Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Kirby Planet Robobot

Paratiisissa ei tekniikkaa kaivata

Oletko joskus pelannut Kirbyn tähdittämää 2D-tasoloikkaa? Jos olet ja vielä tykkäsit kokemuksesta, on nyt luvassa herkkua. Mikäli Kirbyä ajatellessa mieleen tulee tasoloikan sijasta Rip Kirby -sarjakuva, voit silti tykästyä HAL Laboratoryn uusimpaan peliin, sillä kyseessä on varsin laadukas tekele.

Kirby: Planet Robobot on Nintendon pinkin palleron uusin seikkailu, joka tuo sankarin toista kertaa 3DS-käsikonsolille. Hahmon tasoloikat ovat olleet harvemmin huonoja, eikä metsään mennä tälläkään kertaa.

Kirby on päähenkilö

Perusmekaniikka Roboplaneetan seikkailuissa on pitkälti sama kuin aiemmissakin Kirby-peleissä. Pinkki pallero hyppii ja leijailee värikkäissä ympäristöissä sekä syö vastaantulevia vihollisia lainaten niiden erikoiskykyjä. Erikoisuutena on tällä kertaa mechahaarniska, jonka sisään ahmatti ahtautuu kenttäsuunnittelun niin salliessa. Myös tämä mekaaninen kulkupeli voi imitoida vihollisia ja näin lainata niiden erikoisliikkeitä.

Parempaan talteen otetut hyökkäysliikkeet noudattavat selkeää logiikkaa: tulivihulaiset antavat käyttöön liekkejä syöksevät kyvyt, kun taas pommeja viskelevät yrmyt antavat mahdollisuuden heitellä räjähteitä. Taidot tuovat mukanaan useita erilaisia liikkeitä, joita käytetään eri näppäinyhdistelmillä tai hyppyjen aikana.

Pelissä on yli 25 kykyä Kirbyn käytettäväksi, kun taas robottimuoto voi imaista kitusiinsa reilut kymmenen erikoismuuvia. Joukkoon mahtuu jousiammunnan ja jäädyttämisen lisäksi erikoisempiakin kykyjä, kuten pillerien viskelyä sekä ruoskan heiluttelua. Eri ominaisuuksia käytetään sekä vihollisten kurmottamiseen että pienien puzzlejen ratkomiseen. Nämä eri taidot ovat Kirby-pelien suola sekä pippuri, niin myös tällä kertaa. Eri ominaisuuksien käyttö on hauskaa ja niiden tarjoamien hyökkäysten testaaminen on viihdyttävää. Aiemmista peleistä tuttu UFO-muoto on saatavilla vain lukemalla Kirby-amiibon peliin.

Teknologia on pahasta

Pelimoodeja on yhteensä kuusi kappaletta. Näistä oleellisin on tarinamoodi, jossa päästään pelastamaan palleron kotiplaneetta sitä uhkaavalta mekaaniselta uhalta. Ennen niin värikäs ja eläväinen maailma muuttuu koneuhan myötä harmaaksi ja ankeaksi. Sen tarkemmin juonikuviota ei kannata kuvailla, sillä paljoa syvemmäksi siitä ei ole. Onneksi tarinan puuttuminen ei ole kirbyillessä kynnyskysymys. Tarinakentät päästään koluamaan lisäksi toisen pelimuodon turvin, kun taas kaksi seuraavaa moodia keskittyvät seikkaillessa tavattujen pomovastustajien päihittämiseen. Mukana on myös kaksi minipeliä, jotka tarjoavat viihdykettä muutamiksi hetkiksi.

Ensimmäinen minipeleistä päästää pelaajat ohjaamaan Kirbyä pienissä kolmiulotteisissa areenissa, joissa tarkoituksena on kurmottaa vihollisia korkeiden pisteiden toivossa. Tarjolla olevat kolme haastetta on nähty nopeasti, ellei sitten tavoittele suuria kombobonuksia sun muita pistelaskuria kerryttäviä hienouksia. Viimeisenä tarjolla on Team Kirby Clash, jossa tiimi Kirbyjä ottaa yhteen vihollismonstereiden kanssa. Tässäkään moodissa tarjolla ei ole kovin montaa tehtävää koluttavaksi, mutta tehtävästä toiseen kasvava haaste tarjoaa koettavaa lyhyeksi ajaksi. Tähän moodiin voi ottaa mukaan joko tekoälyn ohjastamia joukkuetovereita tahi muita pelaajia 3DS:n Download Play -toiminnon avulla. Hauskinta rymistely on luonnollisesti ihmisporukalla.

