Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Sadonkorjuun sieluton suloisuus

Harvest Moon -pelisarjan uusin osa Light of Hope on saanut osakseen paljon negatiivista huomiota. Haukkuja sataa tasaisesti kaikille pelin osa-alueille, mutta erityisesti grafiikat tuntuvat häiritsevän uskollisimpia faneja. Syyttävät sormet osoittavatkin kohti kehittäjänä toimivaa Natsumea. Onko Harvest Moon: Light of Hope oikeasti niin huono kuin fanit antavat ymmärtää?

Mää-mää siellä

Keskinkertaiseksi jäävä tarina seuraa muista farmauspeleistä tuttua kaavaa. Uutta alkua elämäänsä janoava nuori tyttö tai poika lähtee laivamatkalle kohti tuntematonta. Hurja myrsky yllättää sankarin ja hän haaksirikkoutuu mysteeriselle saarelle. Siellä sijaitsevan satamakaupungin asukkaat ovat muuttaneet muualle, jättäen rapistuneet rakennukset oman onnensa nojaan. Sankarin tehtäväksi tuleekin nyt omasta farmista huolehtimisen lisäksi kylän jälleenrakennus. Kevyen pääjuonen pystyy läpäisemään nopeasti, mutta siihen saa helposti kulutettua jopa kokonaisen pelinsisäisen vuoden.

Tarinaa paljon tärkeämpi osa-alue Harvest Moon -peleissä on farmin ylläpitäminen. Aamuisin kello kuusi noustaan aamulypsylle, halitaan kanoja sekä ruokitaan söpöt lampaat ja muut karvaiset kaverit. Tämän jälkeen suunnataankin saviselle pellolle huolehtimaan kasveista. Vaativien kotitöiden jälkeen pari tuntia saa helposti kulumaan läheisessä kaivoksessa mineraaleja kaivaen. Loppupäivän voikin sitten viettää kylän asukkaiden kanssa jutellen tai vaikkapa kalastaen. Tekemisen puutteesta peliä ei pysty syyttämään, tosin samojen askareiden puuhaaminen päivästä toiseen alkaa jossain vaiheessa hieman puuduttamaan. Mutta sellaista se maaliisan elämä on oikeastikin.

Ja mää-mää täällä

Arjen raskaan raatamisen vastapainoksi välillä pukeudutaan parhaimpiinsa ja vietetään syntymäpäiviä sekä muita iloisia tapahtumia. Pippaloiden ajankohdan muistaminen on kuitenkin melkoisen hankalaa kalenterin puutteen takia. Festivaaleista ilmoitetaan pelaajalle muutamaa päivää ennen itse tapahtumaa, tosin hieman epäilyttävällä tavalla: Kesken unien ovelta kuuluu koputus, ja kyläläinen tunkeutuu farmarin kotiin kertomaan järjestettävästä tilaisuudesta. Suurin osa juhlista on niin tylsiä, ettei menetä mitään vaikka ne unohtaisi kokonaan. Esimerkiksi kesällä järjestettävän Fireworks Festivalin aikana ei tehdä muuta kuin istuta treffikumppanin kanssa kalliolla katsellen ilotulituksia ja höpöjä puhuen.

Light of Hopen maailma vaikuttaa kovin tyhjältä. Vastaan ei lentele minkäänlaisia villieläimiä, ei edes lintusia tai perhosia. Yksi ilves villissä erämaassa vaeltelee, mutta siihen se jää. Onneksi pikkuisessa kyläpahasessa asustaa runsaasti erilaisia ihmisiä, joista muutaman kanssa pystyy jopa menemään naimisiin ja perustamaan perheen. Homma hoituu perinteiseen tapaan: Sulhasehdokkaiden eteen kannetaan kasoittain lahjoja, kunnes he rakastuvat hehkeään maaliisaan. Ei ole kovinkaan vaikea arvata mistä lahjuksista kukin poikamies tykkää, mutta maineen kerääminen heidän kanssaan tapahtuu melkoisen hitaasti.

Siellä mää, täällä mää

Paljon parjattu ulkoinen olemus näyttää oikeasti melko rumalta. Aivan kuin 2D-taustat olisi tehty käyttäen RPG Maker -ohjelmaa. Nihkeä ulkonäkö ei kuitenkaan maailmaa kaada, sillä eiväthän huippuunsa viritetyt grafiikat ole tämäntyyppisten luomusten pääasia. Mutta kyllä vuonna 2018 konsolipelien toivoisi jo näyttävän paremmalta. Varsinkin, kun farmaussimulaatio-genressä on niin paljon kilpailua sekä useita ulkoasultaan näyttäviä nimikkeitä.

Taustalla soi erilainen musiikki jokaiselle vuoden- ja vuorokaudenajalle. Kepeät sävelet kuulostavat ihan mukiinmeneviltä ja jäävät joskus jopa päähän soimaan. Sulosointujen lisäksi maalaismaista tunnelmaa korostavat navetasta kuuluvat määkimiset ja kotkotukset.

Joka puolella mää-mää

Light of Hopelle antaisi mielellään paremman arvosanan. Perusteet ovat kunnossa, ja peli on edelleen äärimmäisen koukuttava muutamista virheistä huolimatta. Kun miettii genren muuta tarjontaa, joutuu pisteitä kuitenkin pudottamaan: keskinkertainen ei enää riitä. Legendaarisen pelisarjan tulisi kehittyä ja siirtyä tälle vuosituhannelle, eikä junnata paikoillaan menneisyydessä. Harvest Moon -sarjan uusin osa on mainettaan parempi, mutta silti se häviää loistaville Stardew Valleylle sekä Story of Seasonsille.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi