Nintendo saapui itse GBA:n julkaisuun kolmen pelin voimin. Super Mario Advance tuli osittain pakon sanelemana, sillä jokaiselle uudelle Nintendo-konsolillehan on saatava uusi putkimies-seikkailu. Kuru Kuru Kururin sai puolestaan tehtävän jatkaa Game Boyn loistavien ongelmapelien perinteitä. Trion kolmas lenkki on äärimmäisen nopea F-Zero: Maximum Velocity.
F-Zero pelien sarja on aiemmin esiintynyt myös SNES:llä, sekä N64:llä. GBA:n version voidaan sanoa muistuttavan huomattavasti enemmän vanhaa kunnon SNES- versiota. Toisin kuin N64-versiossa, tässä pelissä ei nousta eikä laskeuduta mäkiä pitkin, eikä ajeta hurjaan surman silmukkaan. SNES-version tavoin, Maximum Velocityn rata on litteä.
F-Zero: Maximum Velocity-pelissä ajetaan (vaiko kiidetään?!) moderneilla radoilla, ja mahdollisesti vielä moderneimmilla aluksilla, ja juuri nimen mukaan, maksimaalisilla nopeuksilla. Grafiikka on kannettavan pelikoneen peliksi hienoa. Jo aluksen valintaruutu tekee vaikutuksen. Kauniit ja "coolisti" muotoillut ja väritetyt alukset ovat silkkaa silmänruokaa. Pelin grafiikka tekee kuitenkin suurimman vaikutuksensa, kun siirrytään radalle. Maisemat, rata, ja sen ympäristö tyytyvät pelkästään vain hoitamaan tehtävänsä, eivätkä suuremmalti pullistele tai uhoa, mutta Nintendo onkin panostanut paljon tärkeämpään asiaan. Todella kova vauhti, ja viisi kylkiin tönivää alusta eivät nimittäin häiritse pelin päivitysnopeutta lainkaan, eikä ruudulla nähdä vilkettä tilanteissa, jolloin ruudulla on paljon "roinaa". Poiketen Game Boylle aiemmin nähdyistä ajopeleistä, tässä pelissä sinä todella tiedät, missä ajat. Sinä näet tulevan kurvin kauempana jo hyvissä ajoin, eikä sinulle siitä ilmoita mikään rasittava nuoli, ja sitten suoralta näyttänyt tie yhtäkkiä omituisesti kallistuisi. Toisin sanoen, alus liikkuu todella radalla, eikä kaikki muu aluksen/auton ympärillä, kuten yleensä. Musiikki täyttää tehtävänsä kiitettävästi, ja ajoittain se kuulostaa jopa hyvältäkin. Aluksien äänet ovat jees, ja kun pysähdyt radan varteen, ja toinen alus ohittaa sinut kuulet huminan lähestyvän, ja hivenen myöhemmin loittonevan. Eli juuri niinkuin pitääkin.
Pelissä on valittavana kaksi eri yksinpelitapaa. Joko isompi grand prix-turnaus, tai sitten championship, jossa koitat lyödä tietokoneen ennakkon asettamia pohja-aikoja, ja sitten rikkoa omia ennätyksiäsi. Kaikki pelin huippu-ajat taltioidaan tekijänsä nimen ja aluksen kera pelin muistiin. Ratoja voi myöskin harjoitella omassa training- moodissa. Ja tottahan toki Nintendo on ensimmäisessä ajopelissään halunnut ajatella myöskin moninpeliä, joka hotuu suppeammilla toiminnoilla yhdellä pelikasetilla (single-pak link), tai laajemmilla toiminnoilla, jolloin pelikasetteja on useammassa kuin yhdessä koneessa (multi-pak link). Kokeilin moninpeliä kahdestaan, joka osoittautui jo silloin hyväksi, mutta se on todennäköisesti paljonkin parempi usean pelaajan kesken.
Pelin parasta antia on kuitenkin grand prix, joka koostuu aluksi kolmesta turnauksesta, joissa kussakin on aluksi kolme eri vaikeusastetta. Turnauksien ja vaikeusasteiden määrä nousee yhdellä ylöspäin, jos pelaat tarpeeksi hyvin. Aluksia on aluksi valittavissa 4. Näidenkin määrä kuitenkin kasvaa edettyäsi pelissä hivenen. Tekeminen ei siis lopu kesken ensimmäisenä iltana. Queen-turnaus master-vaikeustasolla on jo haastava homma.
Grafiikka, äänet, ja elinkaari ovat siis pelissä kunnossa. Entäs se kaikkein tärkein osa, johon niin moni lupaava peli on tökännyt. Itse pelattavuus. No, ilokseni voin kuitenkin kertoa, että Nintendo on pistänyt parastaan taatakseen pelaajien suosion ensimmäisen GBA-ajopelin keskuudessa. F-Zero on sellainen peli, jossa Nintendo tuntuu käyttävän onnistuneesti jokaista GBA:n uutta ominaisuutta. Tuntumasta mestarillisen tekee uudet L ja R-napit, jotka vahvistavat käännöksiä, ja ottavat turbon käyttöön. Kontrollien opetteluun menee hetkinen, varsinkin jos olet aloitteleva pelaaja. Kuitenkin kun homman oppii, on lysti lähes rajaton.
Kuitenkin vaikka F-Zero onkin mainio peli, on se hivenen vanhahtavan makuinen. Vaikka peli ei olekaan täysin suora konversio SNES-pelistä, kyseessä on silti periaatteessa 10 vuotta vanha peli. Niin monet ovat ihastuneet F-Zero:on, ja tehneet sitten kaiken paremmin. Valitettavasti vaikka Maximum Velocity onkin todella mainio peli, se on ajastaan jäljessä. Mutta olisittekos silloin SNES:n alkuaikoina kun pelasitte F-Zero:a huokuen: "OOH" ja "AAH", uskoneet, että joku päivä naputtelisitte samaa peliä junamatkalla tai välitunnilla?