Imuteho tapissaan

Pääosassa oleva tarinamoodi on viihdyttävä paketti tasoloikkaa, jossa kolutaan värikkäitä ja eri teemoilla varustettuja kenttiä. Menoa höystetään robottipuvulla ja matkan varrella kerättävillä koodikuutioilla. Tarpeeksi kuutioita keräämällä päästään joka maailman lopussa siintävään pomotaisteluun, minkä lisäksi avataan yksi lisäkenttä keräämällä jokainen palikka. Kuutioiden bongaaminen ei ole vaikeaa, mutta niiden saavuttaminen vaatii tiettyjä vihollisilta lainattuja kykyjä tai pienien puzzlejen ratkaisua. Jos pelaajan eteen tarjoillaan jokin uusi viholliskyky, kannattaa se imaista parempaan talteen. Tarinaa edistetään välinäytöksillä, vaikka kovinkaan suuria juonikuvioita ei ole tarjolla ennen pelin viimeisiä maailmoja.

Kenttäsuunnittelu ansaitsee kiitosta, sillä enemmistö tasoloikkaruuduista yllättää positiivisesti. Seikkailtavien alueiden teemat vaihtelevat suurimmalta osin hyvin, vaikka lopussa hienoista toistoa onkin havaittavissa. Loikkimisen ohella päästään muutamat kerrat räiskimään vihulaisia metallilennokin puikoissa. Nämä osuudet ovat hauska lisä ja niitä olisi voinut olla jopa hieman enemmänkin.

Vaikeustasoltaan pinkin palleron pelit eivät ole ikinä päätä huimanneet, eikä tämä perinne katkea Planet Robobotin myötä. Varsinaisia vaikeuksia etemisen kanssa ei nimittäin ole, mutta onneksi pomohirviöt sentään aiheuttavat hienoisia vaikeuksia. Kapuloita rattaisiin iskevät välipomot sekä maailmojen lopussa vartovat isot örmyt ovat myös vekkulisti suunniteltuja. Erityispeukku pitää antaa tarinamoodin vihoviimeisestä vastustajasta, jota voisi kuvailla kuluneella sanalla eeppiseksi.

Lopputekstit pääsee näkemään tarinamoodin päätteeksi noin kuudessa tunnissa. Tämän jälkeen pelikelloa voi kasvattaa metsästämällä loput koodikuutiot sekä läpäisemällä niiden avulla avattavat lisäkentät. Muut pelimuodot haukkaavat aikaa vähintään muutamat tunnit, joten pelattavaa on pääkattauksen jälkeenkin. Koodikuutioiden ohella kenttiin on piilotettu myös vino pino erilaisia tarroja, joita pelaaja voi kiinnittää omaan mechaansa koristeeksi. Kerättäviä tarroja, joiden aiheena ovat eri Kirby-pelit ja sarjakuvat, on todella paljon. Niiden kaikkien etsimiseen saa käytettyä roimasti aikaa ja vaivaa.

Ihan parsa peli

Musiikkipuoleltaan Planet Robobot on hatunnoston arvoinen suoritus. Sävellykset ovat parhaimmillaan meneviä ja välillä sekaan ujutetaan tuttuja melodioita pelisarjan aiemmista osista. Kokonaisuus on hyvinkin toimiva, eikä ääniefektien puoleltakaan suurta naputettavaa löydy.

3DS:n nimiominaisuus, eli kolmiulotteinen kuva, on otettu Kirbyn uutukaisessa todella hyvin huomioon. Useissa kentissä liikutaan eri tasoilla, minkä lisäksi myös viholliset voivat olla joko etu- tai taka-alalla pommittamassa sankariamme. Tämä onkin tuttua edellisen 3DS-Kirbyn pelaajille. 3D-kuva näyttää ja tuntuu luontevalta, mikä helpottaa vihollisten sijainnin ja seuraavan kulkusuunnan hahmottamista.

Kirby: Planet Robobot hauska paketti, jota pelaa mielellään. Tämän kattauksen erikoisuus, mechahaarniskat, ovat hauska lisä. Niiden kera on hauska rymistellä läpi hyvin suunniteltujen kenttien. Pelissä on kuitenkin paljon tuttuja elementtejä sarjan aiemmista osista, mikä voi häiritä sarjaan enemmän vihkiytyneitä pelaajia. Haastettava etsiville nimike ei sovi, sillä vaikeustaso ei hivo pilviä.

Jos kuitenkin pidät maittavasta tasoloikasta ja taskussasi kulkee 3DS, on Kirbyn uusin seikkailu hyvä kohde suunnata oma katse.

Kirjaudu kommentoidaksesi