka kertoo kenellä pallo milloinkin on ja niin edelleen.
Muuten pelin äänimaailma on hieno, taklaukset kuulostavat
todella tuskallisilta, ja yleisö elää hienosti mukana. Hauskoja
lisäpiirteitä ovat aika ajoin kuultavat kuulutukset: "Auton
rekisterinumero sejase omistaja, olkaa hyvä ja siirtäkää
autonne..."; "Onnea katsojalle paikalla numero x, olette
voittaneet..." ja niin edelleen. Näitä ei kuulu myöskään
niin usein että ne alkaisivat ärsyttämään.
Kun
Maddenia innostuu pelaamaan, huomaa että pelin laajuuteen
on panostettu. Jo mainitsemani Quick Start -mahdollisuuden
lisäksi myös Exhibition-valinnalla pääsee pelaamaan näytöspelin.
Tällöin voi itse valita joukkueet ja stadionin. Joukkueita
onkin sitten valtava määrä - vuoden 2000 31 NFL-joukkueen
lisäksi löytyy kymmenittäin historiallisia joukkueita 50-luvulle
asti, kymmenkunta eurooppalaista joukkuetta (ja stadionia),
erilaisia All Stars -joukkueita ja niin edelleen. Pelattavakseen
voi ottaa myös kokonaisen kauden - tai samantien valita
kaikkein laajimman eli Franchise-vaihtoehdon, jossa pääsee
ohjaamaan valitsemaansa joukkuetta kymmenen vuoden ajan,
pelaajakauppoineen kaikkineen. Tekemistä siis riittää.
Kahden hengen voimin peliä voi pelata joko samalla puolella
tai toisiaan vastaan. Samalla puolella pelaaminen jätti
ainakin lyhyen testaamisen perusteella hieman sekavan vaikutelman,
ja se myös painottuu melkoisesti ykköspelaajan ratkaisuihin
ja pelaamiseen. Vastakkain pelaaminen taas on toteutettu
mainiosti.
Yhteenveto
Tämän
pelin arvostelemisessa oikeastaan eniten harmittaa se, että
jouduin vielä jättämään suuren osan hienouksista mainitsematta
- höpinää lienee jo riittävästi tässäkin. Pelaaminen on
hauskaa, mukaansatempaavaa ja hyvin addiktiivista. Grafiikka-
ja äänimaailma tukee peliä mainiosti. Peliin pääsee mukaan
riittävän helposti. Vaihtoehtoja, tilastoja ja nippelitietoja
löytyy niitä kaipaaville yllinkyllin, mutta suoraviivainen
ja yksinkertainen pelaaminen onnistuu myös. Jos pelistä
ei keksi muuta varsinaista haukuttavaa kuin kommentaattorien
ärsyttävyyden, voidaan sanoa että peli on aika onnistunut.
Suosittelen lämpimästi kaikille paitsi jenkkifutista syvästi
vihaaville.
